Vierailija

Haluaisin mahdollisia kokemuksia, mutta myös erilaisia näkemyksiä. Olemme ajautumassa avioeroon, meillä on neljä lasta, joista kaksi alle kouluikäistä ja kaksi alakoululaisia. Monenlaista ajatusta pyörii mielessä, mutta yhtenä vaihtoehtona olen ajatellut "lasten jakamista", kaksi lasta minulla, kaksi toisella vanhemmalla. Ja joka toinen viikonloppu sitten kaikki lapset vuoronperään vanhemmilla. Käytännön asioiden kannalta tämä olisi kaikkein selkein vaihtoehto.

Millaiselta tämä kuulostaa, kaipaisin erilaisia näkökulmia? Vaihtoehtona olisi lasten riepottelu viikko-ja viikko-periaatteella vanhemmalta toiselle.

Kommentit (4)

Onpa teillä surullinen tilanne, otan osaa :/ Onko sellainen vaihtoehto täysin poissuljettu, että lasten ei tarvitsisi muuttaa vaan vuokraisitte jostakin asunnon ja vuorotellen asuisitte lasten kanssa siellä entisessä kodissa ja toinen vanhempi olisi sen ajan siellä vuokrakämpässä? Usein kun ottaa vähän etäisyyttä niin asiat alkavat näyttää aivan erilaiselta... Itse erosin lasteni isästä ja muutin lasten kanssa entisestä kodista pois vuokralle... lähteissä ajattelin, etten enää koskaan voisi palata entiseen... vaan oltiinkin loppujen lopuksi alle 2 kk erossa. Meille kävi siis onnellisesti. Toivon sydämestäni että te saisitte myös asianne ratkaistua <3

Onpa ikävää kuulla! Itse tulin jätetyksi kohta 9 vuotta sitten neljän alle kouluikäisen kanssa. Missään vaiheessa ei käynyt mielessä että olisin suostunut jakamaan lapset. He ovat tavanneet isäänsä kaksi kertaa viikossa sekä joka toinen viikonloppu. Kesäisin mentiin viikko-viikko- systeemillä, kunnes lapset olivat niin isoja etteivät enää suostuneet olemaan niin pitkää aikaa pois kotoa. Raskastahan se oli; oma aika oli todella tarpeen akkujen lataamiseksi, mutta siitä selvittiin. Voimia ja viisautta sinulle!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä oli 3 lasta ja isä tapasi kerran viikossa, sekä joka toinen viikonloppu, lomilla sitten pidempään. 

Itsellä ei kokemusta ole viikko-viikko-systeemistä omien lasten osalta, mutta jonkun tutkimuksen mukaan se rasitti lapsia henkisesti ja psyykkisesti enemmän kuin viikonlopputapaamiset. Yhden miehen kanssa oli, jolla oli tuo viikko-viikko ja siellä ainakin se oli kyseenalaista. Lapset saivat isällään kaiken mitä tahtoivat ja isä haukkui äitiä. Varsinkin teini-iässä sen äidin oltavat olivat hankalat. Meille tulikin ensimmäinen riita siitä kun puolustin äitiä.

Voimia! Muista että voit myös neuvolasta kysyä neuvoa, miten he suosittelevat ja millaisia kokemuksia heillä on.

 

Niisku

Kolme lasta ja ero 4kk sitten. Viikko viikolla mennään. Päivä kerrallaan ja nyt jo ihan hyvät fiilikset. Edelleen riitaa lähivanhemmuudesta kun molemmat haluaisi tämän pitäö itsellä. Omat viikot todella hyvää tekee ja saa ihanasti ladattua akkuja. Myös treffeillä on tässä jo uskallettu käydä, aika ihanaa sekin. Lasten kanssa tulee annettua joka toinen viikko 101% itsestä ja on ollut ihanaa rakkauden täytteistä aikaa. Luotan myös isään ja hän onkin tsempannut ihan uudella tavalla lasten kanssa omalla viikollaan. Vuosien rankat riitelyt on nyt vaihtuneet lapsille kahdeksi rauhalliseksi ja läsnäolevaksi vanhemmaksi, joille lapset ovat nyt kaikki kaikessa. Lasten ongelmakäyttäytyminenkin loppunut ja surun keskellä molemmat vanhemmatkin ymmärtävät tämän olevan kaikille parasta. Olen kyllä nyt kaiken keskellä tyytyväinen että uskalsin lähteä.. Monet terapiat käytiin ja aina palattiin samoihin riitoihin. Nyt harmittaa että niin kauan sinnittelin lasten takia. Nuoremmat lapset sopeutuvat niin paljon helpommin eroon. Suuremmat kouluikäiset jo miettivät syntyjä syviä ja reagoivat rankemmin.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat