Sukupuolittunut koulukäsityö

Vierailija

Haluaisin herättää keskustelua koulukäsityön opetuksesta. Millaisia kokemuksia teillä vanhemmilla on lastenne käsityönopetuksesta koulussa? Onko se mielestänne vieläkin liian sukupuolittunutta? Miten paljon oppilaat valitsevat teknisen ja tekstiilityön välillä vai opetetaanko niitä kaikille suunnilleen saman verran? Onko teidän lapset valinneet "sukupuoliroolinsa vastaisesti" ja miten siihen on suhtauduttu? Entä kuinka paljon käsityönopetus on muuttunut sitten omien kouluaikojen?

Kommentit (2)

Vierailija

Miksi koko käsityö-oppiaine on vielä olemassa? Eikö voitais opettaa jotain järkevämpää? Pisa-tuloksetkin suomalaisilla heikkenee.

Vierailija

Hei!

 

Meidän koulussa oli kaikilla (tytöillä ja pojilla) pakollista käydä alussa puoli vuotta tekstiilikäsityön tunneilla ja puoli vuotta teknisen käsityön tunneilla. Tämä siis 2000-luvun alussa Keski-Suomessa. Tässä systeemissä oli hyvää se, että kaikille (myös pojille) ehdittiin opettaa esim. miten nappi ommellaan ja miten parsitaan sukkia ym. Ja kaikki tytötkin ainakin vähän käyttelivät vasaraa, sahaa, ruuvimeisseleitä ym.

 

Ensimmäisen vuoden jälkeen sai itse valita kumpaan, tekniseen vai tekstiilikäsitöihin, halusi syventyä loppuajan. Itse valitsin ainoana tyttönä teknisen käsityön ja kukaan pojista ei valinnut tekstiilikäsitöitä. Eli meillä oli ainakin hyvin vahva sukupuolijakauma, jossa minä olin ainoa poikkeus.

 

Pidin kyllä kovasti teknisestä käsityöstä ja viihdyin tunneilla hyvin. Yhteistyö poikien kanssa pelasi ja opettaja suhtautui minuun vain yhtenä oppilaana, eikä kohdellut sukupuolen takia mitenkään eri tavalla. Koin hyötyväni elämässäni enemmän puu- ja metallikäsitöiden perusteiden oppimisesta kuin tekstiilikäsitöihin syventymisestä, joten siksi alunperin sen valitsin.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat