Miksi 4-vuotias kohtelee isäänsä kuin ilmaa? Janna vastaa

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kommentit (4)

Vierailija

HEI

 

Sattuneesta syystä tämä on hyvin läheinen asia minulle.

 

Nyt pitää hieman miettiä, miksi tyttäresi ei kunniota isääänsä.

 

Oletko aina samaa mieltä tytön isän kanssa, silloin kun hän yrittää ohjata tytön käyttäytymistä, vai menetkö lapsesi puolelle osoittaen, että isän antama ohje on väärin ( silloin teillä on vielä edessä suuria ongelmia).

 

 

Riippumatta siittä, mitä sinun mielestäsi asiat menee oikein, niin lasta ohjatessasi et saa syödä toisen aikuisen arvovaltaa. Muutoin lapsi hyvin nopeasti ymmärtää, että toisen aikuisen ohjeita ei tarvitse noudattaa.

 

Kahden kesken miehesi kansssa voi sitten keskustela tarkkaan, mitkä on perhheen säännnöt.

 

Vierailija

Eiköhän tässä ole nyt vaan siitä kyse, että tyttö on tottunut olemaan enemmän äidin kanssa kun äiti on viettänyt hänen kanssa perhevapaat isän ollessa töissä ja näin ollen viettänyt vähemmän aikaa lapsen kanssa. Meilläkin on saman ikäinen poika, joka aina "unohtaa", että isältäkin voi pyytää apua kun on tottunut, että äiti on se jonka puoleen käännytään kun äiti on enemmän kotona. Ja silloin kun lapsi on vain isänsä kanssa kotona niin tottakai hän kääntyy tämän puoleen apua tarvitessaan kun äiti ei ole paikalla. Ihan luonnollista! Ei ne lapset pohdi tällaisia asioita niin pitkälle kuin vanhemmat, eivät he mieti "huomioinkohan nyt tarpeeksi isääkin?" vaan ovat sen enempiä miettimättä kiinni siinä henkilössä jonka kanssa ovat tottuneet viettämään enemmän aikaa.

Ihme vastaus lastenpsykiatrilta.

Vierailija

Hei

Meillä oli ihan samankaltainen tilanne, kunnes rupesin puhumaan isästä kauniisti (alkuun ehkä korostetustikin) tytölle, varsinkin silloin kun isä ei ollut paikalla. Kauniisti olin aiemminkin puhunut, mutta tarkoitan että rupesin ihan korostamaan, kuinka ihana iskä meillä on ja äiti niin rakastaa iskää ja sinua, ja iskä niin rakastaa sinua ja äitiä.  

 

Ja sanoin, että iskä on maailman paras kutittaja (eli annoin rooleja iskälle, sellaisia, joissa näin että iskä aidosti on se hyvä meidän poppoossa) ja meidän sankari, ja niin vahva että jaksaa nostaa sellasia tavaroita mitä äiti ei, ja osaa kaiken korjata jne. Eli niinkuin tekeekin. Kiinnitin oikein huomiota, että muistan mainita välillä keskusteluissa iskän, jos ei ollut läsnä. Ja silloinkin kun oli läsnä. Mutta iskän kehuminen ja hyvässä mielessä mainitseminen aina keskusteluissa ja iskästä puhuminen rakkaudella auttoi. Toisen arvostaminen ja kehuminen oli avainsana siis.

 

Kaikki muuttui. Iskä on niiiin rakas, ja hyväksytty jengiin täysin mukaan ja iskällä on myös niitä asioita, joissa on paljon parempi kuin kukaan muu. :)  Iskän kanssa on ihanaa puuhata välillä ihan kahdestaan, samalla tavalla kuin äidinkin kanssa - eli nyt on tasapainoinen ja -puolinen se lapsen rakkaus meitä vanhempia kohtaan niin, että kumpikin kelpaa.

 

Uskon että alkuvuodet ja se että iskää ei helpolla hyväksytty johtui ihan siitä normitilanteesta, että olin lapseni kanssa kotona ja tiiviisti aina yhdessä, kun lapsen isä oli paljon töissä. 

Vierailija

Komppaan edellistä. Meillä lapset hylkii isää jos ne eivät vietä kahden keskistä aikaa yhdessä ilman minua, jos taas minä olen paljon pois niin sen jälkeen vain isä kelpaa.

Lisäksi voi olla myös tämä toinen ongelma jota edellinenkin ehdotti, äiti ei arvosta isää, äiti ei kunnoita isän sääntöjä ja puhuu hänestä ehkä halveksuvasti. Lapset saa helposti pitämään ihmisistä puhumalla heistä kauniisti mukavia.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat