Avuton olo

Vierailija

Olen 38v kahden pojan isä. Pojat ovat iältään 11v ja 12v Kirjoitan tämän koska en tiedä muutakaan keinoa enää purkaa omaa pahaa oloa.

Vanhin pojistani joutuu usein kiusatuksi, syistä joihin emme ole saaneet selitystä. No, eihän kiusaamiseen sellaista olekkaan, mikään syy ei oikeuta kiusaamiseen.

Poikani ei erotu muista lapsista ulkoisesti mitenkään. Hänellä on todettu lievä ADHD ja hänen on vaikea keskittyä ja ymmärtää eri asioita samalla tavoin kuin ”normaali” lapsi. Tyhmä hän ei kuitenkaan ole, hän on hyvin lahjakas monessa asiassa kuten mm. urheilussa ja musiikissa. Olenkin rohkaissut häntä olemaan aina vain ja ainoastaan oma itsensä, toki aina se ei tämän ikäseltä onnistu. Hän on hyvin hymyilevä ja reipas poika ja etsii eriasioista hyviä puolia. Tällä hetkellä hän on kovasti kiinnostunut musiikista ja sen tekemisestä.

Hän on kärsinyt tästä kiusatun roolista jo 1 luokalta lähtien, häntä nimitellään, tönitään, lyödään, syrjitään ja kiusataan myös epäsuorasti ( haukutaan selän takana ) häntä käytetään toisinaan myös hyväksi hänen kiltteyden ja hyväntahtoisuuden vuoksi. ”Ystävät” pyytävät häntä ostamaan heille kaupasta jotain, jos hänellä rahaa sattuu olemaan, jos näin ei tapahdu he uhkaavat hakata hänet tai sitten alkavat tönimään tms.

Hän ei näe tällaisissa tapauksissa muuta keinoa kuin tehdä kuten pyydetty, ymmärrettävää kyllä vaikkakin hän toimii tilanteessa väärin ja alistuu heidän tahtoonsa. Hän kun ei halua pahaa kenellekkään ja haluaa vain olla heille ystävä siinä missä muutkin, ja hän on nähnyt tämän olevan ainoa keino tulla edes jollainlailla hyväksytyksi ystäväpiiriin. Jos/kun he ovat täällä meillä tai minä olen läsnä esim.ulkona, he ovat mielinkielin ja suorastaan kehuvat poikaani, kuinka hyvä tyyppi se on jne jne. Melkoista kaksinaamaisuutta täytyy sanoa. Nämä henkilöt tietävät, että pojallani on ADHD ja on sillä tavoin hieman erilainen.

Kiusaajien vanhemmat, joihin olemme olleet yhteydessä ja keskutelleet asiasta, ovat samaa mieltä kanssamme, että tämä kiusaaminen pitää loppua.

Ajoittain on jaksoja jolloin menee ihan hyvin eikä tällaista tapahdu, se kun vain on hyvin lyhytaikaista. Kun otamme uudestaan yhteyttä heihin, he eivät vastaa puhelimiin eikä viesteihin. Tästä saan kuvan, että heitä ei kiinnosta mitä heidän lapsi tekee toiselle, samalla saan vaikutelman, että he hyväksyvät sen. En voi käsittää tällaista käytöstä aikuisilta ihmisiltä.

Heidän luokalleen tuli uusi oppilas n.3kk sitten, poikani ystävystyi häneen ja heistä tulivat ystäviä. Poikani oli onnellinen ja iloinen uudesta ystävästä joka ei kiusaa häntä vaan hän jopa puolusti häntä kiusaajilta. Iloisuuden ja onnelisuuden huomasi hänen käytöksestään ja ulkoisesta olemuksestaan, vaikutti siltä, että jospa nyt hänellä alkaisi menemään paremmin.

Kuinka ollakkaan, tämä kaikki romahti kuin korttitalo muutama viikko sitten. Uusi ystävä on kääntynyt häntä vastaan, haukkuu häntä ja lähettää epäasiallisia viestejä. En tiedä onko nämä muut kiusaajat saaneet hänet kääntymään häntä vastaan ja kertoneet valheellisia ja perättömiä huhuja, vai mistä tämä tällainen yhtäkkinen takin kääntö johtuu.

Olen hyvin huolestunut poikani henkisestä hyvinvoinnista ja aina kun kuulen näitä tapauksia tunnen suuren piston rinnassani, vihaa, ärsytystä, masennusta. Olen myös itkenyt ja nämä asiat pullahtavat mieleeni milloin vain. On hyvin turhauttava olo kun ei enää tiedä mitä tekisi asian hyväksi.

Olemme myös puhutelleet näitä kiusaajia, hetken on hyvin kunnes he unohtavat keskutelumme ja alkaa uusi episodi. Joka päivä saa jännittää mitä tänään on tapahtunut, se on erittäin ikävä tunne.

Poikani on sanonut myös huolestuttavia asioita. Yhtenä iltana joitakin kuukausia sitten, hän sanoi minulle keskustellessamme näistä kiusaamis asioista, että hän ei enää halua mennä kouluun tai ulos. Pelottavin lause oli, että hän haluaa kuolla niin kukaan ei enää pysty kiusaamaan ja satuttamaan häntä. Herranjestas sentään! 12v poika sanoo tuollaista. Hän on myös valitellut, että hänellä ei ole enää ystäviä eikä kukaan halua olla hänen ystävä, kaikki vaan mollaa, syrjii tai lyö. Hän ei voi ymmärtää miksi, en kyllä minäkään voi ymmärtää.

En enää yksinkertaisesti tiedä mitä tehdä. Olen miettinyt muuttoa toiselle paikkakunnalle, ulkomaille, minne vain kunhan poikani pääsee elämään rauhallisesti ja onnellisesti elämäänsä.

Tiedän, että muutto on toisin sanoen vain asioiden pakenemista eikä toiselle paikkakunnalle muuttokaan takaa sitä, että kiusaamista ei tapahdu enää. Tämä vaan tuntuu tällä hetkellä ainoalta järkevältä vaihtoehdolta, koska useista yrityksistä huolimatta mitään ei ole juurikaan tapahtunut ja tämä vain jatkuu ja jatkuu.

Olen itsekkin henkisesti hyvin väsynyt tähän poikaani kohdistuvaan henkiseen ja fyysiseen väkivaltaan. Pakko myöntää, että mieleni on tehnyt antaa näille kiusaajille ns.isän kädestä. Tiedän, että se ei auttaisi mitään vaan pahentaisi asioita entisestään. Sitä kun vaan on niin väsynyt, vihainen ja turhautunut tilanteeseen, niin näitä kaameita ajatuksia tulee mieleen.

Painotan, että en itse suvaitse enkä kehota ketään käyttämään väkivaltaa millain keinoin.

Kaikki te isät ja äidit.

Pyydän, että keskutelette lapsenne/lapsienne kanssa mitä kiusaaminen voi aiheuttaa kiusatulle ja kiusaajalle, ja mitä siitä pahimillaan seuraa. Kuten kaikki hyvin tietävät, henkisen väkivallan arvet jäävät ikuisiksi.

Päätän kirjoitukseni toiveeseen, että vielä jonain päivänä poikani on onnellinen ja iloinen. Ja että hän nousee ylös ja näyttää kiusaajilleen, että he epäonnistuivat yrityksessään.

 

 

Kommentit (0)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat