Asperger -henkilökin voi olla hyvä tyyppi

Vierailija

Hei vaan!

Olen kolmekymppinen mieshenkilö, jolla aikanaan diagnosoitu lievä aspergerin oireyhtymä, ja haluan tässä nyt tuoda esille omia näkökantoja kyseiseen sairauteen liittyen, ja saada näin ihmiset ymmärtämään, että As-henkilökin voi olla kaikesta huolimatta hyväkin tyyppi. As-henkilöt ovat usein kömpelöitä luomaan ihmissuhteita, tai löytämään seurustelukumppania, vaikka he oikeasti näitä haluaisivatkin. Tämän takia turhan moni As-henkilö jää yksin, ja voi tulla jopa syrjityksi etenkin lapsena tai nuorena koulussa, ja seurustelukumppania etsiessä As-henkilö saatetaan torjua jo ensitreffeillä ensivaikutelmansa vuoksi.

Voin myöntää, että itse kuulun juuri noihin, joilla on ollut vaikeuksia solmia ystävyyssuhteita, tai löytää seurustelukumppania. Jo lapsena olin melko vetäytyvä ja pelkäsin kaikkia rajuja leikkejä. Päiväkodissakin minut jätettiin usein leikkien ulkopuolelle ja pientä kiusaamista tapahtui myös. Ongelma korjaantui vasta kun pääsin toiseen päiväkotiin, pieneen erityisryhmään. Ala-asteen ekan luokan jälkeen jouduin olemaan jopa lastenpsykiatrisella osastollakin sairaalassa, huonon koulukeskittymisen ja huonon ystävyyssuhteiden luomisen takia. Silloin kun ei As-henkilöt olleet vielä mitenkään yleisessä tietoisuudessa. Ala-aste meni muuten ihan hyvin, mutta yläasteella alkoi taas olemaan syrjimistä lähinnä tiettyjen oppilaiden taholta, ja vieläkään minulla ei ollut ensimmäsitäkään kaveria, joita nähdä myös vapaa-ajalla. Ammattikoulussa kiusaamista ei juurikaan tapahtunut, mutta edelleen ystäviä ei ollut. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä yksinäisyys alkoi kehittyä jo sietämättömäksi ongelmaksi, ja olisin halunnut alkaa kulkemaan siellä missä muutkin ikätoverit käyvät, mutta juuri se kaverittomuus senkin esti. Voin kuvitella kuinka pelottavalta se olisi voinut tuntua lähteä ensi kertaa yksin johonkin outojen nuorien sekaan. Kyse ei todellakaan ollut sittä, etten olisi kavereita halunnut, vaan vaikeudesta niitä hankkia, vaikka olisin halunnutkin. Vasta kun olin jo 18v täyttänyt, niin minuun otti yhteyttä eräs kouluaikainen tuttu, jonka kanssa aloin kartsalla pyöriä, ja se oli kuin lottovoitto minulle.

Eli tällaista olen saanut elämäni aikana kokea, ja aika monet epäonnistuneet treffitkin olen läpikäynyt, joihin usein syynä on ollut kemian puute, tai muuten ei ole kolahtanut, vaikka itse olen voinut treffikumppanistani tykätäkin. Syyksi tähän olen epäillyt juurikin aspergeristani johtuvaa ensivaikutelmaa. Tiedän, että As-henkilö voi ensivaikutelmaltaan vaikuttaa hyvinkin vetäytyvältä ja sellaiselta että ei ole kiinnostunut, jopa tylsältäkin ja kaikinpuolin oudolta hiihtäjältä. Olen tullutkin siihen tulokseen, että As-henkilö tarvitsee aikaa tutustuessaan uusiin ihmisiin, ja tämän kun moni ihminen muistaisi. Vaikka siis As-henkilö voi ensivaikutelmaltaan antaa luotaantyöntävän kuvan, niin ajan mittaan hänestä voi sukeutua hyvinkin seurallinen, rento ja kaikinpuolin hyvä tyyppi, kunhan hän vain oppii toisen tuntemaan ja luottamaan toiseen. Varmaan moni As-henkilö voi tulla aikuisenakin syrjityksi ja mollatuksi, ja hänestä saatetaan olettaa, että ei häntä kuitenkaan kiinnosta, ja että hän haluaa olla vain yksin. Aika moni As-henkilö todellakin viihtyy yksinkin, mutta kuitenkin hekin kaipaavat ystäviä, seurustelukumppaneita samoin kuin muutkin, vaikka eivät sitä välttämättä osaa olemuksellaan ilmaista, ja As-nuoret ja nuoret aikuiset myös voivat haluta elää samanlaista nuoren ihmisen elämää, kuin muutkin. Moni As-henkilö voi olla hyvinkin ilahtunut, jos häntä pyydetään kaveriksi johonkin ja hän huomaa että hänenkin seurassa halutaan olla.

Näin siis peräänkuuluttaisin, että As-henkilötkin tulisi pitää samanarvoisina kuin muutkin ihmiset, ja hekin voivat olla kiinnostuneita samoista asioista kuin muutkin, ja kaipaavat ihmissuhteita samanlain kuin muutkin, mutta tarvitsevat vain aikaa, joten painostaminen ja nopea ripustautuminen ei oikein sovi heille, eikä myöskään ensivaikutelman perusteella tulisi heti tuomita As-henkilöä sillä hänestä voi luottamuksen ja vapautumisen myötä tulla hyväkin tyyppi.

Kommentit (3)

Vierailija

Itse olen as-piirteinen nainen, ja lukiessani tekstiä tuli mieleen ihan kuin minun ajatukseni olisi joku muuttanut tekstiksi! Minua on pidetty outona, ja siitä se koulukiusaaminen johtui. Ei ollut kavereita, ja minun vaikeaa luoda uusia kaverisuhteita, kun pelkään, että minut hylätään. En uskalla puhua asioista kuin asioista, koska pelkään joutuvani naurunalaiseksi.

Vierailija

Itse As-piirteitä omaavan miehen kanssa suhdetta yrittäneenä ajattelen, että ainakin hänen kanssaan oli hyvin vaikea saada sellaista henkistä kontaktia mitä mielestäni tarvitaan jotta parisuhde voisi ylipäänsä syntyä. Hän ei pahemmin puhunut, ei myöskään netissä, vaan jurotti eikä myöskään muutamaa poikkeusta lukuunottamatta näyttänyt tunteitaan minua kohtaan oikeastaan lainkaan. On hirveän vaikea olla suhteessa, jossa kokee tulevansa koko ajan torjutuksi vaikka kuinka pitäisi toisesta. Kömpelöt tavat lähestyä vain tekivät tilanteen kiusallisemmaksi. Annoin kyllä hänelle paljon aikaa, mutta se ei vain toiminut. Toivon kuitenkin, että hän löytää tavan olla oikeassa parisuhteessa vielä joskus ja saada & antaa aitoa rakkautta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat