Välit isovanhempiin/vanhempiin poikki -miten muut suhtautuvat?

Vierailija

Onko täällä muita jotka ovat joutuneet katkaisemaan välit tai ottamaan reilua etäisyyttä omaan isään tai äitiin suojellaakseen itseään tai perhettä kyseisen henkilön psyykkiseltä tai fyysiseltä väkivallalta, uhkailulta, kiristämiseltä, alistamiselta, mitätöinniltä, kontrolloinnilta, haukkumiselta jne. Tilanne tietenkin mutkistuu kun mukaan tulee lapsia ja näin omasta isästä tai äidistä tulee isovanhempi, jolloin mummu/pappa vetoaa siihen, että hänellä on oikeus nähdä lastenlastaan (vaikka mitään sidettä lapsenlapsiin ei olisi ikinä päässyt syntymäänkään). 

Välillä tuntuu siltä, että muut eivät voi tilannetta ymmärtää kuin samassa tilanteessa elävät. Aina romantisoidaan isovanhemmuutta ja nähdään julmana kuinka ei voida päästää isovanhempaa lapsenlapsen elämään,vaikka perhe olisi ottanut jo etäisyyttä jo ennen lapsenlapsen syntymää. Joka tapuksessa ei ole lapsen etu elää isovanhemman terrorin alla. Lapsen hyvinvointi menee isovanhemman oikeuden edelle ja onneksi isovanhemmilla ei ole mitään laillista oikeutta lapsenlapsiin. Kuka tekee mitään sellaisella isovanhemmalla joka haluaa tuhota perheen, terrorisoi, uhkailee, kiristää, haukkuu, mitätöi, manipuloi, kontrolloi, syyllistää tai saattaa olla jopa fyysisestikin väkivaltainen. Usein tällaiset mummot ja papat esittävät ulospäin mitä ihaninta ja kilteintä ihmistä ja hakevat muilta sympatiaa kuinka julma lapsi heillä on kun eivät anna tavata lastenlastaan ilman mitään syytä.

 

Kommentit (3)

Vierailija

Ihan kuin oisin omaa tekstiäni lukenu. Meillä on sama tilanne. Minun äitini ja isäni haukkuvat, uhkailevat, kiristävät yms yms minun miestäni. Soittelevat herjaavia puheluita hänen kotiaan, hänen ystävilleen, työpaikalleen. Muutimme paikkakuntaakin, että saisimme rauhan. Tämä johti siihen, että alkoivat soitella uudelle paikkakunnalle joka paikkaan, ja etsiä missä minä työskentelen, missä mieheni työskentelee. Vanhempi lapseni pyysi päästä käymään mummolassa, vein hänet kolmeksi tunniksi tiukan keskustelun jälkeen. Vierailun jälkeen lapseni kertoi papan haukkuneen isää. Tämä on vahingoksi jo lapsen psyykellekin. Päätimme, että nämä vierailut loppuvat. Olemme perheenä jaksamisen rajamailla. Ai niin, vielä lisäys. Myös sisarukseni puhuvat meistä pahaa, perättömiä juttuja... Taustalla on kateutta, alkoholismia tms. Olemme mieheni kanssa pärjänneet elämässä kohtalaisesti, sisarukseni ovat lapsettomia, vaikka perhettä molemmat toivovat... Olemme niin poikki tilanteeseen, että emme voi olla yhteydessä perheeseeni enää... Valitettavasti... En ole puhunut tilanteesta kuin parille ihmiselle. Ei sitä voi kukaan ymmärtää, niin sairasta tuommoinen on... Tsemppiä vierailija. Nämä asiat tulee nostaa pöydällä, uskon kyllä, että tämä on paljon yleisempää, kuin luullaankaan. Eivät kaikki vanhemmat rakasta oikeasti, monesta eri syystä. He ovat rikkinäisiä ihmisiä, jotka eivät rakasta itseäkään...

Vierailija

Olen tehnyt päätöksen katkaista välit isääni äidin kuoleman jälkeen.Syynä alkoholismi, jonka takia isäni ei omaishoitajana pystynyt huolehtiman äidistäni hänen viimeisinä vuosina. Rahat isäni kyllä joi, niinkuin joi aikoinaan kaikki muutkin perheen tulot. En ole vihainen isälleni, äitini olisi voinut lähte pois, väsyin vain samaan lupailuun ja valehteluun mitä vuosia on kuunnellut. Lapseni esittävät usein toiveen käydä isoisällä, kerron heille melko suoraan miksi en halua olla yhteydessä. Joskus ajattelen, että nyt mennään kylään. En kuitenkaan pysty, eikä päätös tunnu pahalta.

Raskaalta tuntuu, kun juhlapyhinä tai lasten juhlien yhteydessä tulee aina esille isovanhemmat. Ulkopuolisia pyytteettömästi kiinnostaa miksi en ole isääni yhteydessä. Aina asiasta ei jaksa avautua, mutta on niitä kohtalotovereitakin tullut esille. Nykyisin kerron molempien vanhempieni olevan kuolleet ventovieraille, tällöin ei tarvitse selitellä. Saatan tuntua jostain kylmältä ihmiseltä, onhan isovanhemmilla oikeus olla tekemisissä lastenlasten kanssa, mutta jotain mitä ei itse ole kokenut, ei voi ymmärtää. Olisin tarvinnut vanhempiani omien lasteni kanssa, olisin tarvinnut itse pienenä lapsena vanhempiani. 

Vierailija

Meillä oli syynä uskonto. Kun lapsille ruvettiin kertomaan siitä, miten Jumala on kertonut, että omat vanhemmat kuolee ja sitten he muuttavat isovanhemmille, niin vedin rajan siihen.

Vaimo taas kyllästyi omissaan siihen, että yhteyden otot oli aina vaatimassa jotakin. Lapset vein sinne vaimon vanhempien pyynnöstä viikoksi, jolloin anoppi oli todennut, ettei lapset saa vastata vanhemmille puhelimeen, kun on muuta hommaa.

 

Ympäristö on ymmärtänyt aika hyvin. Tuntuu olevan aika paljon sitä, että ton sodan jälkeisen sukupolven tarpeiden täyttäminen on vaan liian raskasta muutenkin tiukassa tilanteessa, jossa työ ja perhe vie ajan ja jaksamisen.

En ihan ymmärrä miksi itse pitäisi kärsiä totaalisen itsekkäiden ihmisten valinnoista. Meillä vielä kertoivat lapsillekin sitä kuinka muut lapsen lapset ovat tärkeämpiä. Olkoon sitten niiden kanssa. Nykyään soitellaan lähinnä remonttiavuksi tai auttamaan muiden lasten(sisarusteni) kanssa olevien ongelmien selvittämisessä, mutta hoitakoot itse.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat