Etä umpikujassa

Vierailija

Mua on jo pitkään rieponut lasteni lähivanhemman touhut ja toilailut, mutta tänään tuli taas sellainen tieto, että meni kuppi nurin.

 

Ex ei ole vuosiin ostanut lapsille vaatteita, vaan lapset ostavat vaatteensa itse lahjarahoillaan. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun he eivät edes saa ostaa sellaisia vaatteita kun tahtovat, vaan pukeutumistyylin pitäisi miellyttää vanhempaa. Toisaalta tietysti on hirveän hyvä ja mukava asia lasten tulevaisuuden kannalta, että oppivat rahan arvon ja oppivat sen, mikä on tärkeää, mutta mun mielestäni lasten kuuluisi saada ostaa joulu- ja synttärilahjarahoillaan mitä tahtovat.

 

Kysymys ei siis ole siitä, että ex ei suostuisi ostamaan esim. tiettyjä merkkivaatteita, vaan lasten vaatteidenostopakko koskee kaikkea alusvaatteista ja sukista kenkiin ja talvitakkeihin. Tämä on mielestäni kohtuutonta.

 

Olen vääntänyt aiheesta kättä kahdenkesken, lastenvalvojalla ja onpa asiasta keskusteltu lastensuojelussakin, kun muista syistä ulkopuolinen ihminen lastensuojeluilmoituksen teki. Ei mitään tulosta. Tai no, jos tulokseksi lasketaan se, että aiheeseen puuttumiseni aiheutti exän taholta massiivisen lasten aivopesun, hän väitti lapsille, että yritän viedä lapset häneltä pois ja muuta sontaa. Lapset olivat hyvin pitkään kääntyneet mua vastaan, vasta viimeaikoina lasten luottamus minuun on palautunut.

 

No, ex on perustellut tätä vaatteiden ostamattomuutta sillä, että on säästänyt kuulemma rahaa lapsen tulevaa, isompaa tarvetta varten. Mielestäni sekään nyt ei ole mikään peruste, arkipäivän huolenpito ei ole asia, mistä pitäisi tinkiä, jotta saataisiin lapselle ostettua joskus jotain ylimääräistä ja kalliimpaa.

 

Nyt sitten ollaan siinä päivässä, kun se ylimääräinen ja kalliimpi on ajankohtainen. Arvatkaapa onko niitä rahoja säästössä? Ei. Ne ovat kuulemma menneet exän normaaleihin menoihin; auton korjaukseen, rikki menneisiin kodinkoneisiin ja muuhun vastaavaan.

 

Mainittakoon, että exällä on varaa ajella pari kertaa kuussa taksilla baariin, tarjoilla siellä iltoja muille ihmisille ja huristella taas taksilla kotiin. Rahapeleihinkin riittää rahaa jatkuvasti; voihan niistä rikastua joku päivä... Sen varaan minunkin mielestäni kannattaa luottaa ja laskea.

 

Se juttu, joka mun kupin tänään kaatoi oli se, että lapsi tuossa itki, että hän oli säästänyt itselleen lahjarahoistaan moporahat, mutta nyt sitten jäi unelmien mopo ostamatta, kun ex on lainannut nekin rahat. Siis oikeasti, lainailee teini-ikäiseltä lapseltaan säästöt, käyttää ne omiin tarpeisiinsa ja lapselle jää paskat käteen vuosien sinnikkäästä säästämisestä.

 

Mun tekis mieli taas kerran puuttua asiaan ja kunnolla. En tosin tiedä mitä kautta. Onneksi on viikonloppu ja aikaa miettiä rauhassa mitä teen. Lastensuojelu on tietysti yksi vaihtoehto, mutta mä pelkään jo etukäteen sitä, millaiseen pyöritykseen lapset joutuvat exän taholta jos teen jotain. Nyt tilanne on rauhoittunut ja sinänsä rauha maassa, joten en ihan ehdointahdoin tahtoisi sitä rikkoakaan, mutta eihän tälläinen paska voi jatkua.

 

Viimeksi kun olin jutuissa lastensuojeluun, vastaus oli se, että tuohon touhuun pitäisi puuttua (puutteita lasten huollossa on siis paljon muitakin) mutta resurssit, ja jos nyt vielä koitettaisiin juttelemalla. Lastensuojelutyöntekijä pyysi ottamaan yhteyttä, jos uutta ilmenee ja onhan sitä tässä ilmennyt muutakin kuin tämä, mutta todella pelkään sitä, että ex onnistuu etäännyttämään lapset taas minusta ja lapsilta häviää jälleen se ainoa aikuinen, jolle he voivat puhua ja joka heitä tukee. Exälle he eivät ihan omien sanojensakaan mukaan tahdo puhua.

Mietin myös sitä, että ottaisin juristiin yhteyttä, mutta ajatus siitä, että lapsi joutuisi kohtaamaan lähivanhempansa oikeus-salissa tuntuu kammottavalta. Ei sellaista pitäisi tapahtua kenellekään lapselle.

Sinänsä voisin ihan hyvin ottaa lapset asumaan luokseni, sille ei ole minkäänlaista estettä. Paitsi se, että ex on onnistunut luomaan lapsille mielikuvan siitä, että hän ei pärjää ilman lapsia. Lapset siis kannattelevat exää ja kokevat olevansa vastuussa exän pärjäämisestä ja hyvinvoinnista. Jokainen täällä varmasti tietää, miten lojaaleja lapset ovat vanhemmalleen. Lapset ovat monesti sanoneet, että haluaisivat asua minun luonani, mutta eivät voi lähteä.

 

En enää oikeasti tiedä mitä tehdä. Olen niin puun ja kuoren välissä. Pahinta on se, että antamalla exän hallita tilannetta manipulaatiollaan mä oikeastaan annan hänelle luvan jatkaa lasten oikeuksien systemaattista polkemista.

 

Toivoisin, että joku teistä voisi antaa jonkin viisaan neuvon siitä, miten edetä, tai ehkä jakaa omakohtaisia kokemuksiaan, miten asiat ovat selvinneet. Multa nimittäin loppuu usko.

 

Yhteyttä muhun voi halutessaan ottaa vaikka sähköpostitse osoitteella keli.piliisi@gmail.com

 

(joo, on äärettömän tyhmä säpo, mutta sattuu olemaan ainoa anoposti, joka ei ole kenenkään läheisen tiedossa.)

Kommentit (0)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat