Poikaystävä+syömishäiriö (?)

Vierailija

Moi! Olen 16v tyttö ja tarvitsisin apua..

Poikaystäväni tietää että minua on kiusattu koulussa ala,- ja ylä-asteella, ja olen jostain syystä "oppinut" vihaamaan kehoani.

En osaa selittää sitä, mutta tavallaan halveksun omaa kehoani ja pidän sitä arvottomana. Ikävintä tässä on se, että poikaystäväni yrittää aina kehua ja vakuuttaa että kroppani on kaunis jne. Mutta en vaan "osaa" uskoa että ne olisi totta! Haluan uskoa mutta...:/ Poikaystäväni on myös sanonut että minun pitäisi hakea apua koska pelkää että minulla on syömishäiriö. Ymmärrän poikaystäväni huolen, koska syömiseni ei ole koskaan ollut kovin normaalia..nykyään asia vaan on pahempana esillä. Vahtaan jatkuvasti kaloreita ja saatan puklata ruoan suustani ennen kuin kerkeän nielaista, koska huono omatunto iskee heti kun laitan ruokaa suuhun. 
Harrastukseni puolesta kuntoilen paljon, ja kuntoni on hyvä, mutta silti omasta mielestäni näytän kasalle ihraa 
Rakastan poikaystävääni ja hän rakastaa minua, mutta tuntuu pahalta että toinen pelkää koko ajan että käynkö esim. Puklaamassa ruokaa vai syönkö ollenkaan  

Toissapäivänä puhuin poikkiksen kanssa, ja sanoin että ei sen tarvitse katsoa tätä ja että ymmärrän jos haluaa erota. No poikkis kuitenkin sanoi että ei missään nimessä halua erota, vaan haluaa auttaa<3 
Ruoka pyörii kirjaimellisesti 24/7 mielessä ja olen tullut tosi rajoittuneeksi ruokien suhteen. 
En syö melkein mitään muuta kuin:
Salaattia,kasvissosekeittoa,tomaattikeit toa,kasvispullia/pihvejä, perunamuussia ja ruisleipää. 
Litkin myös tosi paljon vihreää teetä..

Oon yrittänyt myös oksentaa syömisen jälkeen mutta en oo onnistunu. Olen kätynyt juttelemassa asiasta, koska kaverini "käräyttivät" mut koulussa kuraattorille, joka kertoi terkkarille. Äitilleni on soitettu koulusta, mutta äiti ei nää asiassa mitään ongelmaa, joten tuntuu että kuvittelen vaan kaiken..:/ En usko että äitini on välinpitämätön, mutta hänen mielestään meidän perhe on aina "täydellinen".

Olen siis nyt 167 cm ja 54.8 kg.

Olen nyt poikaystävälläni ja just puhuttiin tästä. Tuntuu pahalta ajatella että aiheutan mielen vaivaa toisille..:-(

Mitenkä pääsisin tästä eteenpäin?

Kommentit (3)

Vierailija

Moikkamoi!

 

Kyllä, tekstisi perusteella tosiaan sairastat syömishäiriötä. Hyvä että tiedostat ongelman, sillä se on paranemisen ensimmäinen ja luultavasti tärkein edellytys.

 

Kehottaisin sua etenemään pienin askelin ja asettamaan itsellesi esim. viikkokohtaisia välitavoitteita. Yritä vaikka aluksi olla puklaamatta kokonaiseen viikkoon. Kun tämä sulta onnistuu, voisit pikkuhiljaa koettaa laajentaa ruokavaliotasi. Lupaa vaikka itsellesi, että kokeilet jotain uutta ruokaa viikottain.  

 

Olen samaa mieltä siitä, että ulkonäkopaineet voivat sun ikäisillä olla kohtuuttomat. Yritä kuitenkin olla itsellesi armollinen, sillä takuuvarmasti olet oikein kaunis nuori naisen alku. Jokaisella on omat epävarmuutensa, mutta niiden liiallinen miettiminen on aina kontraproduktiivista. Jälkeeenpäin potuttaa, jos olet tuhlannut nuoruutesi parhaat vuodet kalorien laskentaan jne.

 

Poikaystäväsi on oikeassa kun sanoo, että kannattasi harkita avun hakemista. Terkkarin kanssa puhuminen on ehdottomasti hyvä juttu. Harmi, ettei äitisi näe ongelmaasi... Onko sulla isää tai jotain muuta lähisukulaista jonka kanssa voisit keskustella asiasta?

 

Tsemppiä sulle!

P.S. Älä vaan jätä sitä poikaystävääsi. Vaikuttaa harvinaisen fiksulta kundilta.

 

Terveisin,

22v mies, joka sun ikäisenä myös kärsi syömishäiriöstä. 

 

  

Vierailija

Ja on mulla iskä mutta tuntuu jotenkin oudolle puhua sille :/ Kun ei ikinä puhuta mistään tälläsestä..yleensä vaan heitetään läppää jne. :/ -Ap

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat