Olenko täysin itsekäs?

Vierailija

Sanokaahan nyt oma mielipiteenne, olenko täysin itsekäs ja itsekeskeinen, kuten mieheni toistuvasti sanoo minun olevan. Omasta mielestäni olen täydellisen omistautuva lapsilleni ja perheelleni, minulla ei ole mitään harrastuksia eikä ystäviä eikä mitään muutakaan, mihin käyttäisin "omaa aikaa". Olen hylännyt oman ammattini ja mennyt mieheni yritykseen töihin, jossa työtunnit ovat hirveitä ilman lomaa jne. Ainoastaan olen jo vuosi sitten toivonut, että saisin siivota taloamme kesällä, kun koskaan muulloin ei ole aikaa eikä voimia. Kesällä lapset ovat kotona, joten silloin voisi jotain saada tehtyä. Viime kesää odotin innolla, että saan olla paljon lasten kanssa ja siivota jne. mutta kesä kuluikin miehen tehdessä omia töitään lapsuudenkodissaan, jossa lapsetkin olivat koko kesän, ja minä paahdoin 14 tuntisia työpäiviä ja kaikki muut saivat olla lasteni kanssa koko kesän paitsi minä. Tänä kesänä ajattelin, että nyt on minun vuoroni tehdä minulle tärkeitä juttuja, mutta nyt näyttää siltä, että sama toistuu taas. Olen niin kurkkuani myöten täynnä kaikkea, tulen kohta hulluksi. Jos pienellä sanallakaan yritän kertoa omista toiveistani, mieheni suuttuu ja sanoo minun ajattelevan asioita vain omalta kannaltani ja että minun juttuni ovat tärkeysjärjestyksessä aivan viimeisenä, ja vielä viittaa ylimielisesti kintaalla. Olen yrittänyt iskostaa päähäni, että olen niin mitätön ihminen ettei minun kuulu toivoa tai haaveilla mistään, koska ne eivät koskaan kuitenkaan toteudu ja olen itsekäs ja tyytymätön kurjimus. Ehkä olen vain itsekäs ja itsekeskeinen enkä tajua sitä itse. Mitä mieltä te olette? Yritän kovin olla miehelleni mieliksi ja antaa hänen tehdä omia juttujaan, mutta kyllä kai minullakin saa olla itselleni tärkeitä asioita, ilman että ajattelen asioita vain omalta kannaltani?

Kommentit (2)

Vierailija

Lueppa kirjoituksesi rauhassa alusta loppuun, niin huomaat, että teidän suhteessanne joku aivan muu on itsekäs.. Sinuna keskustelisin miehesi kanssa tilanteestanne ja siitä, että elämä ei vaikuta sinun näkökulmastasi kovinkaan mielekkäältä. Elämästä voi nauttia ja kannattaakin, kun aikaa ei ole rajattomasti. Miksi kuluttaisit elämäsi miellyttäen toista saamatta itse onnea?:0

Vierailija

Mikä avioliitto tuo on, kuulostaa lähinnä helkkarin huonolta työsopimukselta. Mietipä myös lapsiasi. Olisiko heillä oikeus äitiin, jolla on aikaa heille, siis todella heidän kanssaan olemiseen eikä vaan heidän huoltamiseensa. Jos et osaa/uskalla pitää omista oikeuksistasi kiinni, niin voit kerätä rohkeutta siitä, että lapsilla tulisi olla äiti.

Voit myös miettiä sitä, millaisen perhemallin heille annat. Tilanteesi ei tule itsestään helpottumaan, sillä jos lapsesi oppivat että sinä olet kynnysmatto, niin vaikea heidän on sitten aikuisena havahtua siihen, että sinullakin voisi olla joitain ihmisoikeuksia.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat