Onko yksi lapsenlapsi isovanhempien suosikki? Syy voi olla tämä

Seuraa 
Liittynyt17.9.2015

Kommentit (14)

Vierailija

Miksei isovanhemmilla toisaalta saisi olla suosikkilastenlasta?

Jos he mielellään hoitavat jotain lastenlapsistaan eikö kannattaisi vaan olla iloinen että he hoitavat ylipäätään ketään heistä, eihän isovanhemmilla ole mitään velvoitetta hoitaa yhtään ketään?

Olisi aika naurettavaa lähteä vaatimaan että "mekin halutaan ilmainen lastenhoitaja kun Jennin Justiinallakin on!"

Isovanhemmat ovat oman kasvatustyönsä tehneet ja heillä on täysi oikeus niin sanotusti noukkia rusinat pullasta.

Tietenkään se ei oikeuta kohtelemaan esimerkiksi toisia lastenlapsia halveksuen mutta siitähän tässä ei nyt ollutkaan kyse?

Ja ei, minulla ei ole tässä oma lehmä ojassa, en itse ole vanhempi isovanhemmasta puhumattakaan. Ja siksi minulla onkin objektiivinen näkökulma asiaan.

Vierailija

"Monesti myös äidit ja tyttäret ovat läheisempiä kuin äidit ja pojat tai anopit ja miniät, jolloin pojan lapset jäävät hänen vanhemmilleen etäisemmäksi. "

Onkohan nyt ihan näinkään? Kyllä sitä on nähnyt vähemmän läheisiä äitiä-tyttäriä ja läheisempi äitejä-poikia, ihan yhtä paljon kuin toisinkin päin. 

Melkoista yleistämistä...

Vierailija

Ei tässä ole kyse pelkästään siitä että olisi helpompi päästä sisään tyttären perheeseen.

Mun äitini ei oikein ymmärrä sitä ettei minusta tai lapsistani tunnu mukavalta se jos hän soittaa ja kertoo mitä tavaroita on ostanut sisaruksen lapselle.

Vierailija

Veljeni perhe menee aina kaiken edelle, joten kyllä ne äidit ja pojatkin ovat läheisiä. He asuvat lähekkäin, joten on ihan ymmärrettävää, että näkevät usein. Se, mikä loukkaa minua on se, että meidät sivuutetaan myös silloin harvoin, kun olemme käymässä. Luulisi, että isovanhemmat haluaisivat nähdä toisiakin lapsenlapsiaan, mutta saattavat lähteä hoitamaan veljen lapsia, että veli vaimoineen pääsee esim. lenkille. Me sitten vietetään mummolassa oman perheen kesken aikaa. Veljeni kanssa meillä on todella etäiset välit, ovat vaimoineen antaneet ymmärtää, että eivät halua olla tekemisissä. 

 

Vierailija

Toinen veljeni asuu vanhempieni naapurissa ja heidän kolme lastaan ovat enemmän mummolassa kuin kotonaan. Heitä hoidetaan (otetaan yökylään) vähän väliä, koko perhe ruokitaan ja huolletaan jne. Joskus harvoin kun omille lapsilleen tarvitsisi lapsenhoitajaa, kynnys pyytää on tosi korkea, kun veljenlapset ovat siellä käytännössä aina... Omat lapseni (tai toisen veljeni lapset) eivät saa juuri koskaan olla mummolassa ilman, että nämä naapurissa asuvat serkut ovat siellä myös.

Vierailija

Kannattais kasvattaa ne lapset paremmin, niin saattaisi olla innokkuuttakin isovanhemmilla ottaa natiaisia hoitoon. Sitä saa, mitä tilaa - eli katsokaa peiliin ja syyttäkää ihan itseänne vain.

Vierailija

Tässä jätettiin kokonaan pois se, että yksi saman perheen lapsista voi olla se suosikki. Meillä anoppi suosii meidän vanhinta lastamme. Surettaa, kun pienemmille ei anneta niin paljon aikaa. 

Vierailija

Meillä on lapsia kummallakin ensimmäisestä avioliitosta ja heillä kaikilla lapsia, eli yhteensä 11 lastenlasta. Olemme tietoisesti pyrkineet kohtelemaan heitä tasavertaisesti, ja onnistuneetkin siinä. Minä olen mummu ja mieheni on vaari kaikille ja jokainen saa saman verran syntymäpäivä- ja joululahjoja. Hoidossa he kaikki eivät ole olosuhteista johtuen mellä olleet, mutta ne jotka ovat olleet hoidossa, aikanaan paljonkin (nyt jo aikuisia), saivat tuoda mukanaan kavereitaankin. Mielestäni isovanhempien KUULUU pitää kaikkia lapsenlapsia tasavertaisina. Tyhmyyttä jos ei. 

Vierailija

Kyllä se on niinkin että rajansa kaikella. Jos esim. minun 72 vuotiaan äitini pitäisi vielä hoitaa kaikkia lapsenlapsia niin ei kyllä jaksaisi. huomiota saavat kukin tällä hetkellä tarpeen mukaan. Vaikka yksi on lellikki niin olkoon. Emme ole kateellisia. Ei äitini jaksa kaikkia lähes kahtakymmentä paapoa.

Vierailija

Kun vanhuksella on lähes terveys menny omia lapsia hoidellessa niin on ihmeellistä jos vielä lapsenlapset pitää hoitaa ja siitä mangutaan. Jos isovanhemmat hoitaa niin hoitaa sitten, mutta ei sitä pidä vaatia. Se pitää ottaa suurena lahjana vastaan jos hoitavat...ei se ole itsestäänselvyys. Ihan hirvittää, jos kuulee että aletaan vaatia hoitamista tai vaan työnnetään hoitoon. Hyvin on kasvatettu nämä nuoret aikuiset. Energiaa ei riitä kaikille. pitää ottaa huomioon tapauskohtaisesti. Vanhukset tarvitsevat jo vihdoinkin lepoa itsekin vaikka onhan ne lapsenlapset ilona silmälle. kaikki ei kuitenkaan ala hoitamaan ja sitäkin pitää kunnioittaa.

Vierailija

Hei,

Uskon, että erityisesti vanhetessa (vanhuuden viisaudessa) valitsemme mielellämme sen helpomman vaihtoehdon tai ihmissuhteet, jotka saavat itsestämmekin parhaimmat puolet esiin. Tuskin monikaan mummo tai vaari toivoo joutuvansa sekasorron keskelle auttamaan perhettä ongelmissa, joihin eivät voi vaikuttaa ja joihin ratkaisu yleensä löytyy vanhemmista itsestään. Tietyin järjestelyin isovanhempien asenne voisi muuttua: oma soppi, jolloin aikaa jää myös lepoon, mikäli lapset ovat rasavillejä tai kovapäisiä. Omat lapseni ovat murrosikäisiä, vanhin jo muuttamassa pois kotoa, eivätkä lapseni ole olleet isovanhempien hoidettavana. Enemmänkin päinvastoin, mummolanmatkat kotipuoleeni tarkoittivat minulle ja miehelleni raatamista ja juoksemista hikihatussa. Puolen vuoden siivoukset, pihatyöt, heinätyöt, ruuanlaitto koko sakille, kaupassakäynnit ja omien lasten hoitamisen lisäksi sisarrusten lasten kaitseminen. Onneksi anoppilassa osallistuminen oli luonnollisempaa - ei ollut pitkää listaa odottamassa. Olen jo aikuisen naisen iässä, enää ei huvita mummoloissa vierailla. Lapset voivat käydä jos haluavat, eivät ole käyneet. Oma lapsuudenkotini on heillekin työleiri. Ilmankos itsekään en osaa pysyä lapion varresta irti kesäisin. Isovanhempien tuesta minulla ei siis juurikaan ole kokemusta, vaikka lapsemme ovat kilttejä, huomaavaisia ja rauhallisia. Mummoloissa eivät ole koskaan rikkoneet mitään, olin aina valppaana seuraamassa, jotta vältyn saamasta haukkuja omalta äidiltä ja viikon sisällä koko kyläyhteisöltä.

Vierailija

Aika surullista luettavaa kommenteissa. Suomalaisessa perheessä on jotain pahasti vialla jos sen jäseniksi luetaan vain puoliso ja alaikäiset ts. kotona-asuvat lapset. Ja sitten kun se teini kasvaa parikymppiseksi (ja tähänkin kannustetaan, mitä aiemmin sen parempi...) ja muuttaa, hän ei parissa vuodessa enää kuulukaan perheeseen? Ja kun aikanaan tulee (jos tulee) lapsenlapsia, ovat nämä vain jotain ekstraa jota "hoidetaan joskus jos viitsitään, ei mitään velvollisuutta..." Näin varmasti lain edessä onkin ja hyvä niin mutta mitä se kertoo ihmisestä jos oma jälkikasvukin muuttuu parikymmentä täytettyään vieraaksi ja jota kenties hankaluuksissa ei haluta tukea ja auttaa, edes omien resurssien mukaan? 

Aika karua kieltä itsekyydestä. Elämän täyteys on jakamisessa. Se toki koskee kaikkia, samoin kuin toisten huomioonottaminen, puolin ja toisin. Jos haluaa saada (rakkautta, hyviä muistoja...), on pakko antaa, ei voi vain saada elämän pullasta rusinoita, vaikka näin tuntuu moni kuvittelevan. 

Omista isovanhemmistani lähtemättömimmän jäljen jätti juuri hän, joka arkipäivässä hössötti ja paasasi, oli ärsyttäväkin toisinaan, huolehti ja välitti, ruokki ja vahti. Jos isovanhemmat haluatte "elää ikuisesti", viettäkää aikaa jälkipolven kanssa. Ja aikuiset lapset perheineen, huomaavaisuus ja myötätunto vanhevevia kohtaan koskee teitä. 

Vierailija

Erittäin huono neuvo ottaa asia puheeksi.. Saattaa toimia, jos perheessä puhutaan asioista, mutta kun ei puhuta niin puhumista ei varmasti kannata aloittaa noin.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat