Mistä apua uupuneelle yksinhuoltajaäidille?,

Vierailija

Olen kolmen (5-,7- ja 9-vuotiaat) lapsen yksinhuoltaja. Olen korkeakoulutettu ja vaativissa töissä. Lapsista yhdellä on monta diagnoosia ja hän vaatii terapioita, lääkäreitä ja todella paljon kaikenlaista apua. Kaikki lapset ovat erittäin vilkkaita ja temperamenttisia. Lisäksi meillä on useita eläimiä. Olen täysin uupunut enkä enää tiedä miten ihmeessä jaksan. Vien ja haen joka päivä kaikki lapset päiväkotiin, kouluun ja harrastuksiin. Töiden jälkeen harrastuskuskausten ja hakujen jälkeen autan läksyissä, ulkoilutan lasten kanssa koiran, teen ruuat, pesen, ripustan ja viikkaan pyykkiä, käyn kaupassa, imuroin jne. Ja lapset vain tappelevat kaiken aikaa eivätkä usko mitään. Sitten taas uusi päivä ja kiireinen stressaava päivä töissä ja loppu tätä. Olen aivan loppu. Ehdin nukkua noin 6-tuntia yössä, lopun olen töissä tai puurtaa kotona tai lapsille jotain. Esim. Televisiota en ehdi katsoa koskaan. Muutoinkaan minulla ei ole hetkeäkään omaa aikaa. Lasten isä ei katso lapsiaan (kun ovat niin vaikeita) ja omat vanhempani eivät auta. En vain enää jaksa ilman lepoa.

Kommentit (4)

Vierailija

En osaa toivottaa muuta kuin tsemppiä, itselläni on vähän samanlainen tilanne kahden lapsen kanssa, onneksi ilman kotieläimiä. Moneen kertaan olen kironnut mieheni, joka eron meille uuden naisen takia järjesti. Kamalaa sanoa ääneen, mutta en varmaan olisi tehnyt pitkässä avioliitossamme yhtään lasta jos olisin tiennyt jääväni yksin ja vielä pitkittyneeseen avioerohelvettiin. Akateeminen koulutus kummallakin, vakituiset työpaikat, oma rivitalo - ja kaikki vaihtui loputtomaksi työleiriksi osaltani. Apua ei saa mistään, omat vanhemmat asuvat kaukana. Apua etsin perhetyöstä, lopulta kun aloin uupua lastensuojelusta, josta ei ole ollut yhtään mitään hyötyä, ainoastaan vain haittaa. 

Vierailija

Melkoiselta härdelliltä kuulostaa. Kun kerran yhdellä lapsella diagnoosit ja terapiaakin meneillään, saisit varmaan tukiperheen lapsillesi. Viettäisivät siellä noin yhden viikonlopun kuukaudessa. Olisihan sekin parempi kuin ei mitään. Tukiperhe on sinulle ilmainen.

Miksi pitää olla kotieläimiä tuossa tilanteessa ?

Olisiko sinulla varaa palkata siivooja, tai vaikkapa lastenkaitsija (esim MLL:n nuoret hoitajat) ?

Jos "romahdat", auttaa lastensuojelu. Mutta varmaan kannattaisi ennakoida ennen lopullista väsymistä.

 

 

Vierailija

Melkein samassa tilanteessa olin itse joitakin vuosia sitten kahden lapsen kanssa. Nyt ovat lapset jo isoja, mutta kun tuo työläs vaihe ei ole itseltä vielä niin kaukana, haluan sanoa miten itse olen selvinnyt. En aluksi tiennyt mistä olisin hakenut apua ja mille "luukulle" olisin mennyt tai soittanut ja sanonut, että nyt ei enää jaksa yhtään tätä, että tarttis saada levätä, eikä ollut silloin voimia edes ottaa selville, kun se tuntui niin raskaalta. Lopulta sain apua kuitenkin lastensuojelun kautta. Etsi sinäkin lastensuojelun puh.numero, varaa aika ettet ihan näänny noiden hommien kanssa. Ja sano, että tähän tarttis nyt just heti saada apua. Ota vastaan se apu, mikä on teidän perheelle sopivinta. Kyllä ne voimat sinulla palaa, kunhan saat levähtää. Pidä huoli siitä, että sinä itse jaksat! Sinä olet teidän perheen kulmakivi.

Vierailija

-Eläimet pois. Nyt rankkaat asiat tärkeysjärjestykseen.

-Etsin luotettavan lastenvahdin että saat lepoa ja rauhoittumista elämäsi. Niitä ilman EI ihminen pärjää.

-Etsit samanlaisia perheitä, ja yhdessä järkkäätte vuoroviikoin ohjelmaa koko lapslaumalle, että muut aikuiset saavat omaa rauhaa. Tai laitatte lapset kylään aina yhteen perheeseen jonka aikuinen kaitsee.

-Mieti, mikä on suurin kuormittava tekijä. Onko se työsi vai perhe-elämän kiivastathtisuus josta et saa otetta? Asiat vaatii nyt konkreettisia toimienpiteitä ja muutosta. Lastensuojelun jeesustelu ei auta, elleivät anna kotiapua kunnolla esim.siivouksen muodossa. Tätä voi kysyä suoraan omasta kunnasta.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat