Seuraa 

Heippa!



Eli meillä siis puolivuotias tyttö, joka ei suostu syömään ollenkaan kiinteitä. 5 kk-neuvolassa sain kehotuksen pikkuhiljaa aloittaa kiinteiden harjoittelua, että 6 kk ikäisenä voitaisiin jo sanoa, että meillä osataan syödä. No nyt on n. kuukauden päivät harjoiteltu, mutta homma on niin nihkeetä, että huh huh!!! Tyttö ei avaa edes suutaan ja jos saan satunnaisesti suuhun asti jotain, tulee se 90% ulos samantien ja useimmiten alkaa ihan kunnolla itkeä, kun yritän antaa ruokaa. Ja itkee myöskin ruoka suussa, jolloin on tosi suuri vaara, että hotaisee mössöt väärään kurkkuun. Mitään väliä ei tunnu olevan, mitä siinä lusikalla on, on kokeiltu seuraavat: perunaa, peruna-porkkanaa, peruna-parsakaali, ruusunmarja, päärynä, mango, ensipuuro, päärynäjugurttivalmiste... Tyttö on kyllä rintamaidolla kasvanut alusta asti tosi hyvin (6kk, 8160 g), joten sinänsä ei oo pelkoa, että nälkää näkisi, mutta pelkään että mitä pidemmälle päästään ja jos syöminen ei onnistu, on se vanhempana vielä vaikeampaa opettaa.



Tuntuu, että kaikkea on kokeiltu, eri asentoja, eri päivänaikoja, viihdykkeitä jne.



Onko muilla vastaavia kokemuksia ja mitä olette keksineet avuksi?!

Kommentit (17)

Hyviä vinkkejä olet jo saanut. Meidän terveydenhoitaja neuvoi kokeilemaan 5-6 kk:n lihasosetta kun ensin yritimme kuukauden syöttää perunaa ja porkkanaa. Valitsimme yhden maun ja sitä tarjosimme muutaman kerran päivässä. Meni varmaan 2 kk ennen kuin poika siihen makuun tottui eli reilusti enemmän kuin ne yleensä sanotut 20 maistelukertaa. Nyt 8,5kk iässä menee 1 pieni lihasosepurkki päivässä, tosin kahdessa erässä sekin (aloitettiin kiinteät siis 5,5 kk iässä). Se auttoi myös, kun pidennettiin syöttövälejä: ensin kiinteitä ja päälle maitoa (mutta ei liian nälkäisenä eikä väsyneenä).



Nyt alamme totutella kaurapuurolle päärynäsoseen kanssa. Ajattelin, että en vaihda puurolajiakaan ennen kuin tämä seos menee kunnolla. Olisi kiirus saada poika iltapuuro syömän, jotta voimme kokeilla unikoulua ja luopua yösyönneistä. Meillä nimittäin yösyöpöttely vie varmaan kiinteiltä tilaa. Maissinaksut on meilläkin in!



Mutta kärsivällisyyttä, kuten muutkin neuvoi. Toiset vauvat tykkää niin kovasti maidosta, eivätkä tajua heti, että muutakin pitäisi ruveta syömään!

Esikoistyttö ei koskaan eikä kenenkään avustuksella halunnut että häntä syötetään. Inhosi lusikkaa! Ihan turha oli ostaa purkkiruokia ja soseita, hän siirtyi suoraan syömään itse n.9 kk ikäisenä karkeita ruokia. Imetin 1,5 vuotiaaksi, on nyt normaalikokoinen tyttö, mutta edelleen tosi nirso ruuan suhteen. Ensimmäisen kerran suostui ottamaan lusikasta, kun tarjosin kahvilassa kermavaahtoa kaakaon päältä! Sitten se lusikkakammo katosi.



Kuopuspojalla kesti noin 1,5 kk kun oppi syömään soseita, sitten onkin mennyt ihan kaikki, raa-asta sipulista lähtien.



Tuo siirto soseisiin ei ole niin kivuton operaation kun yleensä annetaan ymmärtää. Koita pitää pää kylmänä, ei se lapsi nälkään kuole, ja ottaa sitten kun tarvii. Yleensäkään, tuossa iässä ei ole mitään kiirettä siirtyä kiinteisiin, maailmalla kiinteät aloitetaan vasta 6 kk jälkeen, mikä ihmeen hoppu suomalaisilla on tunkea sitä pottua alusta lähtien?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

toisen lapsen kanssa. kyllä minusta muutaman päivän tauon voi tuollaisessa pattitilanteessa pitää. ja maissinaksuista, ne sulaa suussa, eli hampaita ei tarvita. meillä tuntuu että ne ovat saaneet nyt yli 7 kk ikäisen innostumaan syömishommista eli edesauttavat soseiden syöntiä. tsemppiä, kyl se siitä.

Mä oon tosiaan kans ajatellu, että en ota tästä niin stressiä, mutta jäi vähän tylsä fiilis eilisen neuvolan jälkeen, kun siellä varta vasten kysyin, että voisinko ihan suosista ottaa pienen tauon tässä kiinteiden tarjoamisessa, kun tuntuu että tällä menolla ja itkuilla siitä tulee vaan jäämään kammo tytölle, mutta neuvolatäti oli sitä mieltä, että ei ku pitää vaan joka päivä yrittää antaa.



Ja toinen mikä jäi ihmetyttämään neuvolassa oli se, että kysyin juuri noista maissinaksuista, kun luulen, että niitä varmasti pikkuinen mielellään nassuttaisi, mutta siihenkin sain vastauksen, että niitä ei saisi antaa ennenkuin on pari hammasta tullut...



Meillä on kyllä tuo jäänyt kokonaan, että tyttö olis ollu meidän seurassa ruokapöydässä, on aina ollut niin hyvin lattialla viihtyvää sorttia, joten nyt vinkistä vaari ja tyttö otetaan jatkossa mukaan ruokailuhetkiin, katsomaan kun vanhemmat syö : )



Toivotaan, että meilläkin sitten tulevaisuudessa omassa syöttötuolissa istuminen innostaisi enemmän syömäpuuhiin! Vielä ei nimittäin osaa kunnolla istua.

Meillä molemmat tytöt ovat olleet ihan pienistä mukana ruokapöydässä kun äiti ja isä syövät. Ensin istuivat sitterissä pöydällä ja sitten kun oppivat istumaan niin syöttötuolissa. (Istuuko tyttö jo miten tukevasti, voisiko ajatella syöttötuolia?) Esikoinen alkoi kiinnostua syömisestä vajaa puolivuotiaana ja kuopus 5 kk iässä. Kiinnostuksen huomasi siitä, että suu alkoi mussuttaa, vaikkei siellä mitään ollutkaan, kun vanhemmat söivät. Oli helppo aloittaa makuannoksia oman ruokailun ohessa kun lapsi innoissaan odotti jotain suuhunsa.



Ensimmäiset mössöt tein niin, että laitoin tosi reilusti rintamaitoa sekaan, jotta soseessa olisi joku tuttu maku ja sose oli todella löysää, lähinnä velliä.



Makuja ei kannata vaihdella tiheästi. Pisti silmään, että teillä on kokeiltu aikamoinen liuta makuja heikolla menestyksellä. Vauva saattaa tarvita yli 10 maistelukertaa ennen kuin hän hyväksyy uuden maun.



Jos lusikkaruoka ei uppoa niin kokeilepa maissinaksuja. Ne sulavat suuhun, joten tukehtumisen vaaraa ei ole ja lapsi voi ihan itse niitä syödä. Meillä esikoinen (nyt 2,5 v) " opetti" kaverin vauvan syömään kiinteitä kun yhtenä kahvittelukertana esikoinen työnsi silloin 6 kk vauvalle (jolle lusikkaruoat eivät uponneet) maissinaksun käteen ja vauva aikansa sillä leikittyään alkoi mutustaa naksua. Ystäväni paineli kauppaan ja osti nakuja ja kun vauva niiden välityksellä tajusi " voivansa" syödä muutakin kuin maitoa, alkoivat lusikkaruoatkin pikkuhiljaa upota.



Tsemppiä teille! Kärsivällisyydellä hyvä tulee. Kyllä kaikki lapset jossain vaiheessa hoksaavat muunkin ruoan kuin maidon.

meillä 6 kk neuvolassa täti laittoi oikein vihkoon, että nyt kiinteitä; perunaa päivällä ja puuroa illalla. Noh, en ressaantunut, ne olivat vain sanoja ja tissillä neiti kasvoi OK. Ajattelin lapsentahtisesti kiinteitäkin. (ekan muksun kanssa kiinteät oli kiven takana ja vieläkin syö kuin lintu.) Ensin oli tuskaa, ei millään. Meillä kun ei tuttipulloakaan osattu juoda. Neiti istuskeli ruoka-aikoina kummiskin pöydässä kanssamme ja joskus annoin maissinaksuja tai hapankorppua näverrettäväksi ja koetin ajoittaa pikkuneidin syöttöyritykset meidän ruoka-aikoihin; kaikki söisivät yhdessä. Ja muusattu banaani taisi olla se herkku, mikä sai tyttömme aukomaan suuta ja homman sujumaan - ja jossain vaiheessa se myös hoksasi, miten pullosta saa vellitutin kanssa puurot suuhun sekä miten juodaan vettä tuttipullosta.



tsemppiä!

Kiikero:

Lainaus:




Ja toinen mikä jäi ihmetyttämään neuvolassa oli se, että kysyin juuri noista maissinaksuista, kun luulen, että niitä varmasti pikkuinen mielellään nassuttaisi, mutta siihenkin sain vastauksen, että niitä ei saisi antaa ennenkuin on pari hammasta tullut...




Meidän esikko kun sai ekat hampaansa vasta yhdeksänkuisena, mutta ekan maissinaksunsa jo 6kk iässä.



Älä vain pakota lasta syömään. Meidän esikoinen on/oli myös hyvin rantturuokainen. Olen huomannut, että pakottamalla menee entistä vähemmän tavaraa alas. Kehu aina kun syö/maistaa edes jotain. Nyt meidän n. nelivuotias on alkanut pikkuhiljaa syömään. Pikkuveljensä 6kk+1½vk syö sitä vastoin isoja annoksia, vaikka on vasta vähän toista viikkoa saanut ruokaa. Outo tapaus, en meinaa millään osata antaa edes ruokaa tarpeeksi ;-)



Enkä minä pitäis pahana, vaikka pitäisi tuonikäisellä päivän pari taukoa kiinteissä ja aloittaisi sitten uudestaan. Kuulin muuten lapsesta, joka halusi mieluiten tuonikäisenä karkeahkoa ruokaa. Soseet alkoivat kelvata vasta isompana.



Tsemppiä ja jaksamista. Anna neuvolantätin urputtaa itsekseen. Kyllä lapsesi varmaan oppii ennemmin tai myöhemmin syömään. Anna hänelle aikaa :-)

ja onnistunut millään. Kakisteki, yökkäili ja esitti tukehtuvaa. Täysin epätoivoista. No, ajattelin sitten siirtää hiukan eteenpäin tuota ruljanssia. Tänään oli perunaruokaa taas ja annoin sitten lautaseltani taas hiukan, ja yllättäen ottikin. Saa nähdä huomenna. Mielenkiinnolla odotan.

Meidän pojalla nyt 8kk syöminen on ollut tosi vaikeeta, satunnaisesti syö hyvin (siis pari yksittäistä kertaa). Noi maissinaksut on tosi hyviä, niitä poika syö ihan ok. Nehän sulaa mössöksi suussa, anna pieniä paloja kerrallaan, että vauva tottuu.



Koita olla stressaamatta syömisestä, ehkä jos maito riittää kannattaa pitää parin päivän tauko, meillä pidettiin kahden viikon tauko (poika meni hysteeriseksi kun näkikin lautasen tai sosepurkin) Meidän nla täti sanoi, ihan hyvä, kun pidettiin tauko, yleensä vauva alkaa syödä viimeistään kun tarvitsee lisää ravintoa. Meillä ei auttanut, vaikka poika oli samassa pöydässä, hän käänsi pään pois kun näki jonkun syövän, tässäkin lapset ovat yksilöllisiä. Vieläkin maito on pääasiallinen ruoka (soseita menee max. purkillinen, josta puolet on ruokalapussa/päivä)



Nyt olen tehnyt niin, että joka päivä annna sosetta, jos vauva ei syö en tuputa. Vaihtelen makuja ja tarjoan uusia makuja. Koitan olla stressaamatta syömisestä. Se ei suju nyt, joskus se sujuu =) Tsemppiä, tiedän miten raastavaa voi olla kun vauva ei vaan syö



T:M

...syömään mitään muuta kuin porkkanaa. Perunaa suostui syömään vasta 8kk iässä. Eipä tuo vielläkään (kohta 4v) siitä perunasta paljoa tykkää, muuten kyllä on oppinu syömään monipuolisesti eikä enää nirsoile.

Itse sain seuraavanlaisia neuvoja, jotka toimivat.

-syötä lapselle yhtä ja samaa makua vaikka 30 maistelukertaa, kunnes tottuu siihen. Vaihda seuraavaan ruoka-aineeseen vasta, kun on yhteen tottunut

-anna kiinteitä silloin, kun lapsi on hyvällä tuulella, ei liian nälkäinen

-anna ruokaa pieni makuannos suuhun ja heti tissiä päälle

-anna helposti nieltävää, hienojakoista soseita. Lapset ovat " allergisia" klimpeille

Itse sain pojan syömään aluksi paremmin hedelmäsoseita, joten niillä aloiteltiin ja siirryttiin seuraavaksi puuroon

- meilläkin kiinteillä oli ekat pari kuukautta aika heikko menekki (aloiteltiin 6 kk:n iässä ja menekki oli aluksi noin 1 tl/päivä, pikkuhiljaa sitten alkoi mennä ehkä noin puoli desiä - desi päivässä), vasta 1-vuotiaana alkoi mennä enemmän, ja vieläkin ruoan menekki vaihtelee päivittäin = yhtenä päivänä syö varsin runsaasti, toisena voi sitten taas mennä vähemmän.



Eli kärsivällisyyttä vaan! Jos vauva kasvaa hyvin ja on pirteä ja puuhakas, niin hän ei kaiketi vaan ole vielä kypsä kiinteiden syömiselle. (Joskus joku ruokahan voi myös aiheuttaa pieniä masuvaivoja, ja vauva siksi välttää sitä - tuli tämmöinenkin mahdollisuus mieleen, eli kannattaa myös kokeilla eri laatuja!).

eli meillä pikku-ukko 6 kk ja kiinteitä on yritelty maistella useampi viikko => laihoin tuloksin. minimies on kyllä kovin kiinnostunut meidän vanhempien syömisestä, mutta siinä kaikki.



oikealla ajoituksella saan ukkelin suuhun työnnettyä lusikallisen tai kaksi kiinteitä ja sen ukkeli nielee, mutta sen jälkeen suu ei avaudu ei millään.



olen koittanut pitäytyä samoissa mauissa (bataatti, päärynä ja lasten kaurapuuro) ja välillä olen kokeillut tosi litkumaista koostumusta, mutta ei ole silläkään ollut merkitystä.



no itse en kauhesti tästä nihkeästä alusta ole huolissani (ukkeli kasvaa hyvin tissimaidollakin), mutta meillä 6 kk neuvolassa saatiin satinkutia asian tiimoilta ja sen jälkeen sitten aloin asiaa jonninverran stressaamaan. vaan minkäs teet...

vielä vajaa 8-kuisena ei oikeastaan syönyt mitään paitsi tissimaitoa. 2kk oli harjoteltu mutta ei, suu pysyi visusti kiinni, niin kiinni että lusikkaa ei saanut sisälle. Samalla pää pyöri ja kädet huito. Katseli tyttö kyllä mielellään kun isosisarukset esim söivät mutta häntä iktseään ei touhu napannut. Vasta kun laitoin päiväimetysvälit neljään tuntiin niin tuli pieni edistysaskel. Ei tyttö edelleenkään avannut suuta mutta sain huijattua välillä suuhun ruokaa, kun hän rupesi puhumaan tai oli jotakin muuta (esim. lusikan) laittamassa sisään. Ja yllättäen ei sitten sylkenytkään enää pois ruokia. Alotin makeilla soseilla, eihän nuo perunat ja muut olisi ikinä tepsineet. Tästä meni pari viikkoa niin yhtäkkiä tyttö avasi suunsa hedelmäpuurolla ja näytti tykkäävän siitä. Minä en meinannut pysyä housuissani =)



Nyt kuopuksemme on 9kk ja olen lopettanut yöimetyksen ja kiinteitä tyttö syö 5 krt/päivä. Meillä on nyt harjottelun alla 8-kuisten soseet... Ai niin ja vaikka alotin makeilla soseilla ja puurolla niin nyt tykkää kovasti myös kasvis-/lihasoseista.



Tiedän että on välillä tosi tuskastuttavaa tuo syömättömyys mutta älä hermostu, se on tärkeintä. Tsemppiä!

.... perunakokkareita livautin pöydässä suuhun muun muassa. Ihan hienoista sosetta en ole itse yrittänytkäänm tehdä; kaupan soseet ovat ja parit niistä kelpaa. Aterialla muusaan esim. omasta keitetystä potusta vain haarukalla osan ja tarjoilen neidille.



Ykkösen kanssa aikoinaan onnistui juuri niin paremmin, että jätti karkeaksi eikä laittanut yhtään tissimaitoa mukaan.

Oikeastaan poika innostui kiinteistä vasta 8-kuukautispäivän jälkeen. En tiedä oliko asiaan yhteyttä sillä, että samoihin aikoihin saatiin viimeinkin myös syöttötuoli. (Sitä ennen syötettiin häntä joko sylissä tai sitterissä.) Samoin hän myös oli oppinut seisomaan, ryömimään, konttaamaan - vauhti alkoi olla hirmuinen ja varmaan siinä sitten nälkäkin kasvoi, kun ruoka alkoi ykskaks kelvata.



Aloitin samaan tapaan kuin sinäkin joskus 5 kuukauden paikkeilla tarjoamaan makuannoksia. 7 kk:n ikäisenä poika veti päivässä ehkä reilun yhden (pienen) pilttipurkillisen verran kiinteitä yhteensä. Parhaiten maistuivat hedelmät. Ja rintamaitoa meni ja edelleen menee ilmeisesti hyvin - ainakin maistuu suht usein, eihän niistä määristä osaa tarkkaan sanoa.



Muutos tuli ihan oikeasti melkein kuin yhdessä yössä. Samana päivänä kun käytiin 8-kuukautisneuvolassa ja th käski tulla kuukauden päästä uudelleen kun kasvukäyrät meni alas kuin lehmän häntä, huomasin että katos, aamupuuroa meni tuplaten entiseen verrattuna - ja niin upposi kaikkea muutakin.



Ne maissinaksut, joita joku suositteli, menee meilläkin hienosti. Eli jossain vaiheessa voit tosiaan kokeilla " sormiruokaa" , jota vauva saa laittaa itse suuhun. Jossain vaiheessa pojalla oli kivaa työntää itse suuhun lusikkaa, jossa oli muussattua banaania. Tuli sotkua, mutta tuli syötyä myös :-)



Sellaisen sanoisin vielä, omasta kokemuksesta: mitä enemmän äiti stressaa lapsen syömisistä, sitä kireämpi tilanne siitä syöttämisestä tulee, eikä silloin lapselle ruoka maita senkään vertaa. Joskus 7 kk:n paikkeilla minun piti ihan tietoisesti toistaa itselleni sitä ajatusta, ettei terve lapsi kuole nälkään jos sille on kerran ruokaa tarjolla: kyllä se sitten syö kun oivaltaa sitä tarvitsevansa. Se mitä meni alas, meni ja jippii, iloitaan siitä - lisää menee sitten aikanaan. Mutta kyllä siinä vaiheessa mulla välillä hermo kiristi näiden syömisten kanssa. Että eikö se ikinä ala syödä. Ja siksi piti tietoisesti rauhoittaa ruokailutilanteet, ettei niistä tulisi lapselle kireitä ja inhottavia.



Hienostihan teillä lapsi kasvanut tähän asti rintamaidolla. Jos maito vieläkin hyvin maistuu, niin se vasta loistavaa onkin - sehän se on vielä monta kuukautta lapsen tärkein ruoka, kiinteet on vaan hyvä lisä. Ei tartte miettiä, ettei se isompana enää oppisi syömään - kyllä lisääntynyt energiantarve auttaa sitten oppimaan :-)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat