Ekaluokkalaisesta pojasta kysyttävää

Vierailija

Meillä aloitti esikoinen juuri ekaluokan. Täyttää jonkin ajan kuluttua 7 vuotta (loppuvuonna syntynyt lapsi). Olisikohan jollain jakaa kokemuksia juurikin ekaluokkalaisesta pojasta, koska tytöt ovat monesti täysin erilaisia käytökseltään, jne?

Poika väittää, että tunnilla kaikki muut tietävät heti mitä tehtävissä pitää tehdä, mutta hän ei. Tuskastuu myös heti jos ei osaa heti tehdä tehtävää (huomasin tämän kotiläksyssä). Sanoo myös, että ei aina ymmärrä opettajan ohjetta. Onko muilla ollut vastaavaa? Millaisia osaajia noiden ekaluokkalaisten pitäisi olla. Pitääkö heti päästä ilman apua kärryille mitä pitää tehtävässä tehdä? Jotenkin sain kuvan, että hän on nyt huonoin joukossa vai onko lapsi vain ankara itselleen? Tekevätkö teidän pojat läksyt intopiukassa kiukuttelematta alusta loppuun?

Kauhea huoli, että pojassa on jokin vika. Keskittymisen haasteita on, sen tiedämme jo päiväkodista. Päiväkoti ja erityislastentarhanopettaja olivat molemmat sitä mieltä ettei pojan paikka kuitenkaan ole pienryhmässä. Kuulema jos kyseessä olisi adhd/add se olisi jo huomattu. Pienempänä poika kävi toimintaterapiassa, mutta toimintaterapeutti ei nähnyt pojassa mitään ongelmaa tai jatkotutkimuksen tarvetta. Voiko tuohon toimintaterapeuttiin luottaa, kun kuitenkin poika puhelee minulle tuollaisia juttuja ja keskittymisen haasteita on? Tietysti legojen rakentelu onnistuu ohjeesta ilman apua, mutta se onkin sitä juuri hänelle mieleistä tekemistä....Sillä ei voida mitata keskittymistaitoa.

Viime aikoina saanut myös uusia leikkikavereita. Muutaman kerran leikkimisen jälkeen, poika tulee suu mutrussa kotiin. Leikki ei olekaan onnistunut juuri sillä kertaa. Onko näillä pienillä vielä tällaista "suututaan helposti ja ei olla enää kavereita juttuja"? Vähän ajan päästä kuitenkin taas leikitään? Vai onko tässäkin jotakin mätää...

Poika on sosiaalinen, empaattinen ja mielestäni suurimmaksi osaksi kiltti ja hyvinkäyttäytyvä. Iloinen poika kerta kaikkiaan.

Pelottaa jo ensimmäinen vanhempainvarttikin valmiiksi.

Tiedän, että ekaluokkaa on käyty vasta muutama päivä, mutta huolestuin silti. Olisi kiva tietää miten muilla, onko vastaavaa? Onko mahdollista, että se keskittyminen sieltä vielä löytyy?

 

Kommentit (7)

Vierailija

Kyllä se keskittyminen sieltä vielä löytyy ja jos ei niin siihen saa kyllä koulusta sitten tukea. Älä huoli. Ekaluokkalaisethan ne vasta opettelevat koulussa oloa ja sen käyntiä. Meillä meni pojan kans eka kuukaudet kyllä ihan koulumatkojen harjoitteluun ja niissä tsemppaamiseen. Iltapäiväkerhossakin alkoi sujua vasta kuukauden jälkeen, kun löytyi kavereita. Siihen asti puhelin soi aika monta kertaa töissä, kun oli tylsää jne. Nyt poika toisella. Onneksi koulussa alettu panostamaan enemmän opetukseen ilman pulpetteja niin "keskittymiskyvyttömimmätkin" jaksaa siellä paremmin. Lapset on luotuja liikkumaan eikä pulpetissa istumaan koko päivää. Omalla pojalla peppu heilui penkissä koko eka vuoden että opettaja oli laittanut sellaisen fysiotyynyn alle rauhoittamaan oloa. Jokainen kypsyy ja kasvaa omaan tahtiin!

Vierailija

Ei hätää, joulun paikkeilla tilanne on jo ihan toinen ja koulunkäynti alkaa olla tuttua ja sujuvaa. Minulla on ollut kaksi ekaluokkalaista, molemmat oppimistavoiltaan hyvin erilaisia. Kummatkin olivat hyvin väsyneitä alkuun, ja syysloma tuli todella tarpeeseen.

Vierailija

Oma poikani aloitti muutama vuosi sitten ekaluokan, myös loppuvuodesta syntynyt, ja yllätyin miten paljon ekaluokkalaisen oikeasti pitää osata jo ennen kouluun menoa. Itse olin onneksi opettanut lukemisen kesällä ennen koulun alkua, joten osasi lukea auttavasti ja matematiikasta oli ollut aina kiinnostunut. Jälkeen olisi jäänyt muuten heti, nyt oli keskitasoa. Vaatimukset vain kovenee nopeasti ja tosiaan kyllä ne tehtävät aikalailla omatoimisesti piti käsittääkseni osata aloittaa, jos ei osannut niin sitten avustaja tai opettaja kävivät käsittääkseni neuvomassa, mutta siinähän korostui se ketä piti "aina neuvoa".

Vierailija

Meillä aloitti poika ekaluokan tänä syksynä. Keskittymisvaikeuksia on eikä ajatus ja huomio tahdo pysyä tehtävissä. Poika pääsi pienryhmään, onneksi eskariope, toimintaterapeutti ja psykiatri olivat kaikki meidän vanhempien lisäksi samaa mieltä asiasta. ADHD:tä ei pystytty toteamaan eskavuoden aikana, mutta psykiatrin mukaan vahva epäily on edelleen ja tilannetta katsotaan uudestaan tämän syksyn aikana. Onneksi eskarissa poika sai tarvitsemaansa tukea oppimiseen ja nyt pienryhmässä tuki jatkuu edelleen. Ole aktiivisesti yhteydessä opettajaan, jos ongelmia tuntuu olevan. Koulun tehtävä on auttaa lasta oppimaan ja järjestää hänelle tarvittavaa tukea, Ei kannata odottaa kovin pitkään, koska ongelmat kasautuvat myöhemmin, jos ei pysy samassa tahdissa oppimisessa muiden kanssa.

Vierailija

Sitä keskittymishäiriötä auttavat tahot tai edes vanhemmat eivät aina todellakaan huomaa. Itse sain ADD-diagnoosin vasta reippaasti yli parikymppisenä, vaikka itse aloin selvitellä asiaa jo 18-vuotiaana. Neljä vuotta siihen meni. Taisteluja psykologien kanssa, sekavaa tukiverkkoa sun muuta. Vihdoin kuitenkin löysin psykologin, jonka kanssa klikkasi ja joka ymmärsi minua ja lähetti jatkotutkimuksiin.

Vierailija

Meillä oli tuonkaltainen tyttö (nyt jo kasilla). Oli ne ekat luokat (myös toka..) tosi haastavia, me tehtiin kotona kamalasti töitä että ne kaikki tehtävät tuli tehtyä. Mitään apua ei kyllä saatu, kolmosella tyttö hetken kävi hitaan lukemisen takia erityisopen tunneilla mutta vain muutaman kerran eikä nähnyt sitten tarvetta enempään (se ope siis). Totuus oli, että kotituutorointi vei meidän perheen illat, myös pikkusiskon, ja koko perheen mielenrauhan. Mutta totuus on myös ettei niitä apuja (varsinkaan kun taloustilanne on mikä on eikä tästä ainakaan kohene) oikeasti liikene "hyvien" (=kaikki kunnossa muuten) perheiden lapsille kun niitä moniongelmaisiakin tapauksia riittää. Jotkut lapset vaan tarvitsee enemmän tukea, näin se vain on. Lohduksi voin sanoa että meidän tyttö on koulussa nykyisin ihan hyvää keskitasoa, joissain aineissa jopa ysin vertasta (ja musassa kympin) joten jos vaan jaksaa ja pystyy panostamaan lapsensa asioihin, on tästä mittaamaton hyöty hänen tulevaisuudelleen. Ja kyytsääväthän monet vanhemmat illat pitkät muksujaan jääkiekko -tanssi-ym.ym. harrasteihin, joillekin muksuille se koulunkäynti taitaa vaatia harrastustenkin paikan mutta eipä tuokaan maailmaa kaada... voi sitten harrastaa jotain vähemmän aikaa vievää. Tsemiä!

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat