Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Meillä on nyt 5kk:den ikäinen tyttö sekä kaksi koiraa; leikattu dobermann-uros 4v ja bullmastiffi-narttu 2v. Alkuun näytti sujuvan kaikinpuolin hyvin, koirat eivät olleet moksiskaan uudesta perheenjäsenestä ja ovat olleet hyvin varovaisia ja rauhallisia vauvan lähellä. Ja edelleen kaikki sujuu kotona sisällä ihan hyvin, vauvan puolesta ei tarvitse pelätä että koirat tahalleen jotain tekisivät, tosin silmät ja korvat tarkkana saa tietysti olla koko ajan koska vahinkoja noin suurien koirien kans voi tietysti sattua.

Nartun kans ei missään suhteessa ole ongelmia, tosi kiltti ja tottelevainen koira on ollut aina, kaikkien ihmisten ja koirien kaveri. Mutta dobberi-poikamme on alkanut lenkeillä temppuilla, poika on aina ollut ihan kiltti eikä ole tarvinnu pelätä että tekisi kellekkään mitään pahaa. Mutta nyt muutaman kuukauden aikana on lenkeillä alkanut hyökkiä lähes jokaista vastaantulevaa koiraa kohti vihaisena, ja muutamia kertoja hyökkinyt myös ihmisiä kohti koittaen napata kädestä tai jostain! Vielä ei ole onnistunut ketään puremaan, mut ei se kaukana ole ollut. Olemme aina toruneet koiraa ja pyrkineet selvittämään välikohtauksen ihmisten kans, mutta jotkut vain vihaisena jatkavat matkaa ja huutelevat anteeksi pyynnöistämme huolimatta törkeyksiä, joka on kyllä ihan ymmärrettävää, voisin itsekin olla säikähdyksestä vihainen kun vastaantuleva koira yhtäkkiä koittaa purra, ja kyseessä kun on vielä dobermanni. Mitähän koirallemme on tapahtunut?? Se kastroitiin kesäkuussa 05, sen jälkeen koiran käytös on alkanut muuttua huonompaan, tyttö syntyi sitten elokuussa. On todella ahdistavaa lähteä lenkille koirien kans kun tuon dobberin kans saa olla koko ajan varuillaan. Ja olen myös alkanut pelätä että jos koira vain muuttuu vihaisemmaksi, niin kuinkahan jatkossa sujuu kun tyttö kasvaa ja alkaa liikkua. En haluaisi edes ajatella dobberin lopettamista, se kun on niin rakas perheenjäsen, joten hyvät neuvot olisivat nyt enemmän kuin tarpeen!!!

Kommentit (15)

Ja älä ajattele tuollaista asiaa kuin koiran lopettaminen, vaikka näin vauva-palstalla voit sellaisiakin ' neuvoja' saada..

Nyt pää pystyyn!



Eli tuo kastraatio vaikuttaa varmasti suurimmalta osin asiaan.

Oliko koira joissain tilanteissa epävarma jo ennen leikkausta?

Sanotaan että leikkaus rauhoittaa uroskoiria, mutta mitä se tekee on tietenkin kivesten poiston myötä testosteroinin tuotannon loppuminen.

Sehän on sellainen ' äijähormoni' . lisää mm.itseluottamusta. Itsevarmat koirat voivat rauhoittua ja epävarmat koirat tulevat usein epävarmemmiksi, kun sellainen varmuuden tunne voi kadota.



Tuo on aika yleinen haittavaikutus tietyntyyppisillä uroksilla ja itse en kastroi urostani juuri sen takia että on muutenkin aika uhitteleva, luultavasti epävarmuudesta johtuen. Murisee siis kaikille koirille ulkona, mutta ei hyökkääkseen vaan pitääkseen muut kaukana.. voisiko dobberisi yrittää myös samaa? Tulevatko ihmiset/koirat ' liian lähelle' eli koiran mielestä omalle alueelle? Meillä kävelytien toinen reunakin on liian lähellä.



Ja se että koirasi uhittelee/on epävarma/puolustaa vieraille mitä tahansa tekeekin..(mahdoton sanoa näkemättä koiraa ja voi olla vähän kaikkea) ei tarkoita sitä että se kävisi lapsesi kimppuun!

Koiran hormonitoiminta on muuttunut rajusti ja se aiheuttaa varmasti vähän muutoksia, mutta kyllä se tasaantuu ja jos käyttäytymistä ohjataan oikeaan suuntaan, siitä tulee varmasti hieno koira.

(Heh, vähän niinkuin minä synnytyksen jälkeen ;)



Ja tiedän että ihmiset osaavat olla ilkeitä ja tiedän että sanatkin satuttavat, mutta kyllä se koiran käytös ohi menee, mutta ei itsestään! Näytät niille tolvanoille että teidänkin dobbe osaa käyttäytyä ;)

Eli tilanteelle kannattaa tehdä mahdollisimman aikaisin jotain.



Koiraterapeutit/kouluttajat kartoittavat koko tilanteen ja osaavat nähdä koko paketin, muita syitähän voi olla esim.dobberin ollessa kyseessä aktiviteetin puute ja tietysti vauvan syntymäkin on suuri muutos myös koiralle, joten sekin tuo lisästressiä.



Koirat ovat niin monimutkaisia kavereita että luultavasti teidänkin koiran nykyiseen käytökseen on voinut vaikuttaa moni asia.



Missäpäin asustelet? Täällä Turun suunnalla on noita koiranomeja, pääkaupunkiseudulla on hyviä kouluttajia ja valtakunnallinen juttu on tuo koiraterapeutit http://www.koiraterapeutit.fi/



Kopsaa vaikka tuo ylläoleva tekstisi ja lähetä se teitä lähinnä olevalle koiraterapeutille.



Ja iso tsemppi teille, muutos vaatii töitä niinkuin aina!

Ja toivottavasti ei tullut loukkaavaa tekstiä..kirjoitan kiireellä kun poika on nukkumassa..



Mutta kirjoitahan kuulumisia!



T:Pienen pojan ja kolmen koiran äiskä

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

hyvistä vinkeistä. Tekstisi ei ollut ollenkaan loukkaava! :)



Ennen kastrointia, koira oli mielestäni hyvin harvoissa tilanteissa selvästi epävarma. Mutta koira on aina ollut tosi herkkä luonteeltaan, nuorempana kärsi vaikeasta eroahdistuksesta (kun otimme toisen koiran kaveriksi, se auttoi), on myös ollut aina todella huomionhakuinen ja seuran kipeä ja minun perään mahdoton. Kesti vuoden päivät totuttaa koira mieheni vanhempiin niin että sen pystyi jättämään sinne hoitoon! Ja se onkin nyt oikeastaan ainoa paikka jossa viihtyy, kotimme lisäksi tietysti. :)



Mieheni vanhemmat on nyt tytön synnyttyä käyttäneet koiriamme aika usein lenkillä, heidän kanssa tuo ihmisiä kohti hyökkiminen alkoikin. Emme aluksi uskoneet kun he siitä kertoivat, tai ajattelimme että se on sellaista innostunutta hyppimistä, jota koira myöskin usein harrastaa. Mutta saimme kuitenkin itsekin nähdä että se todella yrittää napata kiinni hyökätessään vastaantulevaa ihmistä kohti. Silloin koira ei kyllä päästä mitään ääntä, ihan yks kaks vain hyökkää. Mutta vastaantuleville koirille kylläkin murisee ja haukkuu karvat pystyssä ja yrittää hyökätä kimppuun oikein kunnolla.



Tiedän, että osin tuohon käyttäytymiseen vaikuttaa myös se että koira on turhautunut. Aktiviteetit kun on jääneet vähemmälle vauvan myötä. Aiemmin meillä oli tapana joka päivä lähteä koirien kanssa ulos niin että saivat vapaana juosta ja irroitella oikein kunnolla, ja muutenkin touhusimme koirien kans paljon. Mutta nyt ulkoilu on enemmänkin hihnaliikuntaa, dobberia ei voi päästää vapaaksi ihan missä sattuu kun sillä on tapana lähteä ajamaan jänistä ja mm. autoja jos sattuu sellaisen kuulemaan tai näkemään.

Nyt on kylläkin taas alettava kehittää koirille aktiviteetteja enemmän, kun tuollaista ei-toivottua käyttäytymistä on dobberille tullut. Narttu on kyllä sellainen sohvaperuna ettei varmaan olisi moksiskaan vaikka pääsisi vain kerran päivässä pikaisesti ulos... ;)



En olekkaan muuten koskaan ajatellut enkä kuullut että kastrointi voi vaikuttaa sillä tavalla niin negatiivisestikin, ihmetyttää ettei eläinlääkärikään voinut asiasta puhua kun kastrointia suunnittelimme. Vain positiivisia vaikutuksia tuotiin esille! Nyt jos saisi uudestaan päättää niin en leikkaisi urostamme vaan nartun ennemmin, se kun on niin tasainen ja rauhallinen sekä kiltti luonteeltaan. No, turha sitä enää on miettiä.



Nyt täytyy vain alkaa tuohon dobberin ongelmaan paneutua ja teemme parhaamme että ärinät ja hyökkimiset loppuu. Emmekä taida ihan omin avuin siihen ryhtyä, vaan otamme yhteyttä erääseen hyväksi kokemaamme kouluttajaan, ettei tulisi sitten tehtyä virheitä dobberin kouluttamisessa... Niin tosiaan, asumme Jyväskylässä.



Kiitos hyvistä neuvoista ja tsempistä! Eiköhän me vielä hyvä koira meidän dobberista saada! :)

Jos mahdollista, niin pyri hoitamaan ulkoilutukset itse. Ongelma on syntynyt isovanhempien koiraa ulkoiluttaessa ja voi johtua ihan vaan siitä, että koira on nähnyt mahdollisuutensa koittaneen " minähän voin toimia näin, että räyhään ja reuhaan, eikä nuo mahda mitään " . Netistä hyvää tietoa sanalla vastaehdollistaminen. Laitan linkkejä, kun aikaa on enemmän. Siinä perusjujuna on, että koirat jotka ovat räyhänneet ihmiselle, koirille yms. ehdollistetaan siten, että koirat, ihmiset tarkoittavat aina kivaa. Etelä-Suomessa järjestetään ohituskouluja, joissa häiriökoirat ovat tarkkaan valittuja siten, ettei ne provosoi rähjäämään. Aluksi koiraa ei edes kohdata, vaan " nakkibaari " aukeaa (koiraa syötetään koko ajan, kun toinen koira näkyvissä), kun toinen koira on esim. sadan metrin päässä. Meillä on kaksi hoffia, joista narttuhoffi on dominoiva. Vauvan saatuani narttu käyttäytyi hihnan päässä kuin hirviö ja vain silloin, kun minä olin ulkoiluttamassa. Loppuraskaudesta en enää kahta hoffia kevätliukkailla paljon ulkoiluttanut ja kun sitten synnyksen jälkeen aloitin lenkkeilyn uudelleen, arveli narttu ettei minusta ole sitten yhtään mihinkään. Aloitin 9-vuotiaan koiran kanssa ohituskoulun ja aikansa kun yksin nartun kanssa lenkkeilin ja näytin, ettei minun kanssa ruttuilut auta, jäi räyhääminen siihen. Narttu toimi muistaakseni samoin, kun vajaa neljä vuotta sitten saimme esikoisen. Ja osa koirasi räyhäämisestä johtuu varmasti toimettomuudesta, niinkuin arvelitkin. Piilottele kotona makupaloja, tee pieniä tottelevaisuusharjoituksia sisällä, isot ydinluut pitävät koiran pitkään aktiivisena. Meillä on myös käytössä ontot savuluut, joihin laitan juusto/makkaraa sisälle. Koiralla menee pitkä tovi, ennenkuin se saa makupalat luun sisältä. Kannattaa myös käydä eläinlääkärillä ja tarkistuttaa koiran kunto. Usein äkillisten käytöshäiriöiden takana on kipu ja kipu ei saata heti löytyä. Muistaakseni jossain koirakirjassa kerrottiin vihaisesta koirasta, jolta löydettiin korvasta jäykkä karva, joka kutitti sitä jatkuvasti. Kun tämä karva poistettiin, muuttui koiran käytös kertaheitolla. Jaksamista teille ja pidä lenkeillä se asenne, että pelko pois -> älä ala jännittämään ohituksia, sillä hihna on kuin ukkosenjohdatin ja jännitys tarttuu koiraan : " kohta tapahtuu jotain, täytyy olla varuillaan ja ainakin vähän rähähtää tuolle vastaantulevalle koiralle."

millaisissa tilanteissa tämä uros pääsee räyhäämään ja jopa niin lähelle ihmistä että pääsee nappaamaan kiinni halutessaan? etkai vaan pidä sitä irti? itse ainakin kiertäisin kaukaa sellaiset paikat missä näitä toisia koiria tulee vastaan tai sitten voisin testata sitäkin että tekeekö se näin vain vaunujen ja tämän nartun kanssa.



ja meilläkin on kuonopanta käytössä, koira on kyllä koulutettu ja kisattukin mutta saa sellaisia puolenmetrin hyppyloikkia välillä että on liukkailla ja varsinkin raskaana ollessa todella järkevä veto käyttää sitä.



meillä kans muuten 4v narttuhoffi, ja tyttö 2vkoa, saas nähdä alkaako vahtimaan tyttöä?



on mielestäni hyvä apuväline, varsinkin tällaisella kelillä kuin täällä on(liukasta!) ja tietenkin on turvallisempaa vaunujen kanssa.

Sehän ei perustu kipuun vaan kuonopanta kääntää koiran pään, jos se vetää.. tulee lähinnä mieleen hevosen päitset. Tietysti aina ei auta, mutta kannattaa ainakin kokeilla.

Niin..Sanotaan että kuonopanta enemmän rauhoittaisi ohituksia, kyllähän se voi rauhoittaa kun ei nää vastaantulevaa koiraa niin hyvin, mutta tietenkin jos koira on epävarma eikä luota sinun handlaavan tilannetta, on meidän koiran ainakin pakko nähdä koko ajan missä toinen menee, ettei vaan tule yllätetyksi.



Tietysti sanotaan että kuonopanta hoitaa seurauksia mutta ei syitä, mutta kyllä se on oiva väline näin ensiavuksi. :)



Meidänkin uros (30kg) joutuu vaunulenkeillä aina kuonopantaan, muuten oltaisiin mettässä kaikki! Niin ihania tyttösten hajuja siellä ojissa on..

huomasin, että tässä on järkeviä koiranomistajia paikalla...

Elikkä minä olen raskaana (esikoinen), la 7.3 ja meiltä löytyy silloin 3v9kk vanha sileäkarvainen noutajauros. Kaveri on vähän mustasukkaista tyyppiä ja hieman pelottaaa miten suhtautuu vauvaan.

Mitä vinkkejä te antaisitte? Ja tosiaankin meilläkin kävely on sellaista reunasta reunaan menoa, kun kaikki pitää ehtiä haistamaan, mutta miten vaunujen kanssa pärjään? Sellainen kuononauha löytyy, sitä ollaan käytetty juoksulenkillä mutta koira ei siitä tykkää yhtään...

Normaalisti koira on hyvin innokas tapaamaan muita koiria, mutta kun menee maahan, odottaa siinä, ja kun toinen tulee haistamaan niin poika ponnahtaa ylös, hyväntahtoisesti, mutta eihän siitä kaikki koirat tykkää. Tosin nyt on pari kertaa antanut hirveän haukkuryöpyn jos olen kiskonut koiran ylös enkä ole jäänyt odottamaan tuleeko se toinen koira paikalle niin siinä sitä olen saanut sitten pidellä....



Varsinki ku on vähän isompi koira, ni ei haittaa jos vähän jää varpaat alle opetellessa. Meillä ei oo saanu kukaan loikki vaunujen kanssa miten sattuu, ainoastaan vierellä saa kävellä. Jos koittaa kiilata vaunujen eteen, jyrään armottaa päälle (ja siis en tietenkää kaada vaunuja, kohan vähän tönäsee koiraa). Nopeesti ne oppii:) Ja vaunut on oiva panssari toisia koiria varten.



Selena, toivottavasti teillä menee kaikki hyvin. Meillä muutti narttu uuteen kotiin ku ei sopeutunu lapsiin:( Tarpeeks monta läheltäpiti tilannetta (rähähti kunnolla, muris usein), en luottanu enää yhtään. Johtajuus oli kyllä kunnossa ja totteli ku unelma muuten. Kertaakaan ei päässy esikoinen sille mitään tekemään (eikä kukaan muukan lapsi), mut ei vaan voinu hyväksyä. Eikä se ois ollu kivaa että koira ois ollu jatkuvasti erossa perheestä portin takana.

Kaikki alko ku esikoinen lähti liikkeelle. Ei helpottanu senkään jälkeen ku oppi kävelemään...

Kaikkea hyvää teille:)

Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille hyvistä ja monipuolisista neuvoista! Positiivisena yllätyksenä, kaikki kommentit oli vieläpä asiallisia. :)



Ilmoittauduimme täällä Jyväskylässä toimivaan hyväksi kokemaamme koirakouluun ' Taitavat Tassut' ongelmakoirakurssille. Saas nähdä millaisia tuloksia saamme aikaan sitä kautta. Eka tunti piti olla eilen keskiviikkona mutta peruuntui kovan pakkasen vuoksi, toivottavasti pakkanen pian hellittää niin saadaan kurssi alkuun.

Emme pidä urosta irti sellaisissa paikoissa, joissa liikkuu ihmisiä ja toisia koiria. Narttu kylläkin on vapaana melkein aina, kun on niin tottelevainen ja kiltti ettei sen vuoksi tarvitse pelätä mitään, eikä se lähde meistä monenkaan metrin päähän ja heti tulee vierelle kun vaan käskee, vaikka olisi kymmenen koiraa ympärillä.

Tuota hyökkimistä tapahtuu siis ihan hihnassa, ja se on mahdollista jalkakäytävällä kun ihminen ja koira tulee vastaan, ei siinä suurta matkaa jää väliin. Tosin silloin kun vastaan tulee koiraa ulkoiluttava ihminen, dobberi on niin napakasti vierellä ettei pääse hyökkäämään kiinni asti, mutta koiratonta ihmistä on ollut vähällä päästä nappaamaan siksi kun se hyökkäys tuli niin yllätyksenä ettemme osanneet moiseen varautua. Tosin nyt kun tiedostamme sen olevan mahdollista, otamme uroksen ihmisten lähestyessä sen verran tiiviiseen kontaktiin ja tarvittaessa hihna niin lyhyelle ettei pääse hyökkäämään. Tai vaikka koittaa hyökätä, ei pääse nappaamaan kiinni.

Minun ja mieheni kanssa uros on hyökännyt koiratonta vastaantulevaa ihmistä kohti vain kerran, isovanhempien puheiden mukaan sitä on tapahtunut useammin heidän ulkoiluttaessaan koiria. Koirat ovat aina molemmat samaan aikaan lenkillä, mutta vaunut mukana harvemmin.

Kuonopanta on varmasti hyvä apuväline, meillä nyt ei tällä hetkellä sellaista ole kun meni joskus rikki, mutta varmaan sellaisen nyt hankimme jos uroksen hallitseminen ei muuten tunnu onnistuvan.

minäkin suosittelisin aktivointia kotona, jos kunnon lenkeille ei jaksa tai ehdi. aivotyö väsyttää koiraa vielä tehokkammin kuin ulkoilu, varsinkin kaikki nuuskimistehtävät. eli nameja tyhjiin pahvipakkauksiin, lehtien väliin, kankaiden alle/sisään. kongi on myös loistava (katso netistä jos ei ole ennestään tuttu). osan koiran ruuasta (maksalaatikkoa, jauhista) voi tarjoilla kongista, ja jos se vielä pakastaa niin koiralla riittää puuhaa pitkäksi aikaa ennenkuin kongi on tyhjä. myös kaikki tottelevaisuustehtävät ja temppujen oppiminen ovat hyväksi.

nämä ovat omien kouluttajiemme (koira-akatemia.com) ohjeita aggression vähentämiseksi, mutta olemme oman ongelmakoiramme kanssa vasta ihan alussa, eli vielä ei tiedä tepsiikö. omamme on nuori löytökoiranarttu (staffisekoitus), joka läy kaikkien koirien kimpuun ja hyökkii myös lenkkeilijöitä, pyöriä ja joskus ihmisiä kohti. ensi treenikerralla on vuorossa juuri tämä vastaehdollistaminen (" baari auki, baari kiinni" ) josta olikin jo edellä puhetta.

eli paljon on tehtävissä, älä anna periksi! mekin päätämme koiran kohtalosta uudestaan vasta parin kuukauden päästä, kun näemme onkin mitään edistystä havaittavissa.

Onko toi käytös ihan aina tollasta? Vai vaan ku oot vaunujen kanssa?



Ylhäällä tuli jo niin hyvät neuvot että en niitä enempi tyrkytä:) Mut ite koittasin kenties kuonopantaa ainakin vähäks aikaa. Onko se sitten vielä pahempi epävarmalle koiralle? Mutta olis ainanki hallinnassa.

Meilä oli hoffi-uroksella aina joskus kuonopanta käytössä. Varsinki jos oli narttuki mukana, ni ärhäs kaikille. Hänen naiseensa EI puututa...



Nyt oon miettiny tolle leolle, et pitäskö koittaa. Ei oo kovin tukeva alusta jaloille tuo liukkaus ku ton kokonen otus riekkuu (onneks ei aina).



Alkuperäselle voimia ja toivottavasti tilanne rauhottuu:) Mein narttu-hoffi vahti vaunut hyvin tarkkaan, kellään ei ollu asiaa lähelle.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat