Vierailija

on minun puoleltani vain tämän ihmisen vuodatusten kuuntelua, ei koskaan anna mahdollisuutta minun puhua. Kun kerroin esimerkiksi eräästä hengenvaarallisesta tilanteesta liikenteessä, minkä onneksi vältimme, tämä ystävä ei siihen paljon mitään sanonut- tokaisi jotain latteaa ja- alkoi selostamaan puoli tuntia yksityiskohtaisesti omasta mitättömästä tämän rinnalla tragediasta (tyyliin roska-auto lyttäsi roskiksemme).



Joka asiassa tulee kuunnella vain tämän juttuja. Miten vähin äänin nuivettaa ystävyys (mikä vie energiaa minulta)?

Kommentit (19)

Itsellänikin pari samanlaista tuttua. Eivät koskaan kysy mitään kuulumisiani, jauhavat vaan koko ajan omia juttujaan. Eivätkä varmasti kommetoi mitenkään, jos kerron väliin jotain omaa asiaani, varsinkaan jos kyseessä jotain positiivista, jotai joka on paremmin kuin heillä. Toisen puolesta ei voi tietenkään olla iloinen.



Annoin itse kuivua tuttavuudet (eivät todellakaan tunnu ystäviltä) vaan kokoon, en ottanut enää itse mitään yhteyttä. Nyt ei juurikaan pidetä yhteyttä enää.

pisteet naamassa ärsyttää se ja se ärsyttää. olipas toi ruma minä minä minä.. mulla ei ole kavereita yhyy.. tällasta tulee kerran viikossa ja tekis mieli sanoa päin naamaa etten enää yhtää ihmettele miksei vanhoista kavereista kuulu mitään, minä tiedän

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ja on näennäisesti ymmärtäväinen, mutta hän on aivan mahdottoman ahdistava ihminen ja hautoo mitä kummallisimpia skenaarioita, miten häntä käytetään hyväksi. Hän on aivan hullun säästäväinen raha-asioissa ja käyttää häikäilemättä kaikkia aina tilaisuuden tullen hyväksi, enkä sen takia kuvittelee, että kaikki muutkin aina vaan ajavat omaa hyötyä hänen kustannuksellaan...juuri nyt olen täysin allerginen hänelle ja pidän harkitusti taukoa. Hän saattaa muuten sähköpostilla kaataa vaikka mitä niskaan ja sitten vaan kuitata, että asia loppuunkäsitelty eikä mitään ongelmaa.....ei hänelle mitään ongelmaa jää, kun sylkee kaiken itseään häiritsevän ensin niskaani. Huoh, tämä tilanne on nyt vähän päällä ja kiitos kun sain purkaa tänne.

Ehkä oma rankka elämäntilanteesi sai sinut kuvittelemaan, että ystäväsi ei välitä tai että ystävälläsi on jotain sinua vastaan. Ystäväsi ei ehkä kyennyt puolittamaan taakkaasi, koska hänellä oli tarpeeksi tekemistä omien asioidensa kanssakin.



Minä en kaipaa sitä ystävää, joka käänsi minulle selkänsä. Minulla on riittävästi ystäviä ilman häntäkin ja tärkeintä on kuitenkin aika omalle perheelle. Hän on se joka menettää jotain, koska minä ajattelin hänestä aina pelkästään hyvää.

Lainaus:

Ei kommentoinut mihinkään minun suuriin uutisiin millään tavalla(mm. okt-tontin ostoon, työpaikan saantiin tai parisuhdeongelmiin, jotka johti väliaikaiseen eroon ja olin ihan hajalla) Näihin sain kuulla "aijaa" ja sitten alkoi omien asioiden jankuttaminen.

Lopetin yhteydenpidon enkä ole sitä katunut. Vastasin puheluun, kun hän soitti, mutta itse en ottanut yhteyttä. Lopulta hän taisi tajuta, ettei niin parhaimpia kavereita olla enää. Pari hyvää ystävää riittää minulle, joiden kanssa voi jakaa kaikki asiat.



-FF-

Piti tulla vielä lisäämään :) On minullakin kavereita, joitten kanssa ei saa suunvuoroa ja heidän kanssa on mukava silloin tällöin viettää aikaa. Mutta juttumme eivät ole mitenkään syvällisiä.

Mutta miksi ei voisi hehkuttaa toiselle sattuneita iloisia asioita tai ottaa osaa ystävän suruun.. Olin kyllä niin loukkaantunut, kun oma elämä oli hajoamispisteessä eikä siihen kommentoinut tuo entinen ystävä kuin "jaa voivoi" ja alkoi puhua päälle omia asioitaan . Kun olisin saanut edes kertoa tunteistani, mutta minkäs sille voi kun toista ei kiinnosta. En vain halua sellaisia kavereita, ehkä minulla ei ole suurta sydäntä..



-FF-

että mitä olisit toivonut suuriin uutiisiisi kommentoitavan? Kysyjä taitaa olla itse tämmöinen "ystävä", joka kommentoi toisen tragediaan "aijaa" ja alkaa selostaa jotain omaa juttuaan.



Normaalisti ystävän iloisiin uutisiin reagoidaan niin, että ollaan iloisia ystävän puolesta ja ilmaistaan se tavalla tai toisella. ikäviin asioihin voi reagoida vaikka kuuntelemalla mitä ystävällä on sydämellään, annetaan toisen puhua jos hän haluaa jotain kertoa. Tämä tiedoksi jos jollekin oli epäselvää.

Minun mielestäni ystävän ei tarvitse eläytyä joka ikiseen ystävänsä tuntemukseen. Se että ystävä kertoo omista kokemuksistaan on vastavuoroista keskustelua. Toiselle läheltä piti tilanne liikenteessä on vakava paikka, toiselle joku muu. Ainakaan minun ystävieni ei tarvitse hehkuttaa minun juttujani, vaan jaamme toisillemme omia tuntemuksiamme. Joidenkin on helpompi kuunnella kuin toisten, se ei tee heistä huonoja ystäviä.



Minulla on ystäviä joiden kanssa en saa tuskin sanavuoroa, mutta silti pidän heistä paljon. Toisten seurassa minä voin olla se suulaampi. Minulla on monia hyviä ystäviä, enkä halua menettää heistä ketään koskaan. Ystävän kanssa pitää pystyä olemaan myös eri mieltä, ilman että ystävyys on mennyttä. Jos sinusta tuntuu, että ystäväsi ei ole samalla aaltopituudella kanssasi, niin etsi uusia ystäviä, mutta älä hylkää edellisiäkään. Pidä vain harvemmin yhteyttä sellaisiin, joiden kanssa ei ole niin helppoa olla tekemisissä. Ei kenenkään kanssa tarvitse laittaa välejä kokonaan poikki. Ystäväni ja mieheni ovat sanoneet, että minulla on suuri sydän. Onko teillä?

Jos toinen ihminen vain imee sinusta energiaa jokaisella tapaamisellanne. (Tämä siis tuolle vitoselle - vai oletko kutonen?)



Itsellänikin on samanlainen ystävä, kuin sinulla ap. Olemme tunteneet toisemme 16 vuotta, ja 6 vuotta sitten otin hänestä 5 vuotta kestävän hengähdystauon. En pitänyt mitään yhteyttä, enkä vastannut hänen yhteyden ottoihinsa. Facebookin kautta hän löysi minut uudestaan, ja silloin tunnustin kaiken sen, mitä olin ystävyytemme yksipuoleisuudesta ajatellut - ystävä yllättyi (ja järkyttyi) siitä, että olin ajatellut siten, mutta mietti itsekin asiaa ja pyysi minulta anteeksi. Luonteelleni ei todellakaan ole ominaista huomauttaa jostakin asiasta / riidellä tms. vaan ennemmin sitten poistun vähin äänin paikalta - olen ylpeä itsestäni, että sain sanottua - ja nyt olemme jälleen ystävät; ja mikä parasta olemme ystäviä siten, että tällä kertaa minullakin on paikkani ystävyydessä :-). Hän ottaa minua enemmän huomioon, ja minä myös otan ponnekkaammin oman tilani tässä ihmissuhteessa - ystävyyshän on aina vastavuoroista.



Tsemppiä ap!

Suosittelisin sinulle, että pidät hengähdystaukoa tuosta ystävyydestä ja kerää voimiasi. Mieti tarkkaan mitä saat ystävältäsi ja onko kaikki niin yksipuoleista kuin nyt ajattelet. Tuleeko sinulle ikävä ystävääsi? Jos haluat pitää hänet elämässäsi, suosittelisin asian ottamista puheeksi. Ei ole oikein, että vastavuoroisessa (vapaaehtoisuuteen perustuvassa!) suhteessa toinen vaan loistaa tähtenä muiden yläpuolella - älä alistu siihen asetelmaan enää. Tiedän, että se on vaikeaa irroittautua, mutta tee se itsesi vuoksi!

esim okt-tontin osto.. Voisi kysyä minkälaisella alueella, minkälaista taloa olemme suunnitelleet tai olisi ollut hiljaa ja antanut minun kertoa, kun olin pakahtua onnesta. Olisi edes onnitellut tai sanonut, että voi miten ihanaa.. Ehkä olen liian vaativainen.

Ja jokainen, jolla on ollut parisuhdeongelmia, tietää että tuki olisi tarpeen. Ei siinä tarvitse voivotella, mutta silloin voisi edes hiukan kuunnella eikä heti aluksi alkaa puhua päälle viime viikonloppuisesta baarireissusta.



-FF-

ilmeisen tiedostamattaan, sillä kuitenkin he voivat puhua sydänystävyydestä ym. Se on surullista, ärsyttävää ja kuluttavaa, mutta tuollaiselta ihmiseltä itseltään puuttuu jotakin olennaisen tärkeää, sinulla se on: sosiaalinen tilannetaju ja kyky empatiaan. Jos et todellakaan kestä tilannetta, anna ystävyytenne hiipua pois, mutta harkitse tarkkaan. Rajoittunuttakin voi koulia vähän, vaikka ihmistä ei voi vasten omaa tahtoaan muuttaa, voi puhua omista tunteistaan, puhua vaikka puhujan päälle ja sanoa, että nyt on minun vuoroni.

Lainaus:

esim okt-tontin osto.. Voisi kysyä minkälaisella alueella, minkälaista taloa olemme suunnitelleet tai olisi ollut hiljaa ja antanut minun kertoa, kun olin pakahtua onnesta. Olisi edes onnitellut tai sanonut, että voi miten ihanaa.. Ehkä olen liian vaativainen.

Ja jokainen, jolla on ollut parisuhdeongelmia, tietää että tuki olisi tarpeen. Ei siinä tarvitse voivotella, mutta silloin voisi edes hiukan kuunnella eikä heti aluksi alkaa puhua päälle viime viikonloppuisesta baarireissusta.



-FF-




Jospa ystäväsi ei halunnut yhtään lietsoa omakotitaloinnostustasi, kun näki paremmin sivusta parisuhteenne tilan? Toisen parisuhdeasioihin on myös parempi olla puuttumatta. Esimerkiksi kun minulla oli ongelmia mieheni kanssa, ystäväni kertoi hänestä sellaisia juttuja kaukaa menneisyydestä, että en olisi halunnut niitä tietää.

ei vastata tekstareihin vaan kerrotaan omia...



ja puhelimessa yksinpuhelua---monesti alan tiskata tai keittää kahvia- kolinasta vastapuoli arvaa, että pitkästyttää



enkä vastaa seuraavalla kerralla puheluun- se tehoaa myös ystävyyden katkolle laittamiseen

Ei kommentoinut mihinkään minun suuriin uutisiin millään tavalla(mm. okt-tontin ostoon, työpaikan saantiin tai parisuhdeongelmiin, jotka johti väliaikaiseen eroon ja olin ihan hajalla) Näihin sain kuulla "aijaa" ja sitten alkoi omien asioiden jankuttaminen.

Lopetin yhteydenpidon enkä ole sitä katunut. Vastasin puheluun, kun hän soitti, mutta itse en ottanut yhteyttä. Lopulta hän taisi tajuta, ettei niin parhaimpia kavereita olla enää. Pari hyvää ystävää riittää minulle, joiden kanssa voi jakaa kaikki asiat.



-FF-

Mulla sama tilanne,pidin tän ystäväni kans parin vuoden taukoa,mutta nyt kun olemme taas pitäneet pari vuotta yhteyttä on tultu samaan tilanteeseen,eli kertoo vaan omista asioistaan hänkin,matkii kaikessa,pyrkii viemään jopa samat miehet ja kaikki ideani,sisustusta ym.myöten!Ja kun kyse on vieläpä keski ikäisestä niin ei pysty edes "nuoruuden villejä vuosia"syyttämään!Olen tullut siihen tulokseen että tämä ihminen ei muutu koskaan,eikä näköjään opi virheistään ja sanomisista,itsekkyys on ja pysyy-samoin hyväksikäyttö asioissa jossa tavoittelee vaan omia etujaan.Olen tullut siihen tulokseen että tämä henkilö on jonkin asteinen narsisti joka ei huomaa omia virheitään vaikka niistä huomautettaisiin.Narsistihan pyrkii vain tavoittelemaan itsekkäästi omia etujaan.En enää kerro hänelle kaikkia asioitani koska en pysty luottamaan häneen.

olen lämmitellyt suhdetta vanhaan ystävään, jonka kanssa aiemmin meni hieman sukset ristiin (tämä oli eräs syy). Nyt kun kaveruutta on jatkettu, touhu tuntuu olevan samaa kuin aiemminkin. Avauduin asiasta miehellenikin, aivan kuten tuolloin aikaisemminkin. Tuntuu, että kaikki jutut on minäminäminä-tyylisiä. Eilen kun puhuin kaverin kanssa, oikein odotin että kysyy "mitä sinulle kuuluu/on tapahtunut tänään/mitäs olet puuhaillut". No, turhaan odotin, juttua kyllä piisasi 40 minuuttia, mutta suurin osa oli hänestä itsestään. Minun tehtäväkseni jäi myötäillä puhelimessa.



Ja ihan samoja kokemuksia tuosta että kun minulle on tapahtunut jotain hyvää, sitä ei noteerata mitenkään. Aiemmin tunsin että kadehtii minua voimakkaasti, nykyään hänellä itsellään on paljon "kehumisen aiheita", ja tietenkin olen iloinen hänen puolestaan. Tuntuisi vaan mukavalta että joskus nämä tilitykset tapahtuisivat vastavuoroisesti: ensin hän, sitten minä. Ajattelin että jossain vaiheessa on kai pakko vihjaista asiasta. Mutta miten???!

Ystävyys on AINA kaksisuuntainen ihmissuhde.Tuo kuulostaa empaattisen ihmisen hyväksikäytöltä!

Ystävät kuuntelevat ja kuulevat toisiaan.Antavat tukea tarvittaessa puolin ja toisin.

Itselläni oli elämässä ihminen,joka puhui tauotta omista asioistaan.

Hänen mielestään olimme sydänystävät ja hämmästys on nyt suuri,kun kerroin,etten jaksa moista.En ole terapeutti,vaan lenkkikaveri.

Hän ilmoitti olevansa huolissaan minusta oudon käytökseni johdosta. Laitoin hänet pohtimaan,onko käytöseni outoa,vai eikö hän vain tunne minua.

Kun ei ole kiinnostunut toisesta,eikä hänen asioistaan,mistään,ei tiedä toisesta mitään,eikä tunne häntä.

Olen ajatellut asian niin,että itsehän minä olen sitä viestiä antanut,että näin minua saa kohdella.

Oppini asiasta on se,että on ajoissa tehtävä selväksi itselleen,jaksaako/haluaako olla se "terapeuttinen" kuuntelija ja tukija.

Ystävyys parhaillaan on juuri sitä tarvittaessa,mutta molemmin puolin.

Elämä heittää tiellemme ihmisiä,jotka haastavat tutkimaan omaa käyttäymistämme.Mitä viestejä toisille annamme ja kuinka rehellisiä uskallamme olla,kun jokin menee pieleen.

Aina on kuitenkin muistettava,että asiat voi sanoa toista loukkaamatta.

Jos ei tuo itseasioita esille silloin on oma häpeänsä.Eikä tuo vuodatuksen kuunteleminen voi niin energiaa vievää olla. Paljon pahempia asioitakin on. Ei se pieni ystävän kuuntelu niin kamalaa voi olla. Kunhan ystävyydessä on muutakin sisältöä.

Ehkä tämä henkilö ei tajua asiaa laisinkaan. Kenties hän ei olekaan itsekäs vaan täysin ajattelematon?



Kysy tältä ihmiseltä, että "Kerro, mitä MINULLE kuuluu. Olisin utelias kuulemaan tiedätkö minun ongelmistani mitään kun minusta tuntuu että sinä purkaudut minulle mutta et ole kiinnostunut kuuntelemaan minua. Tiedätkö minusta mitään vai olenko vain pelkkä kuunteleva korva yksipuolisesti?"

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat