Vierailija

Täällä kun niin usein parjataan äitejä, jotka ovat lukeneet kasvatusaiheisia kirjoja ja toimivat niiden mukaan. Oletteko ajatelleet, että tämä on heidän (no, meidän) tapansa tehdä itsestään parempi äiti? Kun kaikki eivät sisäsyntyisesti tuosta vaan *osaa* sitä vanhemmuutta, niin onko tosi paha asia yrittää opetella sitä muulla tavoin? Vai olisiko teistä kaikkitietävistä äideistä parempi, että kirjanoppineet eivät olisi saaneet lapsia lainkaan?!? Vai että tyhminä, huonoina äiteinä niitä lapsia hoivaisivat?!?

Kommentit (8)


Pidän itseäni sisäsyntyisenä äitinä, siten etten ollut ihan pihalla esikoisen kanssa. Meillä sujui loistavasti, en pelännyt kaikkea mahdollista, en ollut huolissani kaikesta mahdollisesti, en työllistänyt neuvolaa jaarituksilla. Meillä meni ja sattui menemään kivasti. Esikoinen oli hyvin rauhallinen ja minulla oli siten aikaa opetella äidiksi.



Silti luin paljon asioita, koska pidän lukemisesta. MIelestäni fiksu ihminen tutustuu uusiin asioihin lukemalla. Ei lukemalla mustavalkoisesti ja noudattamalla lukemaansa orjallisesti, vaan ajatellen ja pohdiskellen, vertaillen..



Sitten taas ääriesimerkki on rakas anoppi, jolla on oikein koulutus lastenkasvatukseen ja mielestäni hän on hyvin pihalla nimenomaan pienten lasten hoidosta ja isompien kasvatuksesta. Pelot vie enemmän kuin järki ohjaa ja niitä pelkoja riittää. Ja toisaalta näyttää, ettei kirjaoppi, se melkein sama kuin maalaisjärki, ei näytä tämän naisen elämää koskettavan. liekö se on sitten oppineisuuden korkein muoto ;) " Suutarin lapsella ei ole kenkiä"



Ei voi muuta sanoa, kun että meitä on niin moneen junaan

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ja mä vaan porskuttelen ihan sen " maalaisjärjen" kanssa eteenpäin ja hyvin menee ihan niiden hienojen kirjojen " oppien" mukaan!

Mut hei, ei siinä mitään lukekaa,se kannattaa =)



AP siis ei veetuilua sulle, mieluummin luet ja tiedät ku luulet tietäväs ja siis ei oo yhtä ainoaa oikeaa tapaa. Kukin tyylillään vaikka sitten ontuen!

vaan siitä, että toisia ärsyttää, että toiset lukee. Kaikki eivät vain arvosta lukemista ja sitten jos joku muu lukee ja yrittää näin heidän silmissään " päteä" (yrittämättä sen enempää päteä) se on näiltä ihmisiltä jotenkin pois..



MInusta huvittavaa on, että tuntemani henkilöt, jotka eivät lue, ovat hyvin ennakkoluuloisia, ehdottomia ja pelokkaita, myös arkoja ihmisinä. Uuden tiedon oppiminen on heille asennetasolla jotenkin todella vaikeaa ja ilmeisesti väärässä oleminen pelottaa, koska näiden aina pitäisi olla oikeassa ja hirveällä volyymilla vielä..

toiset eivät ylipäätään arvosta lukemista kovin korkealle. Onhan niitä, joiden mielestä keittokirjankin avaaminen on jotenkin feikkiä - koska ainoa oikea tapa laittaa ruokaa tai leipoa on opin imeminen omilta naispuolisilta verisukulaisilta ja sitten toimiminen perimätiedon pohjalta.



Tietysti aika usein voi käydä niinkin, että hyvä ajatus vesittyy - eli ns kasvatusopuksen lukija ei kuitenkaan ihan ymmärrä kirjan sanomaa, vain kirjainta. Ja jos hän sitten ei kuuntelekaan " järkeä" vaan toimii väärin ymmärtämänsä tiedon valossa, ei se tulos välttämättä ole kovin hyvä.



Ehkä on vielä yksi näkökulma otettava esiin. 1970-luvulla taidettiin aika paljon puhua äidin roolista lasten kasvatuksessa ja siitä, miten vahingollinen voikaan " jääkaappiäiti" olla. Jos vanhemmasta tuntuu, että kasvatusopas/kirjallisuus korostaa vain niitä kohtia, missä vanhempi voi mennä lapsensa kanssa vikaan, hän ei välttämättä enää näe omia vahvuuksiaan. Kasvatusoppaasta tulee syyllistävä nuhdesaarnojen kokoelma sen sijaa, että se antaisi hyviä neuvoja arkeen.



Äitinä ja varmaan isänäkin on helppo jäädä syyllistymiseen " jumiin" ja se tunne on inhottava. Samaa tekstiäkin voi lukea monella mielellä. Kyllähän moni täälläkin älähtää imetyskeskusteluissa, vaikkei syytä olisikaan.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat