Seuraa 

Mietin mielessäni näitä nimiasioita pohtiessa, että miksi sisaruksille annetaan samalla kirjaimella alkavia nimiä ja monesti tosi samankaltaisia niä? Eikö ne mene käytössä sekaisin muilla ja jopa itselläkin?

Tuttavapiirissä jopa samassa perheessä Marja, Tarja ja Arja (eivät ala samalla kirjaimella, mutta muuten tosi samanlaisia). Samalla kirjaimella alkavia sisaruksia esim. Saara ja Satu, Sauli, Saana ja Santeri, Enni ja Elina, Roope ja Roni



Olisi kiva kuulla mielipiteitä puolesta ja vastaan perustelujen kera.

Kommentit (14)

vaan koko nimen muoto yleensä. Itse karsastan huomattavasti enemmän Sari-Kari-Jari-Mari-Ari-Lari -sarjaa (tämmöinen on oikeasti!) kuin esim. Laura-Leena-Liisa-Lotta -sarjaa ja syynä on, että L-sarjassa nimet ovat erotettavissa toisistaan, ensin mainitun kohdalla se ei onnistu.



Omasta mielestäni sisarusten nimien kuuluu muodostaa jonkinlainen sarja, koska muodostavathan itse sisaruksetkin keskenään oman " joukkueensa" . Sarjan tunnunsmerkkinä ei tarvitse kuitenkaan olla välttämättä sama alkukirjain kutsumanimissä vaan se voi olla myös samat loppukirjaimet, sama tavumäärä, sama aikakausi, jolta nimet peräisin, samanlainen " sointi" tms.



Esim. itselläni on tällä hetkellä poika nimeltä Lauri. Olen ajatellut, että jos hän saisi veljen, siitä tulisi luultavasti Oskari: molemmissa -ri-loppu sekä nimet peräisin samoilta ajoilta. Ja siis luonnollisesti miellyttävät minua kovasti. Laurin mahdollinen sisar taas kastettaisiin todennäköisesti Ellaksi: molemmissa on soinnukas L-kirjain, vaikka ei samassa paikassa nimeä ja molemmista tulee iloinen mielikuva. Tälle veli-sisar-parille olisi lempinimetkin valmiina: Laurinko ja Ellallaa! =)

Ihan jo siitäkin syystä, että minusta on outoa jos lapset on Aino, Anna ja Veera. Tuo yksi eroaa muista, enkä noin voisi antaa omille lapsilleni, joten sama alkukirjain sitoisi liiaksi nimen valinnassa. Toisin sanoen en voisi antaa pojalleni nimeksi Oskari, kun siskot ovat Aino ja Anna.

Tuo marja-tarja-arja kolmikko ja sen tyyliset ovat mielestäni vielä oudompia! Ja vielä helmpommin menee nimet sekaisin, vielä aikuisenakin..





glemei

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

jos sisaruksia on vain kaksi, nimien alkukirjaimiin ei välttämättä niin kiinnitä huomiota.



Minun lapsuudenkodissani veljeni nimi alkaa myös a:lla kuten minun nimeni, mutta sitten taas sisarellamme nimi alkaa h-kirjaimella. Se on ihmetyttänyt monia, koska " lauman" nimet pitäisi olla kuulemma sitten kaikki samalla alkukirjaimella. Mutta vanhempani ovat nimenneet veljeni isoisämme mukaan - minut taas " siksi koska nimi oli kiva" - eli peruste oli toisenlainen.



Jotenkin tosiaan vähän hassuna pidän sitä, että lasten nimet pitäisi olla vaikka " kaisa - katariina - kaarina - konsta - kristiina - kaija" . Vähän hassuna pidän sitäkin, että tämän tv:ssä jumpanneen anne sällylän kaikki vaaleat tyttäret ovat saaneet a:lla alkavan nimen. Ei siinä mitään PAHAA ole, mutta se vain tuntuu hassulta enkä itse noudattaisi ko " sääntöä" .



Ainoana poikkeuksena tosin tulee mieleen erään tuttuni siskon lapset, joiden kaikkien nimet alkavat v-kirjaimella ja olivat ainakin antovaiheessa suht harvinaisia. Jostain syystä heidän lastensa nimet olivat niin onnistuneita (ja minulle ennaltaan tuntemattomia), että jäin vain ihastelemaan niitä ;)

Meillä taas lasten kutsumanimet on valittu niin, että ne alkavat eri kirjaimella ja ovat jopa tyystin erilaiset. Toiset nimet taasen ovat hyvinkin saman tyyliset, vaikka tämä ei ollut kriteerinä. Seuraavalle pienokaiselle antaisin tarkoituksella jälleen eri kirjaimella alkavan ja varmaankin eri tyylisenkin nimen.



Tämä on kuitenkin mielipidekysymys, joten mielipiteitä löytyy sen verran kuin ihmisiäkin.

Eli vaikka antaa samalla kirjaimella alkavat nimet vaikka 5 lapselle, ne voivat olla aivan erilaisia keskenään. Pauliina, Peppi, Paavo, Pirta ja Pääsky.



Sisaruksille on kautta maailman sivun annettu samalla kirjaimella alkavia nimiä ja varmasti tehdään jatkossakin niin. Äidilläni on 4 siskoa ja kaikilla 5 lapsella on R-alkuinen nimi. Siskokset ovat molemmin puolin 70-v.rajapyykkiä. Äitini antoi meille 3 lapselleen kaikille samalla kirjaimella alkavat nimet ja kas kummaa, huomaan antaneeni omille 2 lapselleni A-alkuiset nimet. Ei siksi, että ne alkavat samalla kirjaimella, vaan koska pidimme näistä nimistä. Kolmannelle on tulossa eri kirjaimella alkava.



Asia erikseen on, jos nimet ovat liian samanlaiset. Enni ja Lenni, Miia ja Tiia. Itse hakisin yhteyttä sisarusten nimien välille ennemmin teemasta, alkukirjaimista, aikakaudesta tms. kuin yrittäisin saada liian lähelle osuvan nimen.




ja se voi olla niinkin, että vanhempien mielestä juuri jollain kirjaimella alkavat nimet sattuu kuulostamaan mukavimmilta (ilman sen suurempaa tarkoitusta että pitäisikään olla sama kirjain).

Itse tykkään antaa lapsilleni aivan erilaiset ja erityyliset nimet ja en halunnut laittaa kaksosille samantapaisia nimiä. Silti pidän kyllä siitä jos kaksostyttöjen nimet olisi vaikka Hertta ja Kerttu. On kivaa että sisarusten nimillä on jotain yhteistä tarinaa, mutta erilaisuus on kuitenkin plussaa.

Mulla on kuusi lasta ja kohta seitsemännen laskettuaika.



Ja kaikilla kuudella alkaa kutsumanimi eri kirjaimella ( L,N,S,A, J ja M). Ja nyt tälle syntyvällekin mietimme erikirjaimella alkavaa nimeä.





Se on kätevää kun on monta lasta ja kalenteri ruudukot ovat pieniä... laitan vain eka kirjaimen ja tietää kenestä on kyse....






Minusta on kivaa, kun saman perheen lapsilla on samalla kirjaimella alkavat nimet. Täälläkin usein lähden siitä ajatuksesta kehittelemään ehdotuksia. Mutta omilleni (jos niitä joskus saan) en luultavasti näin haluaisi... Vähän outoa ehkä, myönnän, mutta totta. Lempinimeni -ainakin tällä hetkellä- alkavat useammalla eri kirjaimella.



Sellaisenkin perheen tunnen, jossa perheen ensimmäisellä ja toisella on sama etukirjain, mutta kolmannella ei. Aluksi se tuntui vähän oudolta, mutta ei enää kun on tottunut.

Tuota sarjaa tyyliin Mari-Kari-Sari-Jari en ikinä laittais omilleni,en myöskään väen vängällä alkais keksimään samalla tai eri kirjaimella alkavia nimiä - Etukirjain ei ratkaise,sillä ei itse asiassa ole mielestäni mitään väliä,jos nimi muuten miellyttää. Sen sijaan haluisin lapsilleni tyylillisesti samanlaiset nimet,et niistä tulis tietty " fiilis" - siis silleen että ne kuulostais kaikki esim herkiltä,kauniilta,haurailta...Tulikohan yhtään ymmärrettävä selostus..?:D

Minusta samalla kirjaimella alkavat sisarussarjat ovat usein mukavan kuuloisia, paitsi jos nimet ovat turhan samanlaisia. Sinänsä idea on hyvä. Jos nimeäisin lapsia samalla kirjaimella, antaisin nimet, joissa olisi esim. seuraavat kirjaimet ja tavut selkeästi erilaisia. Vaikkapa Jemina, Joose, Juudit. Itse en taitaisi kuitenkaan antaa nimiä samalla kirjaimella, koska suosikkinimeni ovat erilaisia, eivätkä ala samalla kirjaimella.



Ongelmia tulee kyllä noissa sisarussarjoissa, jos lapsia on hyvin monta ja pitää sitten väkisin keksiä nuorimmille nimet. Saattaa tulla sellaisia nimiä, joista ei itse oikein tykkää, jotka ovat liian samanlaisia keskenään tai muuten vähän oudolta kuulostavia. Kieltämättä tällaiset isot sisarussarjat, joilla on nimissä sama alkukirjain, kiinnittävät huomiota ja jäävät mieleen.

Mun mielestäni on vähän epäkäytännöllistä, jos lapsilla on " tiku ja taku" -nimet eli siis liian samankaltaiset nimet. Ne menee sekaisin, ei ehkä vanhemmilta tai sisaruksilta, mutta sukulaisilta kyllä.



Mun tutullani on 3 tyttöä, joilla on kaikilla toiset nimet kutsumanimenä. Nimet on vielä sellaisia, että kaikki alkavat L-kirjaimella ja ovat väännetty jostain tavallisesta nimestä vähän ulkomaalaisempaan kirjoitus- ja lausunta-asuun. Kun tämä tuttu puhuu lapsistaan, niin rehellisesti täytyy myöntää, että vielä reilun 5 vuoden tuntemisen jälkeen, en osaa heti yhdistää, että kenestä lapsesta hän puhuu. Pitää aina vähän aikaa miettiä ja kelata nimiketjua läpi, ennen kuin onnistun hahmottamaan kenestä on kyse. Tämä tuttu vielä on ärtynyt siitä, että lasten isovanhemmat käyttää lapsista niitä " suomalaisia nimiä" , siis niitä nimiä, joista tämä väännös on tehty enkä ole sitten kehdannut tunnustaa, että niin minäkin teen kun hän ei ole kuulemassa.



Omien tyttöjeni nimet ovat Aino ja Moona! Mielestäni nimet ovat samanoloiset eli molemmissa on paljon vokaaleja ja nimet ovat hyvin pehmeitä kun niissä ei ole kovia konsonantteja. Muuten nimet eivät ole millään tavalla samanlaisia. Itse tykkään noista nimistä kovasti (sen takiahan ne meidän tytöille tulikin)!

Minusta on tarpeetonta alleviivata samantapaisilla nimillä sisaruussuhteita. Toisaalta on tietysti niin, että usein nimimaku on vanhemmilla samanlainen vuodesta toiseen ja jos vaikka sattuu pitämään esim. S-alkuisista nimistä, niin ei se minua todellakaan yhtään haittaa tai vaivaa :-).



Samalla alkukirjaimella alkavien nimien kanssa on myös se vaara, että siitä tulee rasite. On pakko laittaa kaikille lapsille sillä tietyllä kirjaimella alkava nimi vaikka ei enää niin kauniita nimiä olisikaan vapaana. (esim. Kukka, Kielo ja Kyösti)



Jos sitten sisarussarja on esim. Jouni, Johanna, Joona ja Esa niin... Ymmärrätte varmaan pointtini?







* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat