Vierailija

Kommentit (7)

Kun ensimmäinen kesken meno tuli rv.14, en voinut uskoa sitä todeksi ja meni tosi pitkään, että siitä pääsi yli (enää en edes sure, se vaan oli keskenmeno muiden joukossa). Seuraava oli kohdunulkoinen, olo taas typertynyt. Piti leikata. seuraava kohdunulkoinen sai jo olon " tympääntymään" epäonnistuneisiin raskauksiin. Kun taas tulin raskaaksi, en uskaltanut edes ajatella, että tämä todella voisi onnistua. Kun se alussa keskeytyi, olo oli jo tyyliin " no olipa yllätys" . Kun sitten taas tulin raskaaksi, en edes ajatellut koko raskautta, vaan yritin ajan kulua. Kun raskaus jatkuikin, niin silti kalvoi pelko, että mitä jos tämäkin. vaan siitä syntyi ihana poikamme. Nyt olen taas raskaana ja myönteisin mielin uskallan nauttia tästä raskaudesta=)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ensimmäinen keskenmeno ei tuntunut missään, kun ajattelin, että toista ei voi tulla kohdalle. Kun kumminkin tuli, luottamus raskauden pysyvyyteen meni.

Kaikki varmaan riippuu, millaisia keskenmenot olivat. Miten alkuvaiheessa esimerkiksi. Minulla on olleet alkuvaiheessa. Pahempia olisivat tietysti loppuvaiheessa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat