Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

mulla rv27 ja pahoinvoinnit jatkuu.. luennolla hankala istua.. Täytyy yrittää jos sais suoritettua etäopiskeluna jotain kursseja..

Kommentit (14)

Ensimmäisen sain 1. lukuvuoden päätteeksi kesäkuussa (pidin vuoden äitiysloman) ja toisen ihan opintojen loppuvaiheessa niin, että valmistuin rv 38. En kokenut, että raskaudet olisivat haitanneet työtahtiani - melkeimpä päin vastoin. Tunsin, että ensin pitää saada opiskelujutut mallilleen ja sitten nauttia äippälomasta. Opinnäytetyökin tuli tehtyä hyvissä ajoin, kun tiesin, että en halua jättää sitä missään tapauksessa äitiyslomalle roikkumaan. Myöskään opiskelu vauva kainalossa ei houkutellut - minusta se on vääränlaista " sankaruutta" , että jatkaa opintoja vauvan synnyttyä ja uhraa LYHYEN vauva- ajan opiskeluun, joka kyllä (yleensä) voi odottaa.



Väsymys, pahoinvointi ja oksentelu vaivasi molempien aikana melko pitkään, mutta eväiden ja ovenvieruspaikan (lyhyt matka vessaan:-) sitä jotenkin selvisi!



Nyt odotan kolmatta rv 14 ja olen töissä. Mielestäni työssä olo raskaana on rankempaa, kuin opiskellessa. Toki perhekin on kasvanut ja vaatii osansa, joten ei kai työtä ja opiskelua voi suoraa verrata toisiinsa?!

Pahoinvoinnista piti vielä sanoa, että mulla ainaki helpotti parhaiten makea mehu ja hedelmät. Aina luennoilla mukana pari trippiä, omenaa, mandariineja, banaania..... Ku söi jotain parin tunnin välein, vaikkei olis ollu ees nälkä, ei tullu pahaa oloo nii helposti. Ja kahvin jouduin jättään ihan minimiin (1-2 kuppia päivässä), siitä tuli helposti huono olo.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Oma valmistumiseni ei raskauden vuoksi oikeastaan olisi muuttunut miksikään, olin laskeskellut saavani pari viimeisintä sivuainetta valmiiksi gradun ohella kesään mennessä. LA on heinäkuun puolessa välissä.



Matkaan tuli kuitenkin mutka: menivät ja tarjosivat oikeita alan töitä! Se siis tarkoittaa pikapikaista gradun vääntöä ja noiden kesken olevien sivuaineiden skippaamista hamaan tulevaisuuteen (tai kokonaan yli laidan...). Harmillista vaan, kun toinen niistä on avoimen puolelta, siis kovalla rahalla maksettua tavaraa. Onnihan tietysti on, että mulla on riittävästi opintoja jo kerrytettynä ja se pakkoruotsikin tehtynä ;-) Mitään valmistumista viivyttävää ei siis roiku - paitsi se gradu.



Ja koska voin valmistumisen myötä päästä ansiosidonnaiselle ä-rahalle vain kuukauden työtulojen perusteella, on se erittäin hyvä kannustin pinnistelylle kirjoittamisen kanssa. Pitäisi jaksaa vain tehdä muuttokin ja huomioida myös nelivuotias esikoinen. Että *huokaus*.



Opiskelen yliopistolla ja oon saanut raskaudesta hyvän syyn rentoon opiskeluun. kyl mulla pisteitä tulee ihan niinku kuuluukin, mut ei raskaus niitä ainakaan vähennä. Joskus aiemmin oli väsymystä ihan törkeesti, mut se vaikutti lähinnä luentojen jälkeen (nukuin muun ajan ku ne 4 tuntia mitä olin koululla ja urheiluun kuluvat 2 tuntua). Kuulun niihin onnellisiin, joille pahoinvointi on ihan vierasta ja muutenki vaikeuden aika vähissä. Luvaton väsymys ja lähes koko ajan vaivaava flunssa on pahinta, mitä tähän mennessä on sattunut.



Nyt oon taas innostunut ihan täysillä urheilee ja sehän lisää pirteyttä. Muutenki voin aika hyvin, eikä siis opiskeluitakaan voi raskauden takia vähentää. Nyt laittaa iltapalaa...

Ensimmäinen on kaksi vuotta ja syntyi siis opintojen ollessa aika vaiheessa. Raskausaikana kuulin niiiin monelta proffalta, että " hoidahan ne vaikeat kurssit nyt, kun vielä jaksat, sitten se kuitenkin jää" . Ja minähän sinnittelin ja työskentelin, pidin yhden kevään vapaana, mutta kesällä jo väkersin vauvan kanssa erikoistyötä koululla 2 kuukautta. Ajattelin, että minähän näytän, että kyllä sitä nuorena jaksaa. Ja että oli helvettiä. En kärsinyt fyysisestä pahoinvoinnista, mutta väsymyksestä ja ajatusten harhailusta. Keskittyminen ja asioiden oppiminen oli ihan toista luokkaa.



Nyt siis odotan toista, opintoja edelleen jäljellä, mutta ei paljoa. Nyt tiedän, että ainakin omalla kohdalla on ihan järjetöntä yrittää pakertaa vähäisillä voimilla töitä, mitkä IHAN OIKEASTI voin tehdä myöhemminkin. Onhan se hienoa, että ne työt tuli tuolloin tehtyä, mutta luulen, että olisin aika paljon vähemmällä päässyt, jos olisin tehnyt ne puoli vuotta tai vuoden myöhemmin. Nyt olen ottanut ihan iisisti, niin vähän kursseja kun mahdollista - ja nautin. Olen esikoisen kanssa, tapaan muita ihmisiä, enkä stressaa opinnoista. Jatkan sitten syksyllä, kun on taas voimia, taikka keväällä. Ja me kun ei olla missään vaiheessa ehditty hyviin tuloihin tottua, ei voi sanoa, että raha-asioidenkaan kanssa olisi tiukkaa. Siis samanmoista kuin ennenkin.



Tsemppiä muille opiskelijoille!

t.uikas 33+3

ja suht hyvin tämä on mennyt, opintoviikkoja olen saanut tosi hyvin. Mulla tosin suurin juttu oli esikoisen tarhan alkaminen. Viime vuonna vielä opiskeltiin miehen kanssa niin, että hoidettiin esikoista kotona. Se se vasta rallia oli. Eli raskaana opiskelu on selvästi helpompaa. Mulla oli kyllä ihan nappi ajoitus. Sairastelin pahoinvoinnit kesällä. Ja olinkin kyllä niin kipeä, ettei opinnoista olisi tullut YHTÄÄN mitään. Mutta syksyllä alkoi pikkuhiljaa energinen puoliväli ja sen voimin jaksoin hyvin. La on alle kahden viikon päässä ja vielä pitäisi yksi kurssi saada loppuun. Nyt on kyllä jo motivaatio tiessään ja ajatukset pyörivät synnytyksen ympärillä. No pakkohan tuo on vielä rutistaa... Sitten jään kiltisti kotiin ja unohdan koulun hetkeksi. Palaan taas opintielle, kun tilanne siltä näyttää.



Todella kiva huomata, että löytyy muitakin opiskelijoita. Meillehän olis ihan omakin lokero palstailla, mutta siellä on yleensä kauheen vaisua. Jospa nyt innostuttas valtaamaan sieltä tilaa ja vaihdettas useimmin kuulumisia.



Täplä 38+1

Viime syksynä minulla oli työharjoittelu juuri pahimman pahoinvoinnin aikaan. Olin jo ihan valmis jättämään sen kesken ja tekemään myöhemmin, niin tuskaa oli olla töissä. Onneksi ohjaaja kyllä ymmärsi tilanteen. Söin melkein koko ajan jotain ja sinnittelin. Välillä myös tunneilla on ollut aika tuskaa istua.



Nyt on jo hyvä olo ja on kivaa käydä koulussa. La. on onneksi kesäkuussa, toivon mukaan kerkiin käydä lukukauden loppuun asti ilman kummempia raskausvaivoja.



Tytteli-83 rv 18+2

siis oon tässä " pirteässä" 2/3 -vaiheessa, joten...

rv 18+3



Nii joo ja meil on hyvä " ajoitus" (kyse ei todella ole ajoituksesta) jos kaikki menee hyvin ku la on 12.6. ja luennot loppuu joskus puolessa välissä toukokuuta

Kiva kuulla, että on muitaki opiskelevia odottajia ;) Ite odotan ensimmäistä kans. Ensimmäiset pari kuukautta olin koko ajan väsyny ja pahoinvointia oli päivittäin, eikä vaan pelkästään aamuisin vaan ihan koko päivän. Silloin olin paljon luennoilta pois, olin ihan poikki, jos olin koululla yli kolme tuntia putkeen. Tehtäviäki jäi rästiin melkosesti, mutta niistä sain sovittua opettajien kans. Alussa harmitti jäädä niin paljon jälkeen muista, mut sit päätin, että teen niin paljon ku jaksan ja se riittää. Kyllä sitä aikaa sit joskus on.



Niinhän siinä sit kävi, et joulun aikoihin helpotti pahoinvointi ja nyt oon alkanu jaksaan muutenki enemmän. Stressiki väheni huomattavasti, ku kuuli sydänäänet ekaa kertaa ja pääsi np-ultraan ja sai puhtaat paperit. Silläki varmaan on osaltaan vaikutusta jaksamiseen. Nyt oon normaalisti käyny tenteissä ja luennoilla. Ainoona haittana on kauhee kiire tehdä tentit, koska on pakko päästä vessaan vähintään tunnin päästä, vaikka koittais olla juomatta mitään ennen tenttiä.



Jaksamista kaikille muillekki, eiköhän tästä selvitä ;) Opiskeluilla ei oo kiire, vauva vaan etusijalle ja oman jaksamisen mukaan opiskeluja. Kyllä ne opintopisteet kertyy hiljalleen joskus.



16+1

ja kävin koulua ihan loppuun asti, synnytystä edeltävänä päivänä olin vielä vetämässä erästä opintoihini kuuluvaa kerhoa ja sitä edeltävänä päivänä viimeisellä luennolla. Ei se herkkua enää ison mahan kanssa ollut, mutta onneksi meillä ei enää siinä vaiheessa kovin montaa tuntia luentoja ollut päivässä. Sinä vuonna myös joululoma alkoi aikaisin, miulta jäi vain yhden viikon luennot käymättä, joten sain kaikki syksyn kurssit läpi (tyttö syntyi marraskuun lopussa). Ja se sitten helpotti ja nopeutti valmistumista (tein opinnäytetyön äitiysloman aikana), sain vuoden opinnot puristettua puoleen vuoteen.

Miulla raskaus oli mennyt tosi hyvin, ei juuri lopussakaan supistellut ennen sit varsinaisia synnytyssupistuksia ja vointi oli muutenki hyvä. Jos en ois voinu nii hyvin ni aikasemmin olisin jääny pois.

...tyttö syntyi lokakuun puolessa välissä eli syksyn 1. jaksosta sain yliopistolla suoritettua pari kurssia. Toisalta en käynnyt kaikilla luennoilla ja laskareissakin vain pakolliset. Yhden kurssin tentin vasta nyt parin viikon päästä kun en voinut mennä tenttiin vauvan ollessa alta viikon ikäinen.



Jatkoin opiskelua ja luennoilla käyntiä heti 2. jakson alusta ja vauva oli mukana vaunuissa. Välillä vähän itki mutta muuten meni hyvin. Ja nyt keväällä suoritan myös osaksi etänä joitakin kursseja.



opiskeluniloa j+ beibi kohta 3kk

rv9+. Tää viikko on onneksi vielä lomaa, ensi viikolla taas pitäisi raahautua yliopistolle. Olen ollut niin pahoinvoiva, että vielä pari viikkoa sitten en olisi voinut kuvitellakaan meneväni luennoille istumaan. Mutta toisaalta, eihän ne opiskelut etene jos vaan makailee kotona. PItäisi ottaa ehkä itseä niskasta kiinni ja alkaa vaan tekemään hommia. Nytkin vain kulutan aikaa täällä netissä, vaikka voisin yrittää lueskella tenttikirjoja tai kirjoitella...



Mä kyllä olen suunnitellut, että ihan täysipainoisen kevään jaksaisin opiskella. Pitää toki katsoa, että millainen on oma vointi, mutta eipä tuosta opiskelusta voi oikein mitään sairaslomiakaan ottaa...

Opiskelen amk:ssa toista vuotta, puolet siis siirtyy vuodella eteenpäin. Esikoisenkin tein kesken koulun, mutta siitä on jo 4 ja puol vuotta aikaa. Olen myös töissä tässä kaiken muun hössötyksen keskellä, siis noin 4 pvä koulussa ja yhden töissä :) Sitten vielä kaikki muu. Koulumatkaa kertyy päivässä 140 km (70 suunta) ja töihin on 175 km suunta..Eli tuleehan tuota maailmaakin samalla nähtyä :)



Onneksi olo on ollut suht hyvä, etomista on ollut, muttei kunnon yökkäämistä. Nytkin ostin pilttiä taas mukaan kouluun, se on niin helppo syödä. Työharjoittelun saan suoritettua näillä töilläni ja periaattessa minulla ei ole kuin n. vuosi enää sitten suorittamatta, kun saan sen päättötyön joskus aloitettua..



Mutta nyt tenttimonisteiden pariin takaisin ;) Eksyin välillä tänne..



~suviande ja öttiäinen 15+4~

Itellänikin ollut tässä mielessä että pitäisi löytää opiskelevia odottajia että sais vähän vaihdettua ajatuksia! :) Kiitos siis aloitteesta! Tosiaan opinnot olis vielä " hiukan" kesken ja rv 26 meneillään. Tuntimääräisesti luentoja on vähän, mutta kun ne on ripoteltu pitkin viikkoa. Ei siinä muuten mitään, mutta kun asun virallisesti 80 km päässä opiskelukaupungista, niin sitten joutuu noiden vähäisten tuntimäärien takia aina reissaamaan. Toki mulla asunto löytyy opiskelukaupungistakin, mutta mieluiten tietysti olisin kotikaupungissa, missä mieskin(avo) on.



Nyt on päättöharjoittelu meneillään ja siinä sivussa alkoi viimeinen kurssi. Harjoittelun saan näillä näkymin ihan hyvinkin tehtyä (ellei mitään odottamatonta tapahdu), mutta siitä kurssista en nyt ihan varma ole, kun se jatkuu aina toukokuulle asti ja juuri niillä viimeisillä kerroilla olisi " pakko" olla paikalla! Täytyy käydä jossain vaiheessa neuvottelemassa. Ikävää jos ei sen vertaa löydy joustoa! Kuitenkin aika pätevä syy olla poissa! Sitten olisi vielä gradu tekemättä! Vähän hirvittää saanko sitä koskaan tehtyä, jos vauva vie synnyttyään kaiken ajan ja energian. Esikoista kun odottelen, niin ei ole aiempaa kokemusta.



Stressiä meinaa kyllä vähän iskeä noiden koulujuttujen kanssa, kun olisi enää niin pienestä kiinni, että saisin kaikki kurssit suoritettua. Sitten ei jäisi enää kuin gradu. Sitäkään en tiedä kuinka kauan jaksan ravata tätä väliä tai edes koulun ja kämpän väliä, kun matkaa siinäkin kertyy 2,5km ja kävellen on kuljettava. Täytyy kai vaan ottaa päivä kerrallaan ja toivoa, että voimat riittävät loppuun asti.



Kertokaa ihmeessä omia kokemuksia opiskelun ja odotuksen/äitiyden yhteensovittamisesta! Olis lohduttavaa kuulla, että meitä on muitakin!!!



hmar, rv 26+2

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat