Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Poika 2,5kk. Itkee paljon enkä VOI tehdä enää enempää.. kaikki mahdollinen on kokeiltu! rintamaito alkaa loppumaan ja joudun antamaan lisäksi korviketta ja sitä menee koko ajan vaan enemmän.. kohta joudun varmaan lopettamaan imetyksenkin kokonaan. yritän olla iloinen ja seurustella vauvan kanssa vaikka en aina jaksaisikaan. tahtoisin niin nauttia tästä lapsesta, tuntea olevani hyvä äiti, mutta mikään ei tunnu onnistuvan. mieheni tekee pitkää päivää (meidän kaikkien hyväksemme), ja vaikka sosiaalisia kontakteja kyllä löytyy, ei ne auta kun olen kotona yksin lapsen kanssa enkä saa itkua loppumaan..



ihmiset kysyvät, että mitä kuuluu ja minä hymyilen ja vastaan että hyvää kuuluu.. kotiin kun pääsen itken silmäni pihalle. lapsi ei nuku koskaan kahta tuntia pidempään ja olen niin väsynyt.



Kommentit (19)

Nykyisin äitiyteen tai hyvään äitiyteen liittyy paljon suorittamista ja tekemistä. Pitää imettää muuten lapsesta ei tule normaalia, täytyy olla hyvä, ei saa ajatella koskaan pahaa, lapselle ei saa ilmaista mitään negatiivisia tunteita, pitää antaa D-tipat, syöttää terveellistä ruokaa. Äidin pitää olla trimmissä, käydä ulkona, viettää omaa aikaa ja ... Kun raskausaikana lueskelin täältä, juttelin ystävien kanssa muodostin käsityksen hyvästä äitiydestä. Sitten synnytin lapsen ja alkoi arki. Oli todella masentavaa, kun huomasin että oma kuvani hyvästä äitiydestä on kaukana siitä mihin pystyin. Koin juuri niin kuin sinä, itkin. Imetys ei onnistunut ja lapsi huusi. Mä en muistanut aina antaa D-vitamiinitippoja ja isä ei osallistunut lapsen hoitoon ja aina kun osallistui hoiti eritavalla. Koin kokoajan olevani erittäin huono äiti ja kadehdin muita. Sitten eräänä päivänä sain ahaa-elämyksen ja tajusin, että hyvä äitiys ei ole suorittamista. Se ei ole imettämistä, se ei ole sitä, että koet kokoajan rakastavasi lasta, ei se ole sitäkään että koet olevasi täydellinen äiti... se on jotain aivan muuta. Se on syvää kiintymystä lapseen ja sitoutumista siinhen. Se ei ole ollenkaan tekoja, se ei ole yhtäkuin imetyksen onnistuminen. Olet erittäin hyvä ja vahva äiti lapsellesi, erityisen kypsä kun uskallat myöntää tuon. Älä katso ja arvioi äitiyttä imetyksen onnistumisen tai muun ulkoisen sekan läpi --- katso omaan sydämeesi ja siihen että haluat rakastaa lastasi ja muodostaa hänen kanssaan hyvän ihmissuhteen.



Tsemppiä! Terveisin äiti, joka huusi tänään lapselleen kurkkusuorana ja itki töissä kun harmitti niin paljon.l (Lapsi 2-vuotias ja äiti töissä..)

Kerro tuntemuksistasi miehellesi ja läheisille ystävillesi. Pyydä kavereita teille tai lähde liikkeelle. Älä hautaudu kotiin. Sitä jos jää kieriskelemään siihen omaan ikävään tunteeseen, niin siitä se vaan syvenee.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

anteeksi vaan, mutta etpä taida tietää lasten hoidosta paljoakaan.. kaikilla ei nimittäin ole helppo vauva! on myös vaativia ja VAATIVIA.

Annoin pullosta niin paljon maitoa kuin halusi ja oli erittäin tyytyväinen, kelloa en kattonu, kuin välillä ettei oo liian pitkä syöttöväli, kun nukkui välillä 5 tuntiakin putkeen, annoin ruokaa niin usein kuin halusi ja ennen puoltavuotta ei juuri tainnut itkeä ollenkaa.

jos imetys loppuu ni sit se loppuu, ihan sama miten vauvan ruokkii , kunhan vauva on tyytyväinen. Eikä ole normaalia jos vauva vaan itkee, voi olla et on nälkä jos ei imettämällä saa tarpeeksi maitoa. älä ota paineita imetyksestä, jos se ei onnistu ni sit ei onnistu, kunhan lapsi saa tarpeeksi maitoa, sama se miten saa sitä.



voimia.

sinä olet maailman paras äiti lapsellesi ! hormoni-itkut on itkettävä ja vastaa kysyjille rehellisesti, että väsyttää ja itkettää tämä uusi elämäntilanne. puolen vuoden päästä et muistakaan itkujasi enää....niin ihania ne lapset ovat. tsemppiä ja rutistus vielä kerran :-)

Jos maito loppuu, se loppuu ja sillä siisti. Korvikkeen antaminen ei tee sinusta huonoa äitiä. Jos täällä alkaa imetysfanaatikot sinua ohjeistamaan, niin muista, että et saa stressata maidosta. Jos olet jo muutenkin väsynyt, niin lopeta imetys suosiolla ja siirry pulloruokintaan. Onpa varmuus ainakin siitä, että vauva saa ruokaa.



Muuten en juuri osaa sinua lohduttaa. Minullakin oli itkuinen vauva 3 vuotta sitten. En tiedä, miten selvisin, mutta tässä nyt ollaan. Lapsen vauva-aika on muistoissani pelkkää sumua enkä muista tuosta ajasta juuri muuta kuin itkua ja kantamista. Aika auttaa, mutta se ei varmaankaan lohduta sinua tässä ja nyt.



Voisiko kukaan ystäväsi hoitaa vauvaa vähän aikaa, että saisit käydä vaikka yksin ulkona tai nukkua tai ihan vaan vaikka lukea itseksesi, ettei sinun tarvisi olla kiinni vauvassa joka hetki?



Otathan vaikeudet puheeksi myös neuvolassa. Olisi hyvä varmistaa, oletko masentunut. Se on nimittäin sairaus, jota voidaan hoitaa! Olosi paranee kyllä, jos saat masennukseen esim. lääkityksen.

meillä kahdella ensimmäisellä oli koliikkia ja huusivat paljon. Kyllä oli väsyttävää ja masentavaa, juuri se, kun ei osannut ja voinut toista auttaa. Mutta eiköhän se jo kohta helpota, 3-4 kuukauden iässä. Stressi ja väsymys vähentävät maidon tuotantoa, mutta kyllä korvikkeillakin hyviä vauvoja kasvaa! Turha siitä on itseä väheksyä. Kuulostaa vähän niinkuin sinulla olisi synnytyksen jälkeistä masennusta. Koita vaikka neuvolassa puhua asiasta ja saada tukea. Ei muuta kuin voimia, vaikka päivä kerrallaan!

Suurin osa varmaan jossain kohtaa tuntee noin!



Olet paras äiti lapsellesi.



Tärkeintä on, että vauva saa rakkautta, hoivaa ja ruokaa, vaikka se olisi korviketta. Itse itkin reilu vuosi sitten samoja asioita ja kulissia pidin yllä. Vasta nyt alan pikku hiljaa uskoa, että olen ihan yhtä hyvä äiti kuin kuka tahansa muukin, vaikka oma maitoni ei riittänyt ja annoimme vauvalle korviketta. Nyt meillä on iloinen poika, joka huutaa ihanasti " äitiiii" ja halailee. Tämä on ihanaa



Tuollaisen pienen kanssa on niin vaikea jaksaa, kun siltä ei oikein saa mitään vastakaikua, mutta jokainen päivä on eteenpäin. Voisiko joku tulla hetkeksi vauvan kanssa vaikka kävelylle ja saisit hetken nukkua tai muuten vain hengähtää??

Jätä rintaruokinta pois ja siirry korvikkeelle ja 3kk iästä alkaen anna velliä. Niin minä tekisin.



Itselläni kaksi lasta jotka tuuppasin täyteen maitoa illalla, nukkui 6-8h yhteen putkeen ja jatkoivat vielä unia 2-4h. Meillä oli ainakin niin reilun kokoiset vauvat, että pikkuinen maitotippa ei tuntunut enään 3kk iässä miltään.



Et ole paska äiti. Tsemppiä!!!

itsellä tullut vähän maitoa ja kaksi ekaa lasta aloitti kiinteät jo 3 kk ikäisenä. Siihen aikaan se oli suositus. Nyt tämä kolmas aloitti kiinteät myös 3 kk (vaikka suositus oli 2 vuotta sitten aloittaa 4 kk) ja koskaan ei ole vikissyt turhista. Ota maalaisjärki käteen ja katso mitä lapsesi tarvitsee. Jos maitoa ei tule niin korvikkeet kehiin. Aloittele pikku hiljaa vaikka kuukauden päästä perunalla. päivällä annat teelusikallisen pottua niin kyllä turhat itkut loppuu.



jos 2 tunnin välein syö niin se jo kertoo ettei sitä maitoa tule kunnolla tai sitten hänellä on kova imemisen tarve. Onko tutti käytössä? sillä sain itse pidennettyä syöttövälejä.



koita jaksaa ja muista, vain sinä olet paras äiti lapsellesi!

ihanista viesteistä. olin varma että saan paskaa niskaani tyyliin " mitäs teit lapsen jos väsyttää hoitaminen" . itkettää ihan miten kannustavia viestejä sainkin lukea. ehkä tämä tästä, päivä kerrallaan. on joskus parempiakin päiviä mutta tämä ei todellakaan ollut sellainen..



ap

mutta sitä tunnetta en kestä että tunnen olevani niin huono äiti. tätäkö tämä äitiys on, jatkuvaa syyllisyyden tunnetta? tahdon ainoastaan parasta lapselleni mutta nähtävästi en osaa sitä antaa.



ap

Milloin huudettiin hampaita, milloin flunssaa, milloin uhmattiin, milloin kiukuttiin, milloin mitäkin.. Tuntui, että aina on joku vaihe ja tää ei lopu milloinkaan. Yöt valvottiin, oli rintatulehdus ja tuli toinen. Huumorintaju alkoi olla vähissä. Jotenkin niistä vaan selviää. Puhu rohkeasti vaikka kaikille millaista todellisuus teillä on. Että vauva itkee, on riittämättömyyden tunteita eikä tiedä mitä enää tehdä. Voit saada joltain ihan hyviä vinkkejä ja tukea. Minä tein niin, enkä välittänyt, vaikka tuli vähättelyä niskaan. Kyllä sitä apuakin tuli. Tsemppiä! Paskaksi äidiksi sitä tuntee itsensä noin 10 kertaa viikossa, eli et ole yksin!

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat