Vierailija

Olen seurustellut jo pitkään miesystäväni kanssa. Vakavissaan ollaan ja yhteenmuuttokin suunnitteilla. Mies on suunnattoman masentunut, mutta en saa häntä millään hoitoon/ymmärtämään masennustaan. Pitäisikö pakkopaidassa viedä, vai mitä sitten? Kerran jo soittelin psykologille miehelle aikaa (psykologi hetken ihmetteli, että miksi MINÄ sinne soitin). Mies kävi siellä muutaman kerran ja koki sen " hyödyttömäksi" . Pitäisikö minun soittaa uudestaan samalle psykologille? Se tuntuu kyllä hieman omituiselta, mutta.. Mitä siinä sitten selittäisin? No joo, ehkä tämä sanojen keksiminen ei ole nyt se suurin ongelma. Yhteenmuutto pelottaa, koska mitä jos minustakin tulee masentunut? Olen niin kovin murheissani jo nytkin mieheni puolesta.



Kertokaa, te masentuneiden/muulla tavoin sairaiden puolisot, miten olette selvinneet yhteisarjesta menettämättä omaa elämäniloa?

Sivut

Kommentit (27)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jos mies ei itse koe tarvitsevansa hoitoa, niin sitten hän jää hoitamatta. Voit ainoastaan yrittää saada miehen uskomaan, että hän tarvitsee apua, mutta itsestä se on lähdettävä. Ja jos hän päättää jättää hoidon kesken, vaikka selvästi on sen tarpeessa, ei kukaan voi pakottaa häntä jatkamaan hoitoa.



Kaikki eivät halua keskustella asioistaan. Suostuisiko mies kokeilemaan lääkitystä? Koeta saada hänet uskomaan, että hänen oma olonsa muuttuu paremmaksi, jos hänen masennustaan hoidetaan. Vakuuta hänelle, että elämä voi tuntua vielä kivalta, kunhan se masennus saadaan hoidettua.

Kirjoitit juuri ylös ajatuksiani, jotka olen yrittänyt pitää piilossa. Tuntuu hirveän kamalalta, mutta myös realistiselta. :(

Mietinkin, että mitä jos muuttaisin kesän ajaksi. Katsoisin tilannetta ja tarvittaessa.. no joo, ehkä se on sitten vaikea muuttaa taas erilleen. Voi rähmä tätä tilannetta. :((

Itseasiassa en suosittele edes seurustelua, jos hän ei suostu lääkitykseen. Pelkästä psykologista ei ole apua. Miesystäväsi tarvitsee psykiatria ja lääkkeet vaivaansa. Masentuneista tulee helposti riippuvaisia ja tukahduttavia. Lisäksi he ovat taloudellinen rasite, koska harvoin pystyvät työhön, mutta kuluttamista ei estä mikään. Uhkailu ja henkisen yliotteen saaminen käy kuin luonnostaan masentuneelta, koska hän yleensä virheellisesti uskoo, että hänen parantumisensa on muiden ihmisten vastuulla, jos hänellä on siis sairaudentuntoa. Jos et saa taottua miehelle järkeä päähän niin jätä hänet oman terveytesi vuoksi.

Pari vuotta tuon vamman kanssa (en viitsi tarkemmin eritellä) hän on elänyt, on fyysinen ja samalla henkinen. Se on jatkuvasti läsnä ja siksi mies syyttää itseään, koska " aiheutti sen omalla typerällä käytöksellään" . Kaipaa selkeästi omaa entistä itseään, kun ei ollut tuota syyllisyyttä. Ja lasku on kyllä ollut jyrkkä, siis normaalielämästä masentuneisuuteen.



Kiitos vielä kerran, mukava kuulla vieraidenkin mielipiteitä asiasta! Yritetään ottaa varovasti puheeksi asiaa jälleen... Hyvää yötä ja toivottavasti huominen on iloisempi meille kaikille! :)

Sinä et voi saada miestäsi parantumaan jos hän ei itse halua ottaa apua vastaan. Naisilla on tapana toimia juuri tuolla tyylillä, otetaan renttu/ongelmainen/masentunut mies, koska kuvitellaan, että rakkaus voittaa kaiken.

Se ei mene niin! Miehesi täytyy aloittaa toipumisprosessi omasta aloitteestaan. Toki sinun täytyy olla tukena!

Jos nyt muutatte yhteen, voi käydä niin, että miehesi ei koskaan hae apua ja sinä päädyt hänen hoitajakseen ja kuihdut ja uuvut itse. Masentuneen kanssa eläminen on rankkaa ja aikaa myöten tarvitset itsekin apua tai ainakin vertaistukea.



Pahoittelen jos asenteeni loukkaa tai tuntuu tylyltä, mutta näitä tapauksia on lähipiirissäni ollut muutama, eikä yksikään ole päätynyt kovinkaan hyvin.


Minusta kuulosti hyvältä tuo, että asetat yhteenmuutolle ehdoksi sen, että mies menee hoitoon ja alkaa syödä masennuslääkkeitä. En kyllä ole varma, onko tuollainen ehdon asettaminen hyvä juttu? Ammattilaiset osais kertoa paremmin.



Voimia!



P.S. Liikunta oikeesti on hyvästä, jo se kävely. Jos vaan saat miehesi liikkeelle siis!

Haluaisin yhteisen elämän hänen kanssaan! Ja ajattelen, että enhän voi sairauden perusteella jättää muuttamatta, juuri kun toinen tarvitsisi eniten tukea ja kädestäpitäjää..

Vierailija:

Lainaus:


Pari vuotta tuon vamman kanssa (en viitsi tarkemmin eritellä) hän on elänyt, on fyysinen ja samalla henkinen. Se on jatkuvasti läsnä ja siksi mies syyttää itseään, koska " aiheutti sen omalla typerällä käytöksellään" . Kaipaa selkeästi omaa entistä itseään, kun ei ollut tuota syyllisyyttä. Ja lasku on kyllä ollut jyrkkä, siis normaalielämästä masentuneisuuteen.



Kiitos vielä kerran, mukava kuulla vieraidenkin mielipiteitä asiasta! Yritetään ottaa varovasti puheeksi asiaa jälleen... Hyvää yötä ja toivottavasti huominen on iloisempi meille kaikille! :)




Toivon teille voimia ja parempaa huomista!

Kyllä masennukselle on syy.. Miehellä on vamma, jonka hän on " itse aiheuttanut" ja tuntee siitä syyllisyyttä joka hetki (näin kuulemma). Ulkoisesti asiat ovat ihan ok: ystäviä on, työhommat hoituvat (suurella vaivalla ja tuskalla, mutta hoituvat silti). Mies ei näytä masennustaan muille. Olen sanonut, että puhu vaikkapa kavereille, mutta niin.. Minä olen se, joka saa kuulla kaiken.



Tietysti voisin sanoa, että en muuta ennen kuin menet hoitoon - mutta sehän on kiristämistä.. Haluaisin kyllä asua hänen kanssaan, siis itsellänikin on halu siihen. Ymmärrän kyllä, että ei välttämättä järkevintä tässä tilanteessa, mutta minun olisi muutettava miehen kaupunkiin töitteni perässä ja miksei samalla asua yhdessä.. Ja ongelma on myös se, että pelkään sanoa " en muutakaan, paitsi jos.." , koska mies on todella rikkoutumisherkässä tilanteessa. On kyllä vakuuttanut, ettei tee mitään itsellensä, mutta silti aina pelottaa..



Ja olen käynyt tukiaseman nettisivuilla, olen myös miehelle kohtalontoveriasioita mainostaa sieltä.

en suosittele yhten muuttamista.samaa mieltä muiden kanssa,että se vie vaan itseltä voimat.

ei sille mitään voi,mut se on totuus.siinä eletään vaan toisen ehdoilla.



mut eihän tätäkään voi yleistää..psykiatrille kannattais vaan yrittää saada.

ellei masennus selvästi johdu jostain näistä asioista esim. työpaikkakiusaus...

Haluaako mies muuttaa yhteen?

Älä liikaa patista häntä parantumaan. Tuhlaat vain voimavaroja. Ole vierellä ja kuuntele häntä. Jos saat niin yritä saada hänet liikkumaan edes hitusen. Käykää kävelyllä. Se kyllä voi olla masentuneelle ylivoimaista. Lääkkeet auttoivat mulla pahimpaan. Selitä miehellesi miten lääkkeet toimivat. Eli masentuneen serotoniinitaso on laskenut ja ne lääkkeet lisäävät sitä. Eli eivät ne persoonallisuutta muuta. Suosittelen lääkkeitä ensiavuksi ja terapiaa tai psykologia vasta sen jälkeen. Masentunut ei usein jaksa käydä edes psykologilla joten lääkkeet ois tässä hyväksi. Kokemusta on ja paljon.

Jos muutatte yhteen, käy helposti niin, että mies takertuu sinuun liikaa.

Juuri nämä " elämälläni ei ole merkitystä ilman sinua" , " kuolen jos jätät minut" sanomiset ovat merkki siitä. Hän vetoaa sinun velvollisuudentunteeseesi ja sen sen avulla sinut pysymään.

Parisuhteessa pitää olla rakkaudesta, ei velvollisuudesta.



Masennus voi kestää hoitamattomana vuosia. Uskotko jaksavasi miehesi rinnalla vielä 10 vuoden päästä, kun hän ei jaksa mennä töihin tai suihkuun tai nousta sängystä ylös koko päivänä?

Oletko valmis ottamaan sen riskin, että elämäsi ei mene lähellekään niin kuin olet toivonut?

kyllähän se on hyvä sanoa asiat suoraan. Ja pelkäänkin juuri tätä, siksi venytän tätä muuttoasiaa.. Ja vihjailen jatkuvasti, että ehkä ei vielä, mutta kun. Meillä on myös hyviä päiviä ja silloin " hormonit hyrräävät" ja rakkaudesta soikeana uskon, että kaikki kääntyy hyväksi kohta.. Eli vaikea homma. Mieheni ei renttu ole tms., että en rakastunut häneen hoivavietin takia, mutta nyt vuosien kuluessa masennus on ottanut hänestä vallan..

Mutta kiitos sanoistanne!



AP

Mieheni on ollut masentunut jo vuosia eikä myöntänyt että hänessä on mitään vikaa. Nyt meille tulee ero koska en enää jaksa. Älä muuta yhteen masentuneen kanssa. Voit tukea häntä etäämpää sairastumatta itse. Kerrot tämän ihan tosiasiana, että masentuneen kanssa elävä sairastuu, uupuu ja kuihtuu itse.



Oman itsesi takia, älä luule että sinun täytyy hoitaa häntä, älä luule että voit pelastaa hänet. Sinun täytyy vain hoitaa nyt itsesi. Hän syyllistää ja tukeutuu sinuun, älä salli sitä tai hukut siinä mukana.

Valitettavasti mieheni on hyvin lääkitysvastainen. :( Hänen mielestään ne " sotkevat persoonallisuuden plää plää" . Vaikka kuinka väittäisin fiksusti vastaan ja kertoisin faktat, hän pitää päänsä. En ymmärrä hänen logiikkaansa.. Hän selvästi kärsii ja kyllä kertoo minulle siitä ja itkee ja on aivan rikki, mutta ei suostu vastaanottamaan hoitoa. Erittäin masentava tilanne kokonaisuudessaan. :( Hän ei varmaankaan halua myöntää olevansa heikko tms.?



Yhteenmuutto.. Ainakin olisin lähellä kun hän minua tarvitsee, mutta niin, onhan siinä negatiivisetkin puolensa. Olen kuulemma hänen ainoa ilonsa ja ilman minua olisi jo haudassa.. Että kivat paineet minulle! Mutta rakastan häntä niin valtavasti, että ero ei tule kyseeseen. Haluaisin vaan löytää ratkaisun.. Jotain, josta ottaa kiinni.. Siis pienikin toivo olisi niin hieno juttu minulle.



Vierailija:

Lainaus:


Kyllä masennukselle on syy.. Miehellä on vamma, jonka hän on " itse aiheuttanut" ja tuntee siitä syyllisyyttä joka hetki (näin kuulemma). Ulkoisesti asiat ovat ihan ok: ystäviä on, työhommat hoituvat (suurella vaivalla ja tuskalla, mutta hoituvat silti). Mies ei näytä masennustaan muille. Olen sanonut, että puhu vaikkapa kavereille, mutta niin.. Minä olen se, joka saa kuulla kaiken.



Tietysti voisin sanoa, että en muuta ennen kuin menet hoitoon - mutta sehän on kiristämistä.. Haluaisin kyllä asua hänen kanssaan, siis itsellänikin on halu siihen. Ymmärrän kyllä, että ei välttämättä järkevintä tässä tilanteessa, mutta minun olisi muutettava miehen kaupunkiin töitteni perässä ja miksei samalla asua yhdessä.. Ja ongelma on myös se, että pelkään sanoa " en muutakaan, paitsi jos.." , koska mies on todella rikkoutumisherkässä tilanteessa. On kyllä vakuuttanut, ettei tee mitään itsellensä, mutta silti aina pelottaa..




Onko tuosta vamman aiheuttamisesta kuinka kauan? Kuinka kauan masennusta on jatkunut? Onko " alamäki" ollut loiva vai jyrkkä, eli onko miehesi kunto romahtanut äkillisesti vai luisunut pikkuhiljaa?

Haittaako vamma elämää fyysisesti vai onko ainoastaan psyykkinen ongelma? Miksi hän tuntee syyllisyyttä siitä?

Tuohan nyt itsestään selvästi olisi asia joka tulisi hoitaa..



Minusta ehkä tuollainen " kiristäminen" että muutan jos.. ei ole paras lähtökohta hoidolle ja yhteiselolle muutenkaan. Miehellesi saattaisi helposti tulla " suorituspaineita" siitä, että hänen pitäisi nyt tervehtyä pikaisesti kun sinullekin luvannut mennä hoitoon jne.. Ja kuten sanottua, halu hoitaa itsensä kuntoon on lähdettävä itsestä. Ei siinä väkisin psykoterapeutin penkillä istuminen hirveästi auta.

Tietysti jos tilanne on kovin akuutti ja tuntuu, että miehesi saattaisi vahingoittaa itseään, on mielestäni parasta, että hän menee jonnekin edes puoliväkisin ;).



Sympatiseeraan ap:tä ja miestä kovasti. Tiedän omista kokemuksista ja monien tuttujen myös, kuinka riipaisevaa on seurata vierestä kun toinen on aivan elämän iloton :(.



Ja vaikka miehesi hoitaa työnsa ja " kulissit" vielä nyt, niin saattaahan olla, että kohta hän ei enää jaksa hoitaa niitäkään. Vaikea ennustaa, mutta mitä aiemmin hoitoon lähtee, sen parempi tietysti.







ja valitettavasti on sanottava että helpotti vasta kun meni hoitoon ja sai lääkityksen.



sinuna himmaisin yhteenmuuttokuvioissa tällä hetkellä ja perheen perustamisessa. taivuttele miestä vaan sitkeästi hoitoon ja anna kypsytellä asiaa aikansa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat