Vierailija

ja joku tietysti vetää herne nenään MUTTA ihan tutkittua tietoa tässä tulee, eikä tarte edes Einsteinia olla että sen tajuaisi.

Kun pieni lapsi jättää hoitoon (joo, vaikka tuttuun hoitopaikkaan mummolaan ja mummo niiin tuttu) häneltä viedään osan perusturvallisuudesta = äiti/isä. Tämä aiheuttaa lapselle trauman joka EI VÄLTTÄMÄTTÄ näy kun hänet sit haetaan kotiin (eli se ei tarkoita että hän taantuisi tms) vaan kaikki on hyvin ja elämä jatkuu ja jatkuu, ja jatkuu.....Tämä trauma on siellä jossain aivoissa kylläkin. Jos sit elämässä vaikka 6vuotiaan, tai 9 vuotiaan joutuu kohtaamaan esim vanhempien avioeroa niin tämmöinen lapsi joka jätetty pienenä saa helpommin esim masennuksen siitä erosta, ja voi huonommin, kun taas lapsi joka ekat 3 vuotta elänyt jatkuvasti (ei puhuta muutamista tunnista erossa) perusturvallisuudessa äidin ja/tai isän kanssa kestää tämmöinen asia paremmin.

Mielestäni kuulostaa ihan järkevältä ja selvältä että näin on. Vai mitä? Mut jokainen taplaa tyylillään eikä kaikkia lapsia voi pelastaakaan kaikilta vaikka meitä olisi monta jotka niin haluaisi....öitä teille!

Kommentit (12)

Silti, hui kamala, äitini oli mukana esikoisen synnytyksessäkin! Eilenkin mentiin kylään äitini luo. Ja äitini asui minun luonani esikoisen ja kuopuksen vauva-ajan. Pikkuveljeni oli esikoistani vahtimassa 1,5h heti kun sairaalasta kotiuduttiin. Vauva nukkui koko sen ajan, minä metsästin rintakumia kaupungilla, kun en sairaalasta moista mukaani saanut/varastanut ja imettää kuitenkin tahdoin. Kyllä nyt on perusturvallisuus vaakalaudalla meidän perheessä.



Ja omg, olen uskaltanut jopa kaksi kertaa käydä lasteni olemassaolon aikana ulkomailla, toisen kerran viivyin yhden yön ja toisella kertaa kaksi yötä. Opiskeluaikani työharjoitteluvaiheessa lapseni (tuolloin 3v3kk ja 1v5kk) olivat mummin kanssa mökillä VIIKON! OMG!



Ja silti olen ollut lasteni kanssa kotiäitinä. Opiskelin kotiäitiyden lomassa ja päivähoitoon mennessä lapset 3v ja yli 4v. Pidän itseäni ihan kohtuuhyvänä äitinä, täydellinen ei kukaan voisikaan olla.



Suvussani on tälläkin hetkellä kolmen sukupolven perheitä, jotka asuvat yhdessä suurella maatilalla. Ja niin että isovanhemmat, useampia heidän lapsiaan perheineen samalla tilalla. Eikö ole vähän kauheaa?

kuulostaa et kuukausia....entäs mis mies? Ymmärrän et mies häipynyt jos anoppi tullut asumaan taloon kun vauva syntynyt, sehän on pahimpia loukkauksia mitä miehelle voi tehdä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

esikoista. Tulin Suomeen aiemmin kuin mitä mies kykeni. Mies tuli Suomeen esikoisen ollessa 2kk. Sitten mies taas lähti ulkomaille kun odotin kuopusta ja viipyi reilun puoli vuotta ja äitini oli taas sen ajan meillä. Suuri apu.



8

Joka viides lapsi kärsii jonkin sortin mielenterveysongelmista. Eikö se kerro jo jotain?



Nykyajan vanhemmat ovat kaikkimulleheti-tyyppejä, joille oma aika, oma työ, omat harrastukset, omat matkat menevät liian usein lasten edelle.

Esimerkiksi maalla, siis maalaistaloissa, on vielä nykyäänkin yllättävän yleistä se, että monta sukupolvea asuu saman katon alla. Ja myös niitä perheitä on paljon, joissa isovanhemmille on rakennettu eläketalo samaan pihapiiriin. Lapset menevät eläketaloon hoitoon vauvasta asti aina navettatöiden aikaan. Tällaiset sukupolvi-perheet kuulostavat monen korvaan varmaan sodanaikaisilta jutuilta, mutta kyllä ne ovat myös nykyaikaa.

miten niin joka päivääseen elämään? Ei kai nyt kukaan vanhempiensa kanssa elää kun on perustanut perheen, eikö silloin halua hoitaa asioita ja elää itsenäisesti ja voida sanoa että " olen kasvattanut lapset mieheni kanssa (tai itse)" . En itse ainakaan haluaisi myöntää sit myöhemmin elämässä että " nojaa, kasvatettiin lapseni äitini kanssa" , kauheeta...tuntisin itseäni epäonnistuneeksi.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat