Vierailija

Sivut

Kommentit (35)

Vierailija:

Lainaus:


Voi olla aika utopistinen ajatus kuvitella saavansa työluvan menemällä vain paikan päälle ja etsivänsä töitä. Jos sinulla on jotain sellaista ammattitaitoa, mistä on todella pula alueella, mahdollisuudet ovat vähän paremmat. Kaverini, jolla on koulutus jota ei USA:ssa voi hankkia ja työpaikka valmiina joutui odottamaan yli puoli vuotta Suomessa lupaa (oli siis asunut ennen tätä jo USA:ssa opiskelija viisumilla) ennen muuttoa. Pimeitä töitä kyllä voi löytyä esim baareista, kodeista jne.






Enhän toki kuvittelekaan saavani työlupaa heti :) En sentään ihan tyhmä ole. Mutta saa kai töitä kysellä ja yleensäkin siellä paikan päällä tiedustella kuvioista yms.?



ap

Tarkoitin vain, että koska työluvan saaminen on tosi hankalaa, on vaikea löytää työantajaa, joka sitoutuisi ottamaan sinut töihin " sitten kun saat työluvan" ja ilman työpaikkaa taas ei saa työlupaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Muuten et sitä saa. Työluvansaaminen vaatii työnantajalta sitkeyttä ja sen saa yleensä vain työhön, joka on jotenkin high-teciä tai muuta korkeatasoista tiedettä yms. Johonkin baarityöhön ei saa ikinä.

Voi olla aika utopistinen ajatus kuvitella saavansa työluvan menemällä vain paikan päälle ja etsivänsä töitä. Jos sinulla on jotain sellaista ammattitaitoa, mistä on todella pula alueella, mahdollisuudet ovat vähän paremmat. Kaverini, jolla on koulutus jota ei USA:ssa voi hankkia ja työpaikka valmiina joutui odottamaan yli puoli vuotta Suomessa lupaa (oli siis asunut ennen tätä jo USA:ssa opiskelija viisumilla) ennen muuttoa. Pimeitä töitä kyllä voi löytyä esim baareista, kodeista jne.

Mäkin haluaisin asua ulkomailla (olen asunutkin Saksassa ja USA:ssa), mutta enää en halua lähteä,koska perhe, sukulaiset ja ystävät ovat täällä.

Se oli ihan mukavaa noin perhekokemuksena jo se papereitten täyttely ja kuvien otto ja muu sellainen, vaikka ei sattunutkaan Greencard kohdalle.

Asun nyt jo kolmannessa kotimaassani, mutta jokin tylsyys ja menohalu on taas iskenyt, ja tällä kertaa haaveeni kohdistuvat nimenomaan Pohjois-Amerikkaan. Muutto olisi ihan toteutettavissakin, sillä mieheni on töissä amerikkalaisessa firmassa, ja saisi luultavasti helposti siirron USA:an. Ollaan hieman juteltu asiasta mieheni kanssa, ja hän on " aina valmis" kaikkeen uuteen ja mielenkiintoiseen.



Minä luulen, että voisin sopeutua amerikkalaiseen elämänmenoon. Pidän small talk:ista, käyn kirkossa, en kammoa konservatiivista politiikkaa, olen avoin ja utelias (mikä aina helpottaa minne tahansa sopeutumista).

Olisin vielä halunnut kuulla teiltä jotka siellä olette asuneet, miksi ette menisi enää takaisin? Mikä meni pieleen? Vai ettekö vain viihtyneet?



Enkä minä ole sinne suinpäin menossa. Lomamatkalla siis katselen millaisia töitä on tarjolla, kyselen ja kyselen. Paikallisethan osaa kertoa paljon siitä arkielämästä. Tiedän että unelmani toteutuminen voi olla monen vuoden projekti, tai voi olla etten saa sitä työlupaa ollenkaan. Mutta jos ei mitään yritä, ei mitään saakaan.



ap

Jos sellainen siis miehen työn puolesta järjestyisi. Meistä nimittäin kumpikaan ei ole koskaan edes käynyt USA:ssa. Tosin ei olisi eka kerta, kun muuttaisin maahan, jossa en ole koskaan ennen käynytkään, mutta silti...



Itse asumisen lisäksi (taikka sen sijaan?) meillä olisi miehen kanssa lomahaave. Tahtoisimme vuokrata Winnebagon tai vastaavan ja ajella halki koko mantereen. Tahtoisin nähdä koko laajan maan vaihtelevat maastot ja maisemat.



Niin, ja kiitos tuosta vastauksesta, nro 21. En ole juuri tullut ajatelleeksi tuollaisia työkulttuurin eroavaisuuksia (vaikka emme kokeilematta toki tuon takia jättäisikään menemättä).



15

Tässä on yksi tapa päästä omaan unelmaan kiinni. Unelmat, kun on jokaisen omia. Minä asuin 1,5 v Meksikossa ja olisin jäänyt sinne töihin pitemmäksi aikaa jos palkkataso olisi ollut paremi. Greencard lottery on oiva tapa kokeilla mitä kohtalo on varannut sinun kohdallesi =)

...koettaa saada jo Suomessa työpaikka kansainvälisestä yrityksestä, joka saattaisi lähettää sinut komennukselle, taikka josta voisit koettaa siirtyä saman yrityksen leipiin Amerikkaan.

Tiedän kyllä miten vaikeeta sinne on mennä/päästä asumaan, siksipä se tässä vaiheessa on unelma. Töitä etsin koko ajan ja keväällä menen sinne kuukaudeksi ja matkan tarkoitus on töiden etsintä ja tietysti lomailu :)



Te ketkä ette enää sinne takaisin menisi, miksi ette?



ap

Yksi tuttavani asuu siellä ja käyn melko usein hänen luonaan kyläilemässä.

Eihän kyläily tietenkään anna oikeaa kuvaa arkielämästä, mutta olen alkanut miettiä että jos en tätä unelmaa edes yritä täyttää niin katuisin vanhempana.

En osaa sanoa mikä varsinaisesti usassa viehättää, tiedän että siellä on paljon epäkohtia, mutta silti...

Jos saisi työtä ja työluvan vaikkapa vuodeksi, että tietäisi mitä se sitten on. Voihan olla että vuoden jälkeen mieleni muuttuisi, enkä haluaisikaan sinne enää, mutta sittenpähän tietäisin sen.



ap

Taalla elama on nyt oikein mallillaan, mielenkiintoista, erilaista mutta toisaalta niin samalnaista arkea, kuin missa tahansa maassa. Muutamian vuoden jalkeen voin sanoa edelleen viihtyvani taalla erittain hyvin, kuten silloin kun tanne saavuinkin. Nyt vain tunnen paikkoja, ihmisia, minulla on ystavia, tiedan miten asiat taalla hoituu ja vaikka taallakin on epakohtia, mita moni vastaaja sanoi, niin kylla niita on Suomessakin. Taalla asuminen on auttanut nakemaan niita epakohtia ja huonoja puolia suomessakin asumisessa. Vahan pelottaa ja kauhistuttaa ajatus muutosta takaisin. Parasta taalla on ihmiset, asun siis Pohjois Amerikan itarannilolla. Ihmiset, erilaisuus, kulttuurien sekamelska, ihmisten yrittaminen. Taalla ei vajota kaamosmasennukseen jos tyo mattaa, vaan asialle tehdaan jotain ja auringonvalon ansiosta kaamoksestakaan ei kukaan karsi. Aurinkoa tulvii ympari vuoden vaikka pikkupakkasessa. Ihmiset avaavat toisille oven ja sanovat huomenta hississa, lapsista kasvatetaan ystavallisia ja toiset huomioon ottavia. Hyvia puoli on lukemattomasti ja toki niita miinupuoliakin, kuten joka paikassa. En kaipaa juuri nyt Suomeen kuin lomalle, jotta isovanhemmat nakevat lapsenlapsiaan. En kaipaa tylyja ihmisten kasvoja aamuruuhkissa tai kaupan kassoilla, en kaipaa pimeytta, markyytta, loskaa, tyhjia kaupungin katuja, en kaipaa huonoja terveyspalveluita ja jonotusta julkisiin hammaslaakareihin, en kaipaa kurppasia hedelmia talviaikaan....ja minusta isanmallisuus ja uskonto tassa maassa ovat hyvia puolia, minua on alkanut jopa saalittamaan miten epaisanmaalaisia me suomalaiset oikeasti olemme. On hienoa etta ollaan ylpeita omasta maastaan, taalla siis, ja se uskalletaan nayttaa ilman mitaan kiihkoilua, valilla senkin kanssa :) Tervetuloa Amerikkaan!

Minun suku on niin pieni ja muutenkin olemme vähän tekemisissä. Ystäviä tietenkin tulisi ikävä.

Voishan sitä kokeilla olisko arpaonnea ja voittais tuon green cardin :)



Itse en pidä usa:a ihannevaltiona, mutta jokin sinne vetää. Onhan se myös ihmisestä kiinni mistä tykkää ja missä viihtyy. Sekin taitaa pitää paikkansa että rikkaana siellä on helpompaa, kun sos.turva on mitä on....

Tuota kilpailua ja selkäänpuukottamista olen tosiaan kuullut siellä olevan. Se saattais olla minullakin sellainen juttu mikä tökkis.

Kun vain pääsis sinne kokeilee :) Jos ei viihdy niin pääseehän sieltä aina pois.



ap

USA:aan muuttaa koko ajan ihmisiä työluvalla muista maista, muutenkin kuin Greencard lotteryn kautta. Työpaikan saaminen voi vaatia sitkeyttä ja aikaa ja onneakin, mutta ei se ole mikään mahdottomuus.

Annoit mulle vähän toivoa, että jos sitten kuitenkin joskus pääsisi :) minulla kun tuota arpaonnea ei ole...

Sitä olen aina sanonut ettei mitään saa jos ei edes yritä.



ap

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat