Vierailija

Tai jos on jotain ammattilaista, niin toivoisin vastausta.

Meillä ollaan jatkuvasti suu rutussa. Sanon että katsoppa, tuolla on fasaani. Vastaus räjähtää naamalleni: KYLLÄ KAI MÄ SEN TIIÄN!! Kaikki käsitetään väärin. Uhmaillaan, uhotaan, loukkaannutaan, ja kapinoidaan.

Eli, mitä tehdä? Laittaa pentu ruotuun ja näyttää kaapinpaikka ;) Vai olenko rauhallinen ja turvallinen aikuinen jolle voi purkaa kasvukipuiluaan.

Kaikki neuvot ja vertaistuki on kullan arvoisia.

Kommentit (8)

kiukkuinen,älykäs ja tiedonjanoinen 7-vuotias tyttö joka toisaalta on "jo iso",mutta kuitenkin välillä ihan "sylivauva".

Temperamenttia puolelle kylää,mutta vaikea ymmärtää välillä. Väittää vastaan lähes joka asiaan.

Oikea pakkaus,jonka kanssa on kyllä helisemässä välillä;)))

Olen pääasiassa se rauhallinen ja turvallinen aikuinen, mutta en myöskään suvaitse ihan mitä vain lapselta. En anna hänen esim. haukkua minua tyhmäksi.



Olen myös jutellut tytön kanssa siitä, että hänen fiiliksensä kuuluvat normaaliin isoksi kasvamiseen. Tyttö on ollut tästä yllättävän kiinnostunut ja uskon sen myös auttaneen häntä tunteidensa käsittelyssä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Lyömisestä rapsahtaa 10 minuuttia jäähyä, ja toisinaan jäähylle pitää mennä vain siksi että vähän rauhotuttaisiin (kun kirjaimellisesit kiipeillään seinille ja kiljutaan eikä puhe auta)



4

Lainaus:

Meillä on ihan selkeät sävelet, jäähypenkille joutuu 6 minuutiksi jos liikaa kukkoilee ja sillä sen uhan saakin helposti nujerrettua hetkeksi taas pois )




Eihän lapsen uhmaa sinänsä saa nujertaa! Jäähy on paikallaan silloin, jos selkeästi rikkoo sovittuja sääntöjä vastaan, loukkaa toisia, riehuu tms. Mutta lapsen tunteita ei saa kieltää.



Vai ymmärsinkö väärin?

Lapsi haluaisi olla jo niin kauhean iso, mutta samalla on vielä niin kovin pieni. Meillä on ihan selkeät sävelet, jäähypenkille joutuu 6 minuutiksi jos liikaa kukkoilee ja sillä sen uhan saakin helposti nujerrettua hetkeksi taas pois. Syli kelpaa onneksi vielä iltaisin tai vahingon sattuessa, iltasadun saa lukea, mutta muutoin haluaa jo lukea kaiken itse.



Iso pieni ihmisenalku. Rajoja ja rakkaukkautta siis :) Ja tietysti sopivan vaikeita haasteita. Esim. jos tietää että siellä on se fasaani, niin kysyppäs tietääkö mitä ne syö ;)

kun meni ekaluokalle ja täytti 7v niin alkoi tuo ap:n kuvaama naama rutussa-vaihe *huoh*. nyt kun ekaluokka alkaa olla lopuillaan niin vähän ehkä jo helpottaa?



uskon myös että liittyy tuohon itsenäistymiseen ja isoksi kasvamiseen. toisaalta lapsi haluaa olla iso ja itsenäinen, välillä se sitten taas pelottaa ihan hirveästi...

Ja kyllä meillä myös ylettömästä nyrppynaamasta joutuu jäähylle. Tunteita toki saa ilmaista ja olla ja pitääkin, mutta jos aamusta iltaan nyrpyttää eikä mikään kelpaa tai on sanottava rumasti takaisin vanhemmille tai veljelle, niin sitten pitää mennä jäähylle miettimään omaa käyttäytymistään. Tosin noin yleisesti ottaen meidän 6-vuotias on aika kiltti, mutta uhmaa on siis nyt havaittavissa.



Ja lapsi on meillä todellakin rakastettu ja arvostettu ihminen, ei tarvitse huolestua siitä että joutuu 6 minuutiksi jäähylle silloin tällöin :)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat