Vierailija


Ja miten ylimääräiset karistaisit?

Sivut

Kommentit (25)


En tunne olevani omassa painossani. Olo on ihan lyllerö. Ulkonäköpaineita ei siten ole, että haluaisin muiden vuoksi näyttää laihalta. Kun on kevyempi, on kevyempi olo, taipuu paremmin ja on ketterämpi. Hassua, mutta jo 5 kilon pudotuskin vaikuttaa tähän oloon!



Nyt aion uskoa teitä ja yritän (taas) ottaa tukevan otteen niskavilloista ja jättää herkut. Olisiko teillä mitään tehokasta makeanhimon tyydyttäjää mielessä, missä olisi mahdollisimman vähän kaloreita? Näin alkuun voisi olla toisinaan tarpeen...



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta pian huomasin, että täysjyväkorppu ajaa aivan saman asian. Ja opin myös nauttimaan keksin hitaasti pureksien, ennen olisin siinä ajassa ahtanut naamariin 20 keksiä. Ja usko pois, makeanhimo laantuu pikkuhiljaa kun elimistö tottuu ettei saakkaan ylimääräistä energiaa.



Mulla oli alkuvaiheessa konsteina myös vedenjuonti, hampaiden pesu tai porkkanan jyrsiminen pahimman makeanhimon yllättäessä. Pidin jääkaapissa aina valmiina jotain terveellistä naposteltavaa.



Ja se vielä, että ateriavälejä ei saa päästää liian pitkiksi, muuten tulee syötyä liikaa. Useinhan sitä korvaa oman lounaan pullakahvilla tai vastaavalla, eli kannattaa itsekin syödä kasvisvoittoinen lounas ja sillä pärjääkin hyvin päivällisaikaan eikä niitä mielitekoja tulekaan.



t.4


Joo, minulla on myös tuo sama juttu, että jos ruoka on hyvää, sitä pitäisi syödä niin paljon että napa ratkeaa :)



Tsemppiä kuihdutukseen!



ap

Painoin kolmen raskauden jälkeen 65 kiloa (165 cm) ja oloni oli tosi pönäkkä. Olen nimittäin aika siroluinen ja koko raskauksia edeltävän elämäni minua on nimitetty aina hoikaksi ja hennoksi.



Nuoruudessani painoin tommoset 50 kiloa, enkä siihen tietenkään ikinä voi/edes halua palata. Mutta tommoset 55 kiloa olisi ihanteeni. Eli jos olisin sinä, pudottaisin 20 kg, näin se vain on.



Ja olen pudottanutkin jo n. seitsemän kiloa neljässä kuukaudessa.



MUTTA MUTTA, sinä et ole minä enkä minä sinä. Meillä on eri luustonrakenteet yms, eli suoraa yhtäläisyysmerkkiä ei tietenkään voi vetää.

Mutta siis minulla parhaiten tehosi vähähiilihydraattinen ruokavalio. Vaihdoin perunat ja pastan kesäkurpitsaan (pastakastikkeen kanssa) ja lanttuun (esim. poronkäristyksen kanssa tai keitossa). Mitään muuta ei vaadittu. Niin ja valkoisen leivän jätin kokonaan myös, mutta sitä en ole koskaan paljon syönytkään, lähinnä etelänmatkoilla.



Ja kun olin noudattanut tuota vähähiilihydraattista ruokavaliota muutaman viikon, oli aika helppoa palata taas normaaliin, terveelliseen ruokavalioon.



Pienenä lisäyksenä vielä, että minulle makeat herkut eivät ole olleet mikään suuri houkutus. Se on minun fysiikkani etu; suklaa alkaa maistua liian rasvaiselta, jos en kuluta sitä tarpeeksi.


Ymmärrän ;)



Luulen, että jokaisella on se oma " hyvän olon painonsa" , ja minulla se luultavasti on tuo 60-62 kg. En ole koskaan ollut hoikka ja hento, en tiedä osaisinko sellainen ollakaan. Tai saisiko minusta edes sellaista. Olen kai aika skrode rakenteeltani kuitenkin.



Ei hemmetti. Nyt on pakko saada tsemppi päälle ja vieroitettua itseni herkuista. Hyötyliikuntaa tulee päivittäin töissä, mutta nuo keksit, pullat ja suklaa...



Pitänee ottaa semmoinen prkkkle-asenne. Miettiä ensi kesää ja sitä, haluanko TAAS ängätä jenkkakahvojani kesähousujen kauluksen alle väkisin.



ap



Laihdutuksen alkuvaiheessa ostin kaappiin 36 kokoa olevat farkut ja niitä aina silloin tällöin kiskoin hiki hatussa jalkaani. Aina sen jälkeen tuli just sellainen prrkle-asenne, että miksen minä muka siihen pysty.



Lisäksi laitoin jääkaapin oveen ihan hirveän valokuvan minusta kaikkine kaksoisleukoineen. Se jos mikä hillitsi herkunnapsimista =)



t.4


Toisen lapsen synnyttyä (josta on jo 2 vuotta) olen ainakin 100 kertaa päättänyt jättää makeat ja karistaa kilot, mutta ei onnistu!



Raivostuttaa, kun en saa itseäni niskasta kiinni.



ap


Etsin heti huomenna karmeimman kuvani minusta ja laitan jääkaapin oveen, ja television viereen! Usein tulee syötyä herkkuja tölsyn ääressä. Motivaatio-housuja löytyy kaapista useita, melkein uusia 38 kokoisia.



Hyvää yötä!



ap

Tavoitteeseen on vielä matkaa muutama kilo, mutta tähän on tultu yksinkertaisesti kuluttamalla enemmän mitä syö. Liikuntaa lisäsin tuntuvasti, ruokavaliosta jätin pois kovat rasvat ja ylimääräiset herkut. En ole riutunut millään nälkäkuurilla, vaan pyrkinyt pysyvämpään elämänmuutokseen.

Mutta olen ihan tyytyväinen tuohon 65kg painoonkin.. Itse harrastan ja olen aina harrastanut paljon, joten kroppa on linjakas vaikka siinä pehmeääkin on lasten jälkeen.



Peili ja olotila on paras mittari! Tsemppiä kaikille painon pudottajille!

Itse olen ollut tässä nyt reilun viekon vähän kevyemmällä ruoalla ja painoa on lähtenyt 2 kiloa. Ei paljon, mutta se kyllä tuntuu ja näkyykin jo. Itse olen sikamainen herkuttelija, jolla ei ole mitään rajaa makean syömisellä. Tosin ruokaakin , tai mitä vaan syön niin paljon, että sen jälkeen voisin vyöryä nukkumaan;)



Itse olen 160cm ja painan tällä hetkellä 63kg. Tavoitteeni on päästä kesäksi 53-55:een kiloon, joten matkaa on vielä.

Uskotko, jos sanon, kuten joku muukin, että niin ihmeellistä, mutta totta: makeanhimo todellain laantuu, kunhan et päästä vatsaa ihan tyhjäksi, sillä silloin se piru vie iskee! Ja kun vertailet vaikka viikonkin eri valmisteiden energiamääriä, ei tee niin mielikään. Fasupalassa on energiaa 50kcal, desissä rasvatonta jugurttia n 60, joten sitä tulee miettineeksi kummsta tuon enrgian haluaa ottaa.


Kuinka hitossa saat pidettyä itsesi irti herkuista?



Olen itse myös " vähemmän herkkuja, enemmän liikuntaa" -laihduttamisen kannattaja. Eipä siinä poppakonsteja muuten tarvita, mutta se itsekuri!



Anna joku hyvä vinkki, miten saisin päätettyä tämän asian ja pysyttyä päätöksessäni? Aina aloitan laihduttamisen, enkä millään nälkäkuurilla, vaan terveellisemmällä ruualla ja herkkupäivä kerran viikossa (jäätelä tms), mutta yleensä 2 viikon jälkeen repsahdan suklaaseen tai pullaan ja jään sille tielle.



ap

Ennen paino hissasi siinä kuudenkympin molemmin puolin. 64 oli hirveintä mitä mulle oli tapahtunut. Kahden ensimmäisen lapsen jälkeen pääsin 58:aan ja nyt pyöritään sitten ihan eri kymmenluvulla. Nyt alan kyllä kypsyä tähän. Siihen kuuteenkymppiin on päästävä takaisin! Huono puoli laihtumisessa on, että nyt niin uhkeat rinnat muuttuvat lärpäkkeiksi ja maha pömpöttää silti...

ja paino tällä hetkellä lähes samoissa. (tosin olen viimeisilläni raskaana) ja tuo 20 kiloa on ylimääräistä tullut. :) ja sen verran aion tiputtaa poiskin, mitä on tullut.


Ai että 53 kg??



Olen painanut 53 kiloa viimeksi ylä-asteella. Tuntuisi epätodenäköiseltä, että tuollaisiin lukemiin pääsisin.



Mutta itsepähän kysyin ;)



Kun saisi sen kymmenenkin pois, niin hyvä ois.



Antakaa vinkkejä, miten saan makeanhimon pois?



ap

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat