Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

3,5 vuotias esikoiseni on jostain syystä ruennut kyselemään kasapäin kuolemaan liittyvistä asioista.Osaan on helppo vastata mutta kun kysymyksistä tulee koko ajan mutkikkaampia...Valehdella en halua ja asioiden kaunisteluakin käytän vain tiettyyn pisteeseen asti.En jotenkin pysty puhumaan lapselle taivaasta ja enkeleistä,kun en itse pysty niitä totena pitämään.Tuntisin siis valehtelevani.Kristilliset arvot sinänsä ovat ok,mutta absoluuttisena totuutena en niitä kuitenkaan halua tarjoilla.Onko jollakin ajatusta tai peräti käytännön kokemusta moisesta keskustelusta pohdiskelevan tenavan kanssa.Olisi kiva kun asian saisi jotenkin selitettyä niin,ettei siitä tulisi mikään mörkö kun " isi kuolee ja minä jään elämään" .Eli lohdullisia vaihtoehtoja taivaalle!

Kommentit (4)

kun itsekään ei tiedä miten asiat on. Minä selitin kysymysten edessä kuolemasta, ihan että sydän pysähtyy eikä hengitä -tyyliin, että sitten ei ajattele eikä ole olemassa enää, mutta ihmisen muisto elää. Tämän siis sillä tavalla että lapsen käsityskyvyn mukaan, ja vaan sen verran kuin oli välttämätöntä, en liian monimutkaisesti tai enempää kuin mitä kysytään.

Kerroin myös että jotkut ihmiset uskoo että on taivas jonne mennään, mutta äiti ei tiedä onko taivasta olemassa. Varmaan voi kuulostaa tylylle, mutta meillä lapsi oli ihan tyytyväinen näihin vastauksiin.

Ymmärtääkseni kirjastoista löytyy yllättävän hyvät kirjavalikoimat myös tästä aiheesta. Varmasti myös vaihtoehtoina taivaalle ja enkeleille löytyy muunlaistakin näkökulmaa.



Jotenkin itseäni on " lohduttanut" selitys, että pois lähtenyttä on tarvittu enemmän jossakin muualla... vaikkakaan ei se surua ja ahdistusta poista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

isoukin haudalla. Poika vajaa 4-vuotta silloin.



Selitin, että tämä on isoukin hauta ja isoukki on kuollut. Jokainen ihminen kuolee joskus ja se on aivan luonnollista. Yleensä ihminen kuolee hyvin vanhana. Kaikki eläimetkin kuolee joskus.



Poika halusi tietää onko isoukki maan alla. Selitin, että siellä maan alla on vain isoukin kuori ja isoukki muuten elää meidän muistoissamme vielä.



Sitten poika kysyi, että kuka siellä isoukin talossa nyt asuu? No isomummihan siellä asuu...



Monimutkaista...Tuo kuori homma tuli siitä, kun olimme pienenä ukin hautajaisissa ja sanoin, että siinä se ukki pötköttää. Veljeni sanoi siihen: Ei siinä ole ukki, vaan ukin kuori!



Pinjamarin " tyly" asiallinen kaava taitaa päästä meillä käyttöön...Siinähän voin antaa lapselle taivas vaihtoehdonkin,ilman että esitän sen omanakin totuutenani..

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat