Seuraa 

Eli mikä on teidän mielestänne paras ikäero lapsille ja miksi?

Kommentit (16)

Meillä kahdella ekalla ikäeroa on 1v10kk ja kahdella seuraavalla 3v5kk.



Jälkeenpäin ajatellen kahden ensimmäisen ikäero oli liian pieni, vaikka kaikki meni hyvin, mutta silti olisi ollut hyvä kun esikoinen olisi saanut olla pienempi pidempään. Lisäksi vaikka nämä kaksi isompaa nyt leikkivät keskenään, niin silti myös kilpailevat mm. huomiosta ja vertailevat helposti mitä toinen aina saa. Jotenkin haluaisin että molemmat lapset saavat kasvaa rauhassa omiksi yksilöikseen ilman että sisarus määrittää liikaa toisen persoonallisuutta ja tuo kilpailu ei varmaan ole kovin hyvä itsetunnolle. En myöskään ole kovin varma olenko myöhemmin iloinen kun on sitten kaksi murrosikäistä yhtä aikaa (esikoinen kun on poika ja toinen on tyttö).



Kahden jälkimmäisen ikäeron osalta en osaa sanoa muuta kuin että tämän vauvavuoden osalta oli ihanaa! Sisarukset eivät ainakaan vielä ole olleet mustasukkaisia ja eivät kilpaile vauvan kanssa, vaan todellakin keskenään. Nyt pienin (alle vuoden siis) yrittää kovasti päästä isompien mukaan leikkimään, saas sitten nähdä jääkö ylimääräiseksi pienimpänä, kun isommat haluaa leikkiä. Eli se miten paljon kahdella isommalla tulee olemaan pienemmän kanssa yhteistä en vielä tiedä. Nyt ainakin näyttäisi että melkeimpä tuo isompi lapsi tykkää ja on vauvan kanssa enemmän kuin keskimmäinen. En tiedä onko kyseessä sitten enemmän kyse luonteista kuin iästä.



Uskoisin että jokaisessa ikäerossa on hyvät ja huonot puolensa. Silti painottaisin itse enemmän lapsen kehitystä ja sitä että vanhemmilla on lapselle riittävästi aikaa ja ei tarvitse kasvaa isoksi liian aikaisin tai toisen varjossa. Sillä onko sisaruksista leikkikavereiksi ei ole ehkä ihan niin suurta merkitystä pidemmän päälle, vaikka käytännössä tämä tuntuu monella korostuvan. Tuo leikkikaveritilanne muuttuu lasten kasvaessa, sillä kuitenkin he haluavat ja tarvitsevat sitten myöhemmin omia kavereita ja näissä suhteissa sisarus saattaa tuottaa ongelmiakin.



Toisaalta en haluaisi lapsille hirvittävän pitkääkään ikäeroa, sillä itsellä tuntuisi vaikealta vastata hyvinkin eri-ikäisten lasten vaatimuksiin. Siinä kuin iso lapsi tarvitsisi kahdenkeskistä huomiota ja vanhempien kiinnostusta harrastuksiin, tarvitsisi sitten pieni vauva/lapsi äidin itselleen ja pienempää pitäisi raahata mukana isomman harrastuksissa ja perheen reissuissa (vaikka hiihtoladulla tai veneretkellä) tai sitten perhe jakaantuisi aina että isä ja äiti ei pääsisi molemmat yhdessä olemaan koko perheen kanssa. Tai kovin mielelläni en haluaisi perheeseen myös yhtäaikaa murrosikäistä ja uhmaikäistä, siitä voisi tulla aika yhteentörmäys. Muutenkin tuntuisi että aika aikansa kutakin, itsekin vanhenen ja kaipaan elämääni ajan myötä eri asioita ja toisaalta on mielenkiintoista olla lasten kanssa myös myöhemmällä iällä ja tehdä eri asioita kuin pikkulapsiaikana.

Mun lapset ovat syntyneet 9/93, 8/94, 10/04 ja 12/05. Esikoisella ja toisella lapsella on ikäeroa siis 11kk, molemmat poikia. Tokalla ja kolmannella lapsella on ikäeroa yli 10 vuotta. Kolmannella ja neljännellä on taas ikäeroa 1v 2kk, nuorimmat ovat tyttöjä.



Pienessä ikäerossa on monia hyviä puolia: leikkikaveri löytyy aina (ja myös tappelukaveri ;)), mustasukkaisuutta ei ole juuri lainkaan, lapsi oppii pienestä pitäen ottamaan toiset huomioon, vaatteet voi hyvin kierrättää (ei tartte säästellä vuosikausia kaapissa), kaksi pientä menee siinä missä yksikin jne.



Pojista on tosi paljon apua pienten hoidossa, he kun ovat nyt jo 11- ja 12-vuotiaat. Oli kiva hengähtää monta vuotta pienten lasten hoidossa ja nyt on taas ihanaa hoitaa pieniä. Meidän perheen lapsiluku taitaa olla nyt täynnä, tai sitten yritetään muutaman vuoden kuluttua vielä yhtä -aika näyttää... =)



Yhtä oikeaa ikäeroa ei varmaan olekaan, jokainen lapsi kun on tervetullut silloin kun tulee (jos tulee...).

Tansku, pojat & tytöt

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

näköjään suosii 2-v ikäeroa, mä taas sitä kartan, meillä molemmilla on pahimmat uhmat silloin, en jaksaisi! Mä tykkäsin hurjasti 1v1kk ikäerosta, tosin silloin tuntui että oli kaksi vauvaa, eli rankempaa se kai oli, mutta ei musta. Nyt on tulossa 3-v ikäero kun keväällä syntyy vaavi, ja nyt tosiaan on 2.5-vuotiaalla uhma pahimmillaan, että toivottavasti silloin jo helpottaa. Ja esikon ja kuopuksen ikäeroksi tulee 4-v, ihana sekin kun on kuitenkin vähän ikäeroa, mutta esikoinen on kuitenkin jo noin iso ja reipas! Meillä näin ja olen onnellinen :)

...mutta meidän lapsilla 1v8kk.

Olen aina halunnut 2 lasta ja niin että ovat sitten leikki-iässä samoihin aikoihin.

Nyt lapset 3 ja 5,ja hyvin sujuu leikit vaikka välillä tapellaankin!

Vauva-aika oli tietty hieman väsyttävää mutta hengissä ollaan. kun nuorenpi täytti 1v ja alkoi kävellä niin sitten helpotti...

Itse pidän meillä olevaa 1v 8kk ikäeroa meille vallan mainiona. Ihan omakohtaisen kokemuksen perusteella halusin kaksi lasta pienellä ikäerolla. Tietenkin kahden pienen kanssa on välillä rankkaa, mutta niin se olisi varmasti vaikka esikoinen olisi minkä ikäinen tahansa; pakkohan sitä huomiota ja rakkautta on antaa molemmille. Isommillakin lapsilla on omat kuvionsa, jotka täytyy ottaa huomioon, vaikka heitä ei ehkä niin kovin tarvitse auttaa joka päiväisissä puuhissa kuten syömisessä ja vessakäynneissä. Toisaalta kun esikoinenkin on vielä pieni, ei ainakaan tule sanottua että " tee itse kun olet jo niin iso, että osaat" .

meillä ikäeroa on melko tarkaan 3v ja etuna pidin sitä että vanhempi oli jo oppinut kuivaksi,söi itse,vaatetti jne. auttoi mielellään vauvan hoidossa ja " ymmärsi" että vauva on pieni eikä sille saa tehdä mitään pahaa.

nyt nuorempi on kohta 2v ja vanhempi 5v ja tässä iässä ehkä ne miinus puolet sitten tulee näkyviin, eli nuorempi kun ei vielä osaa vanhemman toivomuksien mukaisia leikkejä, usimmiten pilaa koko leikin. (välillä toki leikit sujuu yhdessäkin) ja vanhempi kaipaa enemmän ikäistään seuraa.

titsu82:

Lainaus:


En vielä kun poikani on 2 vuotta niin jaksaisi nyt samaan aikaan hoitaa pientä vauvaa kun uhmaakin pojalla on ja hän on vielä niin pieni.3 vuotiaana ei tarvita enään kun yövaippa luulisin ja muutenkin sen ikäinen lapsi on jo hieman itsenäisenpi vaikka on silti pieni. vuotias ymmärtää jo puhetta ja hänelle voi selittää vauvasta asioita.Ikäero ei ole silti liian iso vaan aika pieni kuitenkin,joten lapsista voi tulla hyvät kaverit.Minulle on tärkeää että saan olla ainakin poikani saa olla 3 vuotiaaksi ainut lapsi.Se on ihana lepoaika.Kun olin raskaana ja sit imetin sen vuoden niin halusin kyllä sen vuoden levätä ennen kun toivottavasti kohta uusi raskaus alkaa.Pienenpää ikäeroa en siis halunnut koska vuoden ikäerolla en olisi voinut imettää ja kahen vuoden ikäerolla ois pitäny heti imetyksen jälkeen tulla raskaaksi joten kiitos ei!Kuitenkaan en halua yli neljän vuoden ikäeroa ainakaan koska se menee jo liian suureksi.Itselläni on 7 vuotta vanhempi veli ja hän on kyllä hyvä veli ollut ja huolehtivainen mutta yhteisiä leikkejä olisi ollut hieman enemmän jos ikäero olisi ollut pienempi.

Kuopus on nyt isompi kuin esikoinen kuopuksen syntyessä (1v8kk). Hän on kuitenkin vielä tosi pieni ja kaipaa hirmuisen paljon sylittelyä. Mietin itse usein sitä, miten esikoinen joutui aikaisin luopumaan siitä ' sylivauvan' asemastaan. Liian aikaisin, siltä tuntuu nyt!! Tietysti se on paljon äidistä kiinni miten hän osaa asian hoitaa, mutta ainakin meillä kuopus roikkui vauvana tissillä tosi paljon, ja esikoinen jäi liian vähälle sylittelylle - jatkuvasti kun ei se kirjan lukeminen vieressäkään jaksanut häntä kiinnostaa. Mulla on välillä tosi paha mieli asiasta, eikä tietysti auta että tiedän sen olevan pitkälti omaa syytäni, että pidin esikoista liian aikaisin liian isona. :-(.



Ensimmäinen puoli vuotta oli kyllä tosi rankkaa aikaa, kun esikoinenkin vielä heräili yöllä.



Hyviäkin puolia tietysti on! Mustasukkaisuus ei ollut kovin pahaa, tosin paheni joksikin aikaa sitten kun kuopuskin lähti kävelemään (10kk ikäisenä). Ja nyt leikkivät jo yhdessä, ainakin jossain määrin. En tiedä miten jatkossa, mutta toivottavasti ovat läheisiä myös isompana ja aikuisina.

kun taapero on vajaa 2 v. ja pienempi 3 kk eli meilläkin siis ikäeroa 1v.8kk, kuten anneliesella. Eli toivossa on hyvää elää, että oli hyvä juttu hankkia lapset näin peräkkäin ;-) Ainakin uskon tämän helpottuvan jatkossa ja aika helposti tämä nyt on mennytkin, kun ei esikoinenkaan ole mitenkään mustis.

Vastaanpä tähän, vaikkei mulla vielä olekaan kuin yksi lapsi.



Minusta vähän isompi ikäero on parempi, vähintään 3. Tuttavapiirissä on paljon näitä 2 vuoden ikäeroja ja aika rankkaa on alut olleet, kun kaksivuotias on juuri pahimmassa uhmaiässä (ja kuitenkin vielä aika pieni). Ihan toisenlaisia kokemuksia olen kuullut taas niiltä, joilla ikäero on ollut kolme, lähemmäs neljä. Esikoisesta on ollut paljon apua vauvanhoidossa ja kuitenkin lapsille on muodostunut ihan kiva sisaruussuhde leikkeineen.



Meidän lasten ikäeroksi on tulossa tasan 3,5 vuotta ja uskoisin se olevan juuri meille se parhain mahdollinen ikäero.

siihen tulokseen, että suurin osa kannattaa sitä ikäeroa, mikä omilla lapsilla sattuu olemaan. Ja sehän on ihanaa, että aina löytyy siis hyviä puolia.



Omillani ikäero 1v 8kk ja 4kk oli todella rankkaa, vaikka kuopus on maailman kiltein vauva. Sitten helpotti.

Meillä ikäerot 1v2kk,1v8kk,2v ja 3v.

Noi pienemmillä ikäeroilla olleet,ottivat uuden sisaruksen vastaan kivuttomammin kuin 3v ikäerolla.Silloin osattiin olla jo mustis.

Nyt haaveilen kuudennesta ja jos haaveeni toteutuu tulee ikäeroa noin 2,5v.Sittenpä tiedän senkin!

L+5

Itse halua tehdä lapset melko pienillä ikäeroilla, että ovat sitten isojakin jo melkolailla samaan aikaan. Jää sitten sitä elämää itsellekin elettäväksi kun lapset ovat jo aikuisia.

En vielä kun poikani on 2 vuotta niin jaksaisi nyt samaan aikaan hoitaa pientä vauvaa kun uhmaakin pojalla on ja hän on vielä niin pieni.3 vuotiaana ei tarvita enään kun yövaippa luulisin ja muutenkin sen ikäinen lapsi on jo hieman itsenäisenpi vaikka on silti pieni. vuotias ymmärtää jo puhetta ja hänelle voi selittää vauvasta asioita.Ikäero ei ole silti liian iso vaan aika pieni kuitenkin,joten lapsista voi tulla hyvät kaverit.Minulle on tärkeää että saan olla ainakin poikani saa olla 3 vuotiaaksi ainut lapsi.Se on ihana lepoaika.Kun olin raskaana ja sit imetin sen vuoden niin halusin kyllä sen vuoden levätä ennen kun toivottavasti kohta uusi raskaus alkaa.Pienenpää ikäeroa en siis halunnut koska vuoden ikäerolla en olisi voinut imettää ja kahen vuoden ikäerolla ois pitäny heti imetyksen jälkeen tulla raskaaksi joten kiitos ei!Kuitenkaan en halua yli neljän vuoden ikäeroa ainakaan koska se menee jo liian suureksi.Itselläni on 7 vuotta vanhempi veli ja hän on kyllä hyvä veli ollut ja huolehtivainen mutta yhteisiä leikkejä olisi ollut hieman enemmän jos ikäero olisi ollut pienempi.

mutta sanonpa nyt kuitenkin, että mulla on sisaruksiin parin vuoden ikäero (olen keskimmäinen) ja olihan se kiva kun oli yhteiset leikit ja reissattiin ulkomailla yms. mutta olen nyt tän toistaiseksi ainokaisen kanssa huomannut, että itse en jaksaisi tuotakaan ikäeroa (ja monilla siis paljon lyhyempikin). Tai no, jaksaisin toki, jos pakko olis, mutta mulle se ideaali vois olla jotain 3-4 vuotta. Kolmivuotiaat on jo aika paljon omatoimisempia yms. Tähän ikäeroon vaikuttaa niin moni asia, mutta ite kun on tällanen hermoheikko joka nukkuis yhdeksän tuntia yössä + mies ei ihan sillä lailla osallistu kuin toivoisin, niin eipä ihan vielä tee mieli pikkukakkosta. Lisäks tarkotus ois mennä välillä töihinkin, mutta ihan pikkusta en malta hoitoon viedä ja toisaalta taas ei sekään sitten tunnu mulle sopivalta ajatukselta, että oisin vaan muutaman kuukauden välillä töissä, vaan kyllä siellä sitten vuosi pari vierähtää. Mutta näin meillä, kukin tehköön niin kuin parhaaksi näkee.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat