Vierailija

Nyt on tultu tien päähän. Isänsä vielä tänään sanoi mulle, ettei hädän hetkellä saa hylätä mutta pojan tän iltaisen kohelluksen seurauksena on taipuvainen huostaanoton kannalle. Huostaanotto olis tapahtunut jo tänään mutta joku kuitenkin jarrutti etten uudelleen soittanut sos.työntekijälle, jolle purin aiemmin päivällä tilannetta. Meidän perhe-elämä pyörii vaan yhden ihmisen ympärillä ja mielialojen mukaan, mä oon ihan rikki.Ja aina vaan aatellan lapsen oikeuksia. Mutta kai sitä jotain oikeuksia on myös aikuisilla, ettei ihan kaikkee tarvii vastaan ottaa. :(

Sivut

Kommentit (47)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Tarkoitatte varmaan, että tämän pojan vanhemmilla ei ole kykyä ratkaista asioita vaan siksi parempi ottaa huostaan. Jos näin asia on, ei kai siinä muuta vaihtoehtoa ole.

Toivoisin vaan että ihmisillä ei olisi asennetta " poissa silmistä, poissa mielestä" . Moneen huostaanottoon voi olla syynä sekin. Toivottavasti ei ap:n tapauksessa kuitenkaan

luuletteko ettei huostaanotto olisi pojalle vain lisärasite? Luuletteko että se auttaa " paranemaan" ?

Miksei noita kovempia sääntöjä jne voi ottaa kotona käyttöön?

Älkää siirtäkö kasvatusvastuuta yhteiskunnalle, paitsi jos omat voimavarat täysin lopussa.

Pojasta ilmiselvästi tulossa hulttio. Onko tietoa käyttääkö huumeita? Tuommoinen varastelu esim on huumeidenkäyttäjillä hyvin yleistä. Pakkohoitoonhan saa nuoren ilman hänen omaa suostumustaan..

Murrosikä on kaikkein pahin aika lapsi hylätä ja siirtää toiseen paikkaan..

Voimia!

oma lähtökohtani oli että kun lapset on kerran tehty, kaikki mahdolliset keinot on yritettävä. Myös omasta elämästä luopumisen uhalla. Niinhän vauvojenkin vanhemmat tekevät, turha kuvitella että velvollisuus muuttuisi miksikään ainakaan ennen lasten täysi-ikäistymistä.



Me panimme talon vuokralle ja otimme vuoron perään palkatonta vapaata töistä. Minä tein jonkin aikaa myös etätöitä kotoa. Kumpikaan ei kokonaan luopunut työpaikastaan - mieheni sitten tosin myöhemmin vaihtoi työnantajaa. Rahaa oli vähän ja vaikeuksia paljon, mutta tieto siitä että ainakin yrittää, helpotti paljon. Nuorempi sisko sopeutui hyvin muuttoon. Hänelle oli selvää, että sama tehtäisiin hänen takiaan ja se lisäsi turvallisuuden tuntua.



Mutta jos te ette ole valmiita vaivannäköön ja uhrauksiin niin antakaan toki poika huostaan. Että edes joku välittäisi.

Perhekotiin tai lastenkotiin jossa tiukat rajat ja säännöt. Se ei ole hylkäämistä vaan vanhemmat otetaan kyllä mukaan hommaan ja ovat osa koko systeemiä. TOIMI SIIS HETI! ennenkuin kierre on pahempi ja joutuu syvemmälle...

Poikapuoli ilmeisesti tarvitsee rutkasti apua. Jos tilanne saa jatkua tähän malliin, saattaa tilanne riistäytyä lopullisesti hallinnasta. Minusta ulkopuolisten voimien mukaanotto voi olla ihan hyvä ratkaisu, kunhan ette hylkää lasta vaan tuette häntä!

voisin sanoa, että pojan paikka on ehdottomasti perhekoti. Siellä on ympärivuorokautinen valvonta jota poika näyttää tarvitsevan. Ei ole " normaalia" rajojenkokeilua varastaa autoja.

Hän on vielä sen ikäinen, että asioihin voidaan vaikuttaa.Varsinkin jos päihteet eivät ole vielä mukana kuvioissa. Näkee, että välitätte hänestä kun mietitte miten homma saadaan pysäytettyä. Sillä sitähän tuo poika tarvitsee.

Eikä huostaanotto merkitse sitä, että menettäisitte lapsen. Jos hän tuosta selviää oikeille raiteille, kiittää teitä myöhemmin puuttumisestanne. Olen vastaavaa nähnyt.

Ei kuulkaa 15 vuotiaalle 50 km ole matka eikä mikään kulkea kavereiden luo. Ja kaverit eivät taineet olla ongelma vaan poika. Hyvä että meette soskuun ja toivottavasti saatte apua.

Joskus lyhyt aikainen laitossijoitus on tosi hyvä vaihtoehto. Siinä saa myös nuori etäisyyttä vanheempiinsa ja aikaa omille ajatuksilleen.

15 vuotiasta ei kyllä mihinkään perheeseen sijoiteta. Eiköhän ne ole perhekoteja yms mihin noin vanhat menee.

olen itsekkin asunut, enkä ole laitoshoidon puolesta puhuja.

Itse myös tuossa tilentaassa muuttaisin " keskelle mettää" , jonnekkin missä välimatkat suuria ja lapsi olisi paremmin hallinnassa. Ja laittaisin tiukat säännöt, ja valvoisin että niitä noudatetaan.

Puuttukaa ihmiset ajoissa lastenne huonoon käytökseen, ennekuin on liian myöhäistä

Antakaa lapsi huostaanottoon, olette varmasti koittaneet jo kaikkia mahdollisia keinoja. Eihän lasta tarvi loppu elämäksi perhekotiin laittaa, mutta se voi olla hyvä pysäytys myös lapselle ja enne kaikkea saatte itse levätä.



Olisipa sinunlaisiasi yhteiskunnan tarjoaman avun vastaanottavia äitejä enemmän. Näin vältyttäisiin monelta pahalta.

siinä nimenomaan ajatellaan lapsen parasta. Myös oma vanhin poikani on tällainen " rajojenkokeilija" , ja pelottaa jo vähän hänen tulevaisuutensa. Poika asuu isänsä luona, koska hänellä on paremmat mahd. huolehtia pojan tarpeista. Ja jos joskus tilanne näyttää siltä, että isänkään voimat ei riitä, mietimme huostaanottoa.

Olette varmasti jo yrittäneet ihan kaikkea mahdollista ja uskon kyllä että tilanteenne on hankala, mutta sopikaa miehesi kanssa uudet tiukat rajat pojalle ja pitäkää niistä kiinni. Osoittakaa pienestäkin " hyvästä" teosta kiitosta ja näyttäkää entistä selvemmin, että hyvät teot palkitaan ja pahoista teoista seuraa aina rangaistus.



Muistakaa myös, että vaikka lapsi asuu teidän molempien yhteisessä kodissa ja vaikka sinulla kuuluisi myös olla omassa kodissasi sananvaltaa, pojan isän tulisi tässä tapauksessa olla se joka pääasiassa asettaa rangaistukset.

Minun mieheni on ollut jo lapsirikollinen, varastellut autoja tehnyt jos jonkilaista rikollista touhua. Välillä jo isompia kuten kassakaappi murtoja ym. Vankilassa oli 15v ikäisenä ensimmäisen kerran. Ja lastenkotiinkin joutui samoihin aikoihin...



Mutta tässä tilanteessa ei vanhemmat edes yrittäneet mitään. Eivät käyneet palavereissa joihin heitä kutsuttiin ja pyydettiin. Kriminaalihuoltoyhdistyksen papereissa ei ole allekirjoituksia tänäkään päivänä. Perheessä oli isä alkoholisti ja äiti työtön ja muutenkin aikahuolimaton.



Mies rauhoittui vasta minut tavatessaan=) Siis oikeasti vasta lähempänä 30-vuoden ikää alkoi elämä näyttää jokseekin " normaalilta" . Vaikeaahan alkuun oli päästä, kun takana rikollinen menneisyys, ei koulun päättätodistusta, ei ammattia ym. Mutta kuitenkin nykyisin on työssä käyvä kelpo perheen isä...

Rahaa kyllä antaa ja lähettää pullia leipomispävänä. Äiti ei siis ole millään lailla epäkelpo mutta poika vaan ei sovi hänen jokapäiväisiin kuvioihinsa. Apua kyllä tarvittais pikaisesti; rajojen pitäminen kotona ei onnistu koska puhetta ei poika tottele ja väkivaltakin nousee enemmin tai myöhemmin itseään vastaan. Ihan tässä vapisen kuin haavanlehti tätä kirjoittaessani *huokaus*. ap

ota yhteys esim perheneuvolaan. Tarvitsette tukea ja neuvoja, miten selviätte lapsen kanssa jatkossa.

Mikä tilanne tänään? Mihin tulokseen olette tulleet?

Jos ei itsellä ole resursseja ja taitoa lasta kasvattaa, on velvollisuus ottaa yhteyttä tahoihin , jotka sinua ja miestäsi pystyvät auttamaan siinä, Apua saatte varmasti!

Miten 15 vuotiaalle kotona pistetään rajat kun tilanne on jo tuollainen? Miten valvotaan ettei hän karkaa? Käy koulua?

Tuollainen voi esim. hajoittaa ikkunan ja rynnätä ulos.



Ap, onko perheessänne muita lapsia?

riehuva, aivoton teini jonka elämä alkoi mennä pahasti väärille urille (juuri kuten ap.kertoi), on huostaanotettu laitokseen. Toisessa tapauksessa vanhempien pyynnöstä, toisessa tapauksessa sossu ehdotti, ja äiti suostui asiaa mietittyään, kun muuta ei enää ollut tehtävissä. Molemmissa tapauksissa teki TODELLA hyvää nuorelle, palasivat kotiin 2 ja 3 vuoden kuluttua tasapainoisina ihmisinä, ja tiesivät, että heidän oli pakko mennä rauhoittumaan muualle omaksi parhaakseen.



Se menee ohi, sovitte sossun kanssa ok laitoksen, kyllä tuostakin ihminen tulee kun aloitatte ajoissa. Niillä on hirmumysky aivoissa, ja tarvitsevat tosiaan niitä pleksi-ikkunoita, lukkoja, rajoja ja rakkautta. Kotilomillekin pääsee, kun käyttäytyy hyvin:).

yleensä ongelmanuoret laitetaan. Itsekin koulukodissa olleena tiedän, että seoli vain omaksi parhaaksi. Ei poika koe itseään hylätyksi. Suosittelen!

Minun mieheni on ollut jo lapsirikollinen, varastellut autoja tehnyt jos jonkilaista rikollista touhua. Välillä jo isompia kuten kassakaappi murtoja ym. Vankilassa oli 15v ikäisenä ensimmäisen kerran. Ja lastenkotiinkin joutui samoihin aikoihin...



Mutta tässä tilanteessa ei vanhemmat edes yrittäneet mitään. Eivät käyneet palavereissa joihin heitä kutsuttiin ja pyydettiin. Kriminaalihuoltoyhdistyksen papereissa ei ole allekirjoituksia tänäkään päivänä. Perheessä oli isä alkoholisti ja äiti työtön ja muutenkin aikahuolimaton.



Mies rauhoittui vasta minut tavatessaan=) Siis oikeasti vasta lähempänä 30-vuoden ikää alkoi elämä näyttää jokseekin " normaalilta" . Vaikeaahan alkuun oli päästä, kun takana rikollinen menneisyys, ei koulun päättätodistusta, ei ammattia ym. Mutta kuitenkin nykyisin on työssä käyvä kelpo perheen isä...

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat