Vierailija

Sanon jo alkuun, että kolme ihanaa lasta on, joiden takia olen kuvitellut, että on pakko jaksaa. Rakastan heitä niinkuin äidin kuuluu, enkä mistään hinnasta antaisi pois.



Mies tekee vuorotyötä. Minä käyn osa-aika työssä, johon itse hakeuduin viime kesänä. Työssä pärjään hyvin, vaikka onkin henkisesti raskasta.

Koko ajan kuitenkin pelkään, olenko riittävän hyvä. Sairastan itse kroonista sairautta, johon liittyy paljon kipuja. Sen lisäksi poissa-oloja on paljon, kun tulee näitä " tauti aaltoja" . Sairastun AINA, sitten lapset vuoronperään ja poissa-oloja tulee..Mies on kyllä joskus ottanut hoitovapaata, mutta kun itsekkin olen aina jostain kohtaa kipeä, niin yleensä minä jään. Nytkin olen antibiootti-kuurilla, paha keuhkoputken- ja poskiontelontulehdus. Saikkua tämä vk. Yksi lapsista myös sairaana.



Rahaa ei juurikaan ole. Jatkuva miettiminen, mihin on vara. Mun palkasta jää käteen n. 600. + lapsilisät. Ahdistaa. Lääkkeisiin menee paljon ja syödäkkin pitäis. Mies maksaa lainat ja auton kulut, muu puolitetaan, minä vastaan omistani ja pitkälti ruuasta. Ei miehenkään palkka päätä huimaa.



Minulla ei ole yhtään TOSI ystävää. Pintaliitäjiä pari, joille en voi puhua kun ahdistaa. Elämäntilanne heillä niin eri. Kukaan ei soita ja kysy, mitä sulle kuuluu. Eikä ole ketään, jolta kysyisin samaa.



Mies on ns. tuurijuoppo. Voi olla pitkiäkin aikoja juomatta, mutta kun alkaa, menee pari kolme paivää ja kaikki rahat. Koko ajan pelko, koska lähtee. Varmaan pyörittää naisiakin, en tiedä.



N. 1½ v. sitten olin mtt:n asiakas, enkä kokenut saavani hirveästi apua. Ainoa mitä sain, sain lääkeriippuvuuden rauhoittaviin ja unilääkkeisiin. Lisäksi voimakkaat kipulääkkeet tähän krooniseen vaivaan. Koko ajan pilleri humalassa.



Kodinhoito jaksamisen äärirajoilla, lapsen sairastelut ja kiukuttelut, huuto ja tappelu, oma sairaus, pelko miehen lähdöstä, univaje, tukiverkoston ja ystävien puute, köyhyys...Onko syytä elää?

Koko ajan mietin, miten helpoiten pois.



Eihän tämä teitäkään kiinnosta, mutta sainpahan vuodattaa. Kiitos jos jaksoit lukea.

Kommentit (15)

Mutta miten päästään alkuun? En uskalla laittaa s-posti osoitettani tänne, kun siinä on nimi. Voin tänään jossain vaiheessa avata itselleni uuden postin, ja laittaa osoitteen sit tänne. Tai jos uskallat laittaa omasi...

Nyt on pieni tauon paikka tässä koneella, kun lapsi tosiaan kotosalla myös. Mutta ehdottomasti palaan asiaan, niin pian kuin voin!

ap



Niin, krooninen kipuilu johtuu selkärangasta, ei voi leikata.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Ehkei kirjaimellisesti huomenna, mutta joskus. Elämää on edessä vielä paljon, katso mitä tuleman pitää.



Lämmin virtuaalihalaus, toivottavasti jaksat.

No ne lapset, et voi kuolla pois luopumatta heistä ja sanot itse ettet luopuisi mistään hinnasta. Ja jos pelkäät että miehesi lähtee, haluat pitää hänetkin, jos et haluaisi, ei lähtökään pelottaisi. Jännä että masennukseen aina liittyy menettämisen pelko, vaikka toisaalta juuri se kertoo siitä, että ihmisellä on menetettävää, siis vielä jotain hyvää elämässään.



Minä en usko, että miehelläsi olisi toisia naisia, tuskinpa hänkään tuossa perhetilanteessa jaksaisi jos olisi. Ja koska hän on vielä kuvioissa, energiaa toisille ei riitä. RYyppääminen on huono homma, toivottavasti sitä sattuu harvoin. Voisitko onnistua pihhistämään jonnekin vararahaston sitä varten, että ihan kaikki rahat ei mene kerralla? Saatko lainattua jostain jos on tarvis (tiedän, on nolo syy joutua lainaamaan siksi että mies joi rahat mutta parempi kuin nälkä...)



Lasten sairastelu loppuu aikanaan, kun jaksat vain odottaa. Ainakin tulee helpompia jaksoja.



Jos tuntuu, että mtt ei auttanut, mene uudestaan sinne ja sano, ettei edellinen yritys toiminut, lääkkeet vääriä ja haluaisit niistä eroon. Voi kestää jonkin aikaa ennen kuin sopiva lääke tai terapia löytyy, mutta kyllä se sitten auttaa. Pyri hankkimaan ystäviä, vaikka sitten kauempaakin. Oma paniikkihäiriöstä ja masennuksesta kärsivä sisareni asuu vieraskielisellä alueella monen sadan kilometrin päässä, mutta soittelee minulle päivittäin purkaakseen mieltään.



Jaksa vaan, vielä se helpottaa...



Mitä luulet, että lapsesi ajattelevat loppuelämänsä? Aina itsemurhan jälkeen omaiset joutuvat kyselemään, miksi miksi? Mitä olisin voinut tehdä tai jättää tekemättä. Lapset miettivät sitä loppuelämänsä.

Oletko varma että nurkan takana ei odota onni? Uusi mies tai uusi työpaikka?

Aina voi miettiä että jollakulla on asiat vieläkin huonommin.

Olet rikas kun omistat kolme lasta.

Mistäpäin olet ap, koska itsekin kaipaan ystävää välillä (mies ei aina riitä)?



t:kolmen lapsen äiti, Turun seutu

...ja yllätyksekseni huomasin tänä vuonna ajattelevani ensimmäistä kertaa vuosiin, että ihan kiva kun tulee kesä! Tähän asti kun sekään ei ole jaksanut innostaa kun aina on ollut joku vauva joka ei osaa nukkua helteessä, toinen joka ei osaa nukkua öitään valoisassa (kotona toki pimennysverhot, mutta reissussa mahdoton järjestää) ja kun itsellekin on kertynyt makkarat vyötärölle lääkkeiden ja kotona homehtumisen seurauksena ei biitsit houkuta. Kolmen pienen lapsen äiti olen siis minäkin. Väsynyt ja masentunut.



Voimia sinullekin tarpoa tätä tylsää elämää. Etenkin kipujen kanssa elämä alkaa ahdistaa, se luo toivottomuuden tunteen. Onko kipujesi syynä esim. endometrioosi vai mikä sairaus? Minulla endometrioosi oli aikanaan hirvittävänkin kipeä, mutta kohdunpoisto auttoi. Ja lasten saaminen.



t. kohtalotoveri

Vierailija:

Lainaus:


Mutta miten päästään alkuun? En uskalla laittaa s-posti osoitettani tänne, kun siinä on nimi. Voin tänään jossain vaiheessa avata itselleni uuden postin, ja laittaa osoitteen sit tänne. Tai jos uskallat laittaa omasi...

Nyt on pieni tauon paikka tässä koneella, kun lapsi tosiaan kotosalla myös. Mutta ehdottomasti palaan asiaan, niin pian kuin voin!

ap



Niin, krooninen kipuilu johtuu selkärangasta, ei voi leikata.




eli

km.h@dnainternet.net



Tutut tunnistaa mutta mitä siitä! Kirjoittele!

kyllä se paistaa vielä risukasaankin.Ja moni vaihtaisi paikkansa kanssasi että saisi kokea omien lasten syntymisen ja heidän kanssaan elämisen;) ZEMPPIÄ!!!!

Nuo miehen juopottelut eivät ole onneksi jokaviikonloppuisia. Niitä tulee n. 2-3 kuukauden välein.

Rahaa tuntuisi tosiaan aika kurjalta alkaa lainamaan. Mun vanhemmat ovat kyllä aina joskus avustaneet, ihan vain minua. Asuvat muualla, eivätkä niin näe tätä tilannetta, miten hankalaa mulla on.



Miehen kanssa ollaan yritetty keskustella, joskus tilanne on ollut sen jälkeen ihan ok. Hetken aikaa kotihommat sujuu, mutta sitten taas vastuu unohtuu. Hän ei ymmärrä jatkuvaa kipuiluani eikä väsymystäni. Siksi en haluisi kovin usein asiasta puhuakkaan, kun tuntuu, että alan sen jälkeen vaan enemmän syyllistämään itseäni. Ja miestäkin.



Pelottaa, että saan töistä lemput sen takia, että tulee näitä poissa oloja. Kun en mahda sille mitään, että olen aina sairas. Tai lapset.



Ystävää kaipaisin niin kovasti. Oikein sellaista kunnon kuuntelijaa ja luotettavaa. Sellaista, jonka kanssa myös ilot voisi kokea. Nyt ei ole ketään, ei ketään. On vaikea enää tässä iässä luoda sellaista suhdetta.



itku silmässä, ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat