Vierailija

Olen raskaana jo yli puolivälin. Mies ei ole lainkaan kiinnostunut asiasta eikä ota kantaa mihinkään. Ultrassa on käynyt kanssani, samoin neuvolassa ekalla kerralla.



Vaunuista ei osaa sanoa mitään. Kantoliina on ihan hömpötystä. Kun sanoin, että haluaisin täysimettää puoli vuotta, mies oli ihan hölmistynyt, että miksi niin kauan. Kun perustelin neuvolan suosituksilla, nekin oli miehen mielestä hömppää. Sanoin, että haluan vauvan makuuhuoneeseen " sivuvaunuun" aluksi, sekin on turhaa.



Lisäksi miestä ei kiinnosta edes puhua vauvasta. Olen yrittänyt miettiä nimeä, ei miestä kiinnosta sekään. Tai siis kaikki on aivan sama.



Ainoa, mitä mies miettii, on meidän kissat... Meillä on kolme kissaa ja miehen mielestä niissäkin on jo niin kauheasti hommaa, että miten jaksaa vielä yhden vauvan. En käsitä. Mun mielestä kissat ja lapset on ihan eri asia, enkä ole koskaan kokenut kissoja raskaana asiana.



Tämä oli lapsi vahinko- tai siis yllätysvauva. Kun päätimme ottaa lapsen vastaan, painotin ja kysyin monta kertaa, että onko mies aidosti valmis asiaan. Ei taida olla.



Muuttuuko tää koskaan vai jäänkö mä yksinhuoltajaksi? Ahdistaa ja itkettää :-(

Kommentit (22)

Oon kuullut sanottavan että isäksi kasvaminen alkaa vasta vauvan syntymästä. Meillä se ainakin piti paikkansa. Kaksi lasta on ja molempien raskausaikana mies ei juurikaan " osallistunut" odotukseen, vaikka molemmat oli ihan yhteistuumin laitettu alulle. Myönsi välillä ettei oikein osaa tuntea mitään tulevaa vauvaa kohtaan, ettei vauva tunnu edes kovin todelliselta vaikka maha oli iso ja liikkeet näkyivät selvästi ulospäin. Koski mahaa jos mä pyysin, ei koskaan oma-aloitteisesti. Kesti kauan ennenkuin kertoi kenellekään raskaudesta.



Ekassa raskaudessa olin tosi murheissani ja huolissani, mutta tokassa en enää. Esikoisen synnyttyä mies aloitti tutustumisen lapseensa ja ihana rakastava isä siitä sitten kasvoi! Ja vaikka ekan kanssa oli jo harjoitellut, meni toka raskaus samoissa merkeissä, ainut ero oli etten enää itse stressannut asialla kun tiesin ettei syytä huoleen ole.



Olisihan se tietysti ihana hehkutella odotuksen onnea oman miehen kanssa, mutta kaikista miehistä ei siihen ole. Eikä se heistä yhtään sen huonompia isiä tee. Keskity vaan onnellisesti odottamaan ja juttele kavereiden kanssa raskauteen liittyvistä jutuista.



Mitä siihen imettämiseen tulee, niin siitä oon kyllä sitä mieltä että se on ihan tasan tarkkaan sun päätös miten pitkään imetät, se ei kuulu isälle pätkääkään!

Mies oli aluksi kovasti sitä vastaan, että vauva nukkuu sängyssämme omalla alustalla tietenkin. Nyt hän on aina välillä ilmoittelemassa, etttä katos kuka tulikaan nukkumaan viereen :)



Tiedän myös monta miestä, jotka kypsyneet pienokaisen elämään vasta kun lapsi ollut maailmassa. Odottele, äläkä painosta kyllä se siitä lutviutuu

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ihan kuulostaa mun miehelle!!!väkisinkin tuli mieleen et asuuko hän nyt teillä....

eka neuvolassa ja ulrtissa on mies ollut mukana, muuten ei juuri kiinnosta kuinka raskaus menee. on kyllä luvannut tulla synnytykseen mukaan. vaunut on ihan sama millaset ne on, muista tarvikkeista ei taida juuri olla kärryillä. no sängyn kokosi ja osti jopa vaipparoskiksen.ihan järkyttävää omistautumista asialle.

no meillä ei kyllä ole 3 kissaa vaan yks koira, senkin oli valmis heittämään pihalle...

me päädyimme ratkaisuun että mies asuu omassa asunnossaan, osallistuu vauvan elämään kunhna vaan syntyy ensin. heilukoon nyt sinkkuvaihetta, ollaan jo 30 paremmalla puolella...

takaisin asumaan tänne en häntä enää ota, voi kyllä kyläillä mutta asumaan ei tarvitse jäädä. jos haluaa tosissaan jatkaa perhe-elämää niin hänen elämän suunnan on muututtava radikaalisti.

ehkä miehet kypsyvät isyyteen ajan kanssa, raskautta kun eivät voi kokea, ehkä kokevat jäävänsä kaiken ulkopuolelle. vaikka miten yrittäisi selittää asioita ja pyydellä neuvolaan. mutta ketäänhän ei voi pakottaa perhe-elämään tai isäksi.



toivottavasti sinun ja minun miehet heräävät ennenkuin on liian myöhäistä.

ja siihen kuuluu myös kieltämistä. Miestä saattaa pelottaa naisen äitiys ja vahvuus ja toisaalta itkemiset ja hössöttämiset. Mies luulee että nyt hän jää kakkoseksi, miehet on ikuisia lapsia.



Odottele miltä näyttää syntymän jälkeen, katso sitten onko miehestä lapsesi isäksi.

kiinni tai pakottanut lasta hankkimaan.

mies itse halusi lapsen, en minä.

ja minä sanoin monesti, että jos et halua olla tässä mukana niin mene ihmeessä mihin lystäät, mutta ei se mennyt.

tätä vaihetta kesti ehkä kuukausi loppuraskaudessa, itse ostin kaikki vauvantarvikkeet yms. kun ei ukkoa kiinnostanut.

eli ihan normaalia " kriisiä" , ei miestä mihinkään ole pakotettu ;D



-3-

olenkohan unissani kirjoittanut tuon aloituksen? niin tutulta kuulostaa, jopa niin tutulta myös kissojen osalta (paitsi että meillä vain yksi kissa). tulin myös raskaaksi suunnittelematta ja mies olisi halunnut abortin. en pystynyt siihen ja päätin pitää lapsen. mies päätti seistä rinnalla, en pakottanut tai painostanut siihen. mies piti mua todella itsekkäänä, kun en suostunut aborttiin, mutta ei ratkaisu ollut minullekaan helppo. voi helvetti sitä itkun määrää silloin!!



raskausajan koin olin olevani yksin, vaikka mies muka " oli mukana" . kävi ultrat ja valmennukset jne, välillä silitteli vatsaa, mutta musta tuntui että teki sen huonosta omatunnosta tai velvollisuudentunnosta. periaatteessa meillä meni raskausaika hyvin, koska minä koin, ettei minulla ole oikeutta vaatia mieheltä henkistä tukea, koska olin hänet " pakottanut" mukaan koko touhuun. siis sopeuduin, eikä oman pään sisällä ollut aina helppoa.



nyt poika on 3kk ja vielä kaksi viikkoa sitten mies sanoi, että vihdoin on jotain tunteita herännyt poikaansa kohtaan, mutta vieläkään isyys ei tunnu miltään. lisäksi poikamme on ollut vaikea, itkuinen ja vaativa. ei varmaan ole lisännyt rakkauden määrää kun iltaisin odottaa huutokonsertti kun tulee kotiin. ei ole helppoa tämä ei, toivon niin rakkaan lapseni vuoksi että heidän välilleen kasvaa vielä joskus kunnon isä-poika -suhde.



munkaan mies ei ymmärrä, miksi imettää pitkään. on kuulemma helpompaa ja nopemapaa antaa pullosta eikä ole hyvä että lapsi on liikaa riippuvainen äidistään (ei voi jättää hoitoon tms). Lisäksi ei ymmärrä miksi olen ilmoittanut tiukan EIn sille, että poika menisi hoitoon 9-kuukautisena. rahallisesti pärjäämme, eikä pelkästään miehen tuloilla, minulla omia säästöjä suht paljon. mies on sitä mieltä, että pitäähän minun elämässäni olla muutakin kuin lapsen hoito. ettei kukaan jaksa pitkään kotona oloa, se on kuulemma ihan sairasta jos ei elämässä ole muuta kuin lapsi ja koti 24/7.



ja niin, olemme lähemmäs 30-vuotiaita ja ihan normaaleja ihmisiä muuten, vaikkei siltä varmaan kuulosta..



olipa muuten pisin viestini av:lle ever.

asia koskettaa syvältä!

Vierailija:

Lainaus:


miestä ei kannata pakottaa tai huijata isäksi




Mä olin lähempänä aborttia kuin mies. Olisi varmaan pitänyt tehdä abortti, mutta mies ei halunnut.



Mies vannoo rakastavansa mua ja rakastavansa lasta jo nyt. Hän aina iltaisin soittaa kitaraa ja laulaa mun mahalle. (Ja miettii kissojen tunteita.) Lisäksi mies soittaa välillä töistä vauvalle. Tiedän, ettei mun mies ikinä laittais mua kävelemään sairaana helteessä lääkäriin tms, miten jollekin oli käynyt. Eilen illalla mies lähti puoli yhdentoista aikaan käymään apteekissa hakemassa ummetuslääkettä, kun mulla oli niin tuskainen olo.



Ehkä mä taas dramatisoin vain turhaa. Eniten mua ottaa päähän toi kissojen miettiminen. Tiedän, että mies rakastaa mua ja haluaa olla mun kanssa. Ehkä mä vaadin liikaa.



ap

Asiasta valitin niin hän totes että ethän sinäkään ole näyttänyt tunteita vauvaa kohtaan. Sen jälkeen on alkanut hieromaan mahan kohtaa muutamia kertoja,kai tullut katumapäälle. Eipä tässä kovin kerkiä vauvaa itse miettimään kun mies ei juuri kotona apuna ole ja on useampi lapsi hoidettavana kotitöiden lisäksi.

Täytyy ymmärtää, että se on niille aika mystinen juttu, kun eivät pöljät yleensä viitsi ottaa oma-aloitteisesti asioista selvääkään! Siinä tulee monta asiaa miehelle päällekkäin: luopuminen ykköspaikasta naisen elämässä, vastuu perheen elättäjänä, vaimon omituiselta vaikuttava käytös, ehkä elämän seksittömyys. Lisäksi miehen on vaikea ymmärtää, millaista sen ison, tai pienemmänkin mahan kanssa on elää, mitä nainen käy läpi jne. ja vauva itsessäänkin on aika vieras juttu miehelle ennen kuin se on maailmassa.



Nämä ovat oman mieheni tuntoja esikoisemme raskausajalta. Mies oli todella huolehtivainen ja hyvä aviomies, mutta silti huoli painoi raskaana ja kuulemma usein tunsi itsensä ulkopuoliseksi... :)



Katsele ap ihan rauhassa, miten miehesi kehittyy isänä ja aviomiehenä, myöskään syntymän jälkeen ei kannata potkia ukkoa ihan pienestä pellolle, sillä meilläkin ekat puolitoista vuotta olivat aika rankkoja ja kaikennäköisestä keksittiin riidellä! Toivotaan, että miehesi kasvaa rooliinsa!

perhevalmennuksen, muttei ollut järin innostunut vauvan tuloon, varmasti jännityksellä oli osansa. Vauvan synnyttyä muuttui ja oppi pian hoitamaan vauvaa. Tyttö kietoi isänsä pikkurillin ympärille. Tytön ollessa 1 vuotias tuli uusi menovaihe, ennen häitämme. Halusi varmaan jotenkin osoittaa että haluaa myös omaa aikaa- Sittemmin on rauhoittunut selvästi ja toisen lapsemme syntyessä 1,5 vuotta sitten oli jo ihan toinen ääni kellossa ja vauva oli molemmille odotettu ja toivottu.



Miehesi tarvitsee aikaa isäksi kasvuun, onneksi on olemassa 9kk harjoitusaika. Alä kuitenkaan anna paeta vastuuta. Muistan kuinka käytiin ostamassa käytettyjä vaunuja, kun mies oli ensin hampaita kiristellen lähtenyt viimein matkaan. Huomasi kuitenkin kuinka iloiseksi tulin ja innoistui siitä sitten vähän itsekin. Helpottaisi varmaan, jos vierailisitte lapsiperheissä ja mies saisi " mallia" isyydestä, ettei se niin kauheaa olekaan, että oma lapsi on uskomattoman hieno asia myös isille.



Tsemppiä,



Terveisin samoissa tunnelmissa kuusi vuotta sitten ollut

Minä olen 24 ja mies 27, että ei mitään ihan kauhean nuoria. Mies on ihan fiksu, vastuullinen ja luotettava, siksi ihmettelen yhtäkkistä käytöksen muuttumista. Hän on aina ollut kiinnostunut esim. kodin asioista (huonekaluista yms.), raha-asioista, minun asioistani... Oikein unelmakumppani.



Nyt en tajua, miksi nuo kissat on noussut niin tärkeäksi. Alunperin mulla oli yksi kissa ja kun muutimme yhteen, otimme kaksi kissaa lisää. Ja nyt ne onkin miehelle niin tärkeitä, ja mies miettii vain sitä, kuinka jaksaa kissojen kanssa... Herranjestas, eihän niissä ole kuin ruoka, vesikupit, hiekkalaatikot, ja hieman harjausta ja hellyyttä. Mulle kissat on aina ollut enemmänkin sellainen voimia tuova kuin voimia vievä asia.



Ja sitten mua mietityttää toi imetysasia... Miten mä miehelle saan selitettyä, että ihan tosi aion täysimettää puolivuotiaaksi ja senkin jälkeen vielä pitkän aikaa? Tai sen, että haluan lapsen samaan huoneeseen. Meidän pitäis vielä muuttaakin ennen lapsen syntymää, ja sekin pelottaa, että jos kaikki jää mun vastuulle. Uusi asunto meidän pitäis saada maaliskuun alussa.



Miten mies muuttui näin totaalisesti :-(



ap

ole löytänyt :). Ihan hyvältä ja välittävältä mieheltähän tuo vaikuttaa. Raskaushormonit saavat sinussa aikaan tunteiden heittelyä - välillä kaikki on niiiin ihanasti ja hetken päästä taas kukaan ei välitä ja kaikki on päin p-tä. Samoin raskaushormonit saavat usein naisen kaipaamaan enemmän huomiota ja välittämistä. Vedä syvään henkeä, ja jaksa uskoa, että kaikki on hyvin. Hyvä isä miehestäsi tulee :)

Vierailija:

Lainaus:


meillä oli aivan sama juttu, välillä tuntui ettei ukko halua koko lasta ja aivan inhoaa minua!

Minulle tuli korvatulehdus ja oli +30 astetta hellettä, olin viimeisilläni raskaana ja pyysin miestä viemään minua lääkäriin, mies otti auton ja läksi itsekseen " sovittuun menoon" ja minä jouduin kävelemään helteessä, sairaana lääkäriin ja takaisin apteekin kautta, eikä ihan lyhyttä matkaa :(

se tosiaan suututti, luulin jo että nyt erotaan.

mutta sitten kun lapsi syntyi, muuttui koko mies ja on nyt maailman paras isi.

luulen vaan että se vauvan syntymä kuitenkin pelotti :(



raskasta se on, mutta normaalia, voimia sulle ap!

mun mies ei kylläkään muuttunut. niin kuin kirjoitin, vauva on nyt 3kk ja nyt kuulemma vasta alkaa jotain tuntemaan omaa lastansa kohtaan. aikaisemmin tunnusti, ettei ymmärrä mitä minä, isovanhemmat ja muut ihmiset oikein hössöttelevät ja ihastelevat vauvaa ja mitä me muut siinä näemme. voi että olen kärsinyt tämän asian vuoksi. eniten pelottaa että lapsi tulee kärsimään kun alkaa jotain ymmärtämään.



onkohan mieheni tunnevammainen? välillä vituttaa että pitikin lapsi saada juuri tuon miehen kanssa.



17

meillä oli aivan sama juttu, välillä tuntui ettei ukko halua koko lasta ja aivan inhoaa minua!

Minulle tuli korvatulehdus ja oli +30 astetta hellettä, olin viimeisilläni raskaana ja pyysin miestä viemään minua lääkäriin, mies otti auton ja läksi itsekseen " sovittuun menoon" ja minä jouduin kävelemään helteessä, sairaana lääkäriin ja takaisin apteekin kautta, eikä ihan lyhyttä matkaa :(

se tosiaan suututti, luulin jo että nyt erotaan.

mutta sitten kun lapsi syntyi, muuttui koko mies ja on nyt maailman paras isi.

luulen vaan että se vauvan syntymä kuitenkin pelotti :(



raskasta se on, mutta normaalia, voimia sulle ap!

Kaikista ei ole abortin tekijöiksi. Tosin miestä ei välttämättä tarvita kuin siinä tekovaiheessa, jos hän ei ole halukas ottamaan vastuuta.

Kissat piti kunnioittavaa etäisyyttää vauvaan vuoden verran, ja sitten lapsi itse alkoi tekemään tuttavuutta. Nyt ovat jo ihan kavereita, lapsi 2-v. Ainoa harmi oli, etteivät läheisyyteen tottuneet kissat saaneetkaan niin paljon hellyyttä kuin halusivat, ja juoksivat sitten jaloissa kaiken päivää.



Aina kuulee myös ties mitä kauhujuttuja vauvoista ja kissoista, mutta jos tekee alusta asti selväksi, että vauvan tavaroihin, vaunuihin ja sänkyyn ei mennä, niin ihan hyvin toimii yhteiselo. :)

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat