Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Miten olette suunnitelleet lastenne koulunkaynnin Iso-Britannissa. Kayko kenenkaan palstailevan lapsi yksityiskoulua? Enta saastaako taalla kukaan etukateen lukukausimaksuja varten?



Mieheni haluaisi laittaa lapsemme yksityiskouluun primary schoolin jalkeen. Vaikka lahin secondary school ei ole laheskaan huonoimmasta paasta, tulokset ovat kuitenkin nelja kertaa kehnommat kuin saman kaupungin yksityiskoulussa. Ja yksityiskoulu nayttaa palatsilta raihnaisen ja valtavan kunnallisen koulun rinnalla.



MUTTA sitten ne kustannukset... Kouluputki maksaisi £ 90 000 kahdelta lapselta vahintaakin (vain secondary school) Meilla saattaisi tulevaisuudessa olla nippanappa varaa, jos palkat nousevat emmeka osta isompaa asuntoa... Kannattaako tallainen investointi? Suomalaisesta nakokulmasta katsottuna koko systeemi tuntuu tosi epareilulta ja elitistiselta mutta toisaalta ei haluaisi omia lapsia uhrata henkilokohtaisen periaatteeni vuoksi. Brittimieheni osaa punnita naita kouluasioita luontevammin kuin mina, ilman paatosta.



Kommentit (7)

Mutta meillä olikin onnea: asumme kaupunginosassa, missä sattumalta on hyvät koulut, ja meillä on kilsan päässä kaksi tosi hyvää state schoolia. Toinen on ihan normaali, toinen on Church of Englandin omistama. Jälkimmäisen kohdalla pääsyvaatimuksena on vaan se, että perheen on pitänyt käydä ko. kirkossa väh. vuosi, joka toinen viikko. Mutta jos sinne kouluun pääsee, reitti on selvä myös secondaryyn jne. Tuttavaperheen tytär kävi koulun ja kaikki sitä kehuvat kovasti. Lapsia meillä on kaksi, joten periaatteesta ei ruveta maksamaan mansikoita kouluista. Lähellä on myös noita yksityisiä kouluja, mutta kun olen kuunnellut sisäänpääsytestejä kolmivuotiaille, niin tuntuu että mennään jo liiallisuuksiin.

Me päädyttiin Belgiassa katolilaiseen kouluun, joka on tavallaan yksityinen mutta nauttii valtion tukea, joten ei ole koulumaksuja, mutta noudattaa normaalia lukujärjestystä. Valinnanvaraa olis ollut, tietysti rahasta olis pitänyt miettiä, mutta olemme tosi tyytyväisiä valintaamme. Perheet ovat keskiluokkaisia, mikä tekee lapsen olon helpommaksi, jos ainoa luksusetu elämässä olis ollut se luksuskoulu... siis ennenpitkää ne lapset alkaa vertailun ja todennököistä on, että selviää, että lapsi on " köyhempi" kuin kaverit. Mun mielestä siitä voi seurata vaikeuksia. Ainakin kannattaa miettiä asiaa. Myös koulun ulkopuoliset harrastukset ja lomat on sitten eri luokkaa muilla oikeasti rikkailla kuin keskiluokkaisilla, jos juuri ja juuri selviytyy vanhemmat koulumaksusta...



Toiseksi niillä, jotka seuraa valtion opetussuunnitelmaa, ei ole ikätovereihinsa nähdä mitään menetettävää. Siis saman oppivat kuin muutkin, joten en näe sitä ongelmana. Luulen, että enemmän kuin hyvätasoinen (niissä tasoissa on eroja ja siksi valitsisin kuitenkin tarkasti) julkinen koulu, oppimiseen vaikuttaa vanhempien aktiivisuus kotitehtävien yms valvomisessa ja yleinen motivaatio opiskella. Siis ne huonoimmin menestyvät ovat usein sellasista perheistä, joissa ei välitetä. Koulustakin saa varmasti tukea enemmän jos on itse vanhempana akateeminen ja sillä tasolla odottaa ja ottaa " palvelua" vastaaan ja vanhempien jutuissa voi koittaa vaikuttaa niin paljon kuin jaksaa, että kouluolot paranisi. Siis omaa asemaansakin/suhtautumista kannattaa miettiä, se on mun mielestä olennaisinta. Vielä siitä ystäväpiiristä joka lapselle muototuu. Siitä me punnittiin jonkun aikaa parin koulun välillä ja päädyttiin tuohon katolilaiseen koska siellä on nimenomaan hyvinvoivia keskitasoisia paikallisia perheitä, eikä ulkomaalaisia ja alemmassa yhteiskuntaluokassa eläviä... Ei siis mitään pahaa alempituloisista ajatellen, mutta ajateltiin että on turvallisempaa, lapsen kannalta, jos ystävien perheet toimii jotakuinkin " normaalisti." Joskaan sitäkään ei voi taata, kun jopa yläluokan perheissä on vaikka mitä kriisejä... joka tapauksessa yleislinja on se että suurin osa lapsista on meidän koulussa suht tasapainoisia ja ongelmiin tartutaan jos on aihetta. Ja kuri on myös hyvä selvittää. Meidän koulussa on hyvä kurinpito, siis asiallisen tiukkaa, mutta lapset saa olla lapsia. Se on mun mielestä hyvä, koska lapsen on syytä oppia selkeä tapa toimia. Ja se myös taas osaltaan auttaa, että pysyy taso hyvänä, koska pahimmat häiriköt lähetetään muuhun kouluun,jos eivät ala toimia paremmin. Tässä muutama asia ajateltavaksi.



Britannia on kuulu tuosta epätasa-arvoisesta systeemistään... muistan itse siellä asuessaan että niillä on se epätasa-arvoisuus " sisäänrakennettu" ominaisuus.... huh,kun meni siihen aikaa oppia. No, joka tapauksessa luulen, että lapsella on parhaimmat mahdollisuudet sopeutua pidemmän päälle, jos elää siinä luokassa mihin rahat oikeasti riittää ja on siinä hyvässä asemassa. Näin mä ajattelen, en tiedä autoinko vai sekoitinko vaan lisää... :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

jos minulla vaan suinkin olisi varaa yksityiseen, niin ilmanmuuta!



Talla hetkella tyttareni on state primaryssa, ja vaikka se onkin kaupungin (Edinburgh) toiseksi parhain (kuulemma muka) state school, niin emme kylla tykkaa ollenkaan! Viimeksi viime viikolla kavin vahan puhumassa vararehtorille... olen ihan maassa kun mikaan asia ei hoidu sovitulla tavalla ja aina saa tapella!



Muutin juuri syksylla uuteen kotiin ja uudelle catchment area:lle Secondary schoolia ajatellen; Royal High School on nykyaan state (ennen ollut public) mutta silti kansallisesti 9.lla sijalla, eli aika hyva. Vuokrat on ihan kauheet, mutta tulee silti halvemmaksi kun maksaa public schoolin maksut, ja tosissaan pitaa ajatella yliopistonkin rahoittamista!



Valitettavasti taalla merkkaa tosi paljon tyonhakutilanteessa se, minka koulun olet kaynyt. Fettes, Watson' s jne ovat jo vanhoja laitoksia, ja haastattelijasi saattaa sanoa etta joo, siella makin opiskelin/ isanikin opiskeli... tervetuloa meille toihin, ollaan melkein kuin samaa perhetta! Harmittaa olla nain koyha!



Vastasinko kysymykseesi?

Ei olisi ollutkaan varaa mihinkaan yksityiskouluun eika tosin tullut edes mieleenkaan. Tytto kay nyt receptionia pienessa kylakoulussa, luokallaan on vain 16 oppilasta, ja koko koulussa noin 110 oppilasta. Vaikkei tuo koulu Ofstedin raporteissa nyt niin kaikkein huippu arvosanoja saanut, ihan mukava koulu se silti mielestani on nyt kun on alkuun paasty, ja tunnen etta sovimme jo ihan hyvin joukkoon (aluksi olin hieman hammastynyt opettajan kaksikielisyydesta tietamattomyydesta). Lapsi viihtyy koulussa ja koulu on hyvin " vanheimpain ystavallinen" ja jarjestaa todella usein kaikkea kivaa, esityksia, myyjaisia jne. Joulun aikaan eras aiti kutsui KOKO koulun (!!) heille perinteiseen joulunalus avoimien ovien kylailyyn! Etta sellaista kylameininkia...



Molemmille lapsille on omat tilit johon yritamme vahan saastella rahaa tulevaisuutta varten, yliopistoa, asuntoa tms.

Mutta oma mieheni varsinkin on kovin sen kannalla, etta ei laitettaisi kouluun ollenkaan... Han itse kavi erasta uskonnollista yksityiskoulua ja vihasi omaa kouluaan yli kaiken (kovin Dickens:in aikaiselta se kuulostaakin), joten ehka jo siksi ei tahtoisi laittaa omia lapsiaan mihinkaan kouluun. Tuttavapiirissa on lisaksi varsin kannustavia esimerkkeja home education:ista.



Kaikenlaisia kouluja ollaan kylla katseltu " silla silmalla" . Kalliimmat yksityiskoulut ovat meidan tapauksessa aikalailla mahdottomuus jo hintansa puolesta, koska pienista tuloista jo nyt epatoivoisesti koetetaan saastaa omaan kotiin, enka oikein osaa sanoa, etta missa vaiheessa sita ehtisikaan ruveta saastamaan koulumaksuihin. On kaynyt mielessa oikeastaan, etta pitaisikohan jo nyt ruveta pistamaan jotakin sukan varteen

Lainaus:

yliopistoa

varten... Mutta jotkut PNEU-koulut ja muut vastaavat itsenaiset koulut kylla saattavat nekin houkutella meita.



Itse pidan siita, etta UK:ssa on varaa, mista valita, tassakin asiassa. Tosiaan pienemmillakin lukukausimaksuilla on olemassa yksityiskouluja. Olisin itse oikeastaan aika nyreissani, jos jokaisen lapsen ja oppilaitoksen olisi pakko noudattaa samaa National Curriculum:ia.

Meillä myös akateemiset tutkinnot, mutta tällä hetkellä talous vähän heikoilla, mutta paranee kun tästä lähden myös töihin tulevaisuudessa... :) totta se on, että rahan saa ilman koulumaksujakin menemään. Musta olis hienoa kuulua yläluokkaan...heheh. Mutta vakavasti ajattelen, että elämä on stressittömämpää jos ei unelmoi sellasesta mitä ei voi saada. Siksi lapsen kohdalla ajattelen että on myös hänellä vähemmän paineita ja ristiriitaa kohdattavana kun on kaltaistensa kanssa, eikä joudu ainakaan ulkonaisten puitteiden vuoksi tuntemaan itseään alempi arvoiseksi tai vähempiosaiseksi.... Taidan pohtia monimutkaisemmin kuin tässä ketjussa oli tarkoitus...

.. ja perustelut ovat samanlaiset kuin teilla. Koulussa on perinteinen kuri ja se on keskiluokkainen.



Miehellani ja minulla on kummallakin akateeminen koulutus ja vahan eri tieteenaloilta, joten sen puolesta voimme tukea lapsen opiskelua kotona. Mutta toisaalta sitten kysymyshan on aina siita, mihin rahat laittaa: autoon, asuntoon, lomamatkoihin vai lasten opiskeluun.



Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat