Vierailija

Kiinnostaa tietää kuinka moni nauttii raskaudestaan? usein täällä saa lukea että on erilaisia pelkoja ja vaivoja yms. Eli onko raskausaika pelkkää pelkäämistä yms?!

Kommentit (16)

vaikka onhan niitä pelkoja myös, ne kuuluu raskauteen ja täältä ei " pelottavia" linkkejä yms kannata avata, jotkut tahallaan haluavat peloytella.

T: rv22

Kaikki kuuluu asiaan ja otetaan vastaan sellaisenaan. Pääasia on, että saa olla raskaana ja kuunnella koska ne ensimmäiset kosketukset tuntuu. Välillä ollaan ihan yltiöonnellisia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nyt rv 15+4, liikkeet tunsin ensimmäistä kertaa eilen :D. Muutaman kerran olen huolestunut jostain (pikku)asiasta, mutta se on mennyt ohi. Luottavaisin mielin olen ja ihmettelen tätä kaikkea.

Mieskin on ihan hullaantunut ja ei millään tajua miten kaikkia ei kiinnosta meidän vauvan NT ultrakuvat. Hypistellään kummatkin vauvan vaatteita ja ollaan oikein heittäydytty odottamiseen : )

Toistani odotan ja innolla! Onhan niitä vaivojakin, närästää, selkä kipeytyy helposti istuessa jne. MUtta on ihanaa tuntea oma pikkuinen vatsassa kun se potkiskelee ja " mönkii" . Kunhan pelot vaan jäisi pois, nauttisin kymmenkertaisesti enemmän! Ihana mies jaksaa tukea ja hoitaa esikoista ja siivoaa ettei mun tarvi rasittaa itseäni. Mä olen niiiiin onnellinen!

Ihanaa kun joku osaa nauttia ja olla onnellinen! Tottakai olen sitä itsekin mutta välillä pelot valtaa mielen. Miten pysytte erossa niistä?

T: olinkohan kakkonen...

Olen tosi onnellinen lapsesta ja raskauskin on sujunu ilman suurempia ongelmia.mukavantuntusta ku vaavi meuhkaa masussa mutta en kyllä suuremmin nauti tästä odottamisesta ja tästä olotilasta.en oo vielä kokenu että tässä vois olla jotai hehkeääki.ja sitä " vapaana riistana" olemista en voi sietää mutta seki on vaan kestettävä.ja varsinkaa sitä en ymmärrä että jotku tuntee itsensä erityisen seksikkääksi raskaana ollessa:)

En ole oikeastaan nauttinut tästä raskaudesta ollenkaan. Vauvaa tässä vain odottelen syntyväksi. En usko, että tulen raskausaikaa kaipaamaan...



Syy tähän on, että mulla on ollut nyt raskauden aikana kaikenlaista vaivaa: liitoskipuja, närästystä, särkyjä, suonikohjuja (aivan kamalasti!) jne. Lisäksi on kamalan raskasta olla raskaana ja hoitaa kahta vanhempaa lasta. Kun ei se mieskään kotona voi olla jatkuvasti:).



Onneksi mulla enää vajaa kk jäljellä:).

Alkuraskaus meni hieman pelätessä. Silloin kun ei tunne liikkeitä niin koko ajan mietitytti vieläkö se on hengissä.



Nyt kun liikkeet tuntee säännöllisesti ja masu kasvaa niin olen alkanut nauttia enemmän koko raskaudesta. Iltaisin kun katsoo mahaa ja pikkuinen potkii niin että maha venyy niin väkisin tulee hymy kasvoille joka kerta. Tänään kun oli vielä ultrassa ja napero vilkutti mahan sisältä niin voi sitä onnen tunnetta!



Onhan se odottavan aika tietysti pitkä, mutta siinähän sitä kasvaa vanhemmuuteen ja oppii kenties hieman kärsivällisyyttä. Onhan se lapsen syntymäpäivä varmasti ikimuistoinen!



Rv 20

Odotan vaan, että tää syntyis. Kaiken maailman vaivoja ja hirveä stressi koko ajan, että onko lapsi terve ja pysyykö se vatsassa loppuun asti. Työ ei huvita, äitiyslomaan on vielä aikaa...



t. myös rv22

Ekaa kun odotin en osannut pelätä mitään, vaan nautin todellakin raskaudesta:) Nyt 7 vuotta myöhemmin, en osaa nauttia, luen netistä kaiken maailman juttuja mikä on mennyt pieleen ja lapsivesipunktion tuloksia odottelen. Joten vielä en ole nauttinut :( jos punktion tulokset on hyvät, alan nauttia tästä raskaudesta, olen vaikka ilman nettiä, mutta mä nautin!

Vointini raskausaikana on ollut enimmäkseen erinomainen. En oikein edes kehtaa ääneen sanoa, kun monilla on pahoinvointia tms. Ensimmäisessä raskaudessa vointi oli parempi kuin koskaan eläessäni! Vain viimeisellä kolmanneksella supistukset alkoivat pelottaa. Nyt toisessa raskaudessa on hieman raskaampaa kun on jo yksi pieni lapsi hoidettavana ja kaikki muukin. En ehdi siis huolehtimaan niin hyvin itsestäni, enkä tosin nauttimaankaan raskaudesta vaikka niin olin haaveillut. Toistaiseksi menee siis hyvin, vaikka hb hurjan alhaalla yms. Vointini on enimmäkseen kuin koska tahansa muulloinkin. Toivottavasti tällä kertaa loppu ei yllätä liian aikaisilla supistuksilla.

Jotain hehkeää tässä kai on, mutta kun viimeisiä viikkoja vedellään, alkaa olo olla aika kypsä. Eniten ärsyttä olla " vapaata riistaa" . Jatkuva siunatun tilani huomioiminen ja mahan koon arvioiminen ottaa niin päästä. Mitä se kellekään kuuluu? Onhan se helppo puheenaihe.



Kolmatta odottelen, joten en jaksa innostua ihan jokaisesta vauvan pyllynpyöräytyksestä. Tämä tapaus etenkin harjoittaa jumppiaan öiseen aikaan ja se käy hermoille. Ihan kuin tauoton rytmihäiriö olis päällä.



Mutta on tämä silti jotain sellaista, joka kaikessa vaivassaan aina jaksaa sykäyttää. Olen onnellinen, että saan naisena olla tätä kokemassa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat