Vierailija

Meillä on uusperhe, eli esikoiseni ei ole mieheni bg-lapsi, ja toinen lapsista on yhteinen. Esikoinen on nyt alkanut tavata isäänsä joka toinen viikonloppu.



Nautin hirveästi siitä että esikoinen on isällään. Elämä tuntuu helpolta ja kevyeltä kun on vain yksi lapsi huolehdittavana, meillä on miehen kanssa kerrankin aikaa toisillemme ja meidän on helpompi puuhailla kaikkea pientä yhdessä. Sellaisen viikonlopun jälkeen tunnen olevani Todella Levännyt ja kuljen kevyin jaloin.



Sitten toisaalta tunnen todella huonoa omaatuntoa siitä että olen iloinen siitä ettei esikoinen ole kotona. Tunnen olevani maailman kamalin äiti kun en koko aikaa vain ikävöi häntä kotiin.



Miksi näin ristiriitaista? Saako äiti olla iloinen siitä vapaudentunteesta mikä tulee kun lapsia on vähemmän huolehdittavana? :/

Kommentit (5)

Toki se on helpompaa, ei siinä minusta ole mitään pahaa. Yhden lapsen kanssa elämä olis kuin leikkiä, mutta sitä en toki toivo että olisi vain yksi. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Nämä muuthan veisivät molemmat lapsensa mummolaan. Ei lapsesikaan haluaisi että sinä itket ja ikävöit koko ajan kun hän on isänsä luona.

Ja se kai on kaikille selvää, että yhden lapsen kanssa on helpompaa kuin kahden.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat