Vierailija

Minua naurattaa aina nämä jutut ' emme pärjäisi ilman isovanhempia' tai kyllä lapsen saanti oli rankkaa. Käytiin juuri miehen kanss kahdestaan viikko etelässä. Lapsi 7kk oli isovanhemmilla hoidossa...



Meillä ei hirveästi apuja isovanhemmista ole. Enempi hoidetaan heitä. Yhdelle käydään kaupassa ja hoidetaan muutenkin käytännön asioita. On huono liikkumaan. Toinen sai vakavan sairaskohtauksen (nuorena) ja on laitoshoidossa, joten häntä ulkoilutetaan etc. kun pystytään. Kolmas on kuollut. Ja neljäs joskus auttaa meitä, mutta yleensä me häntä.



Onko muita, joilla vastaava tilanne?

Kommentit (12)

Käy juttelemassa siellä AA:ssa itse. Tiedän lähipiirin kokemuksesta, että auttaa. Ja hanki mahd. paljon tietoa alkoholismista (sairaus). Monesti lähipiiri mahdollistaa alkoholistin juomisen.. paikkaamalla, valehtelemalla toisen puolesta etc. Se ei auta alkoholistia. Mutta tod.näk. tiesit jo tän kaiken.



AP

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Raskaampaa tilannetta ei voi olla. Ainakin siltä tuntuu nyt. Äiti on menettänyt täysin otteensa arkeen, ei syö kunnolla, siivoa, rahat katoaa kännikavereiden taskuihin.

Olen niin väsynyt tähän kaikkeen.



Olen myös hoitanut äitiniäitiä terminaalivaiheessa. Se ei ollut mitään tähän taakkaan verrattuna.



Välillä tekisi mieli vaan jättää kaikki, antaa muija olla, jos ei kerran itse välitä enää mistään.

Kyllä nyt jo välillä tuntuu rasittavalle kun joutuu ajelee yli 50 kilsaa auttamaan ja hoiteleen niitten asioita. Kaikilla on fyysisiä vaivoja, muisti vielä pelaa jokaisella täysillä ja onneksi ei ole a-ongelmia. Siksi olen miehelleni sanonut, että minua ei ainakaan tarvitse omat lapseni hoitaa kun en pysty itse itsestäni huolta pitämään, voin asua jossain palvelutalossa tmv.

ja täytyy sanoa, että välillä tuntuu, että liian moni ihminen tarvitsee minua. Kun lapsissakin olisi välillä tarpeeksi hoitamista. Yksi sukupolvi tuossa välissä on sen verran saamaton, että heistä ei ole apua suuntaan eikä toiseen.

(joskus katsovat 1-2 tuntia kouluikäistämme ei pienempää). Sen lisäkis hoidan vielä omaa isoäitiäni, hoidan käytännön asioita ja käyn vanhankodilla jne.



Mikäs siinä terveitä kun ollaan. Mutta omien lasten lapsia en hoida säännöllisesti! Sen olen itselleni luvannut, että jos eläkeikään elän niin sitten nautitaan miehen kanssa, eikä joka viikonloppu hoideta lapsenlapsia!

Samalla hoidin lapsiani. Auttaminen on itsestäänselvyys, ja samoin aion aikanaan hoitaa myös isääni. Äitini kuoli kaksi vuotta sitten.



Olen se, joka toisessa ketjussa kommentoin tuota " emme pärjäisi ilman isovanhempia" -sanontaa kertomalla, että huokailen itse julkisesti että " emme pärjäisi ilman vaaria" . Tuo lause on kiitos ja kunnianosoitus vaarille, ei osoitus siitä, että perheemme ei pärjäisi tarvittaessa omillaan.

Eli meitä on aika monta!



Itse olen kokenut rankimpana sen, että meillä ei ole lapsilla esim. vaaria. Ja harmittaa se, että vaarit olisivat olleet lapsirakkaita, mutta nyt ei ole mahdollista nauttia lapsenlapsista!



Oliko se 5 joka kertoi alkoholiongelmasta. Se ' onneksi' puuttuu. Vaikka aika voimia vievää on vakava masennus ja elämän ilon menetys. Aina joutuu ' valmistautumaan' kohtaamiseen, ettei vaan ala itse syökyä samoihin tunteisiin.

Lähinnä on keskitytty kampeamaan äitiä AA:han, mutta ei kiinnosta, kun hänellä ei kuulemma ole ongelmaa, vaan voi lopettaa koska tahansa.



Alkaa taas itkettää nää jutut. Olis varmaan terveellistä käydä puhumassa muiden saman kokeneiden kanssa, ennen kun pössähdän itsekin.



* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat