Vierailija

Näin olen aina miettinyt että tehtäisiin, mutta täällä kun lueskelee juttuja niin alkaa mietityttää. Lähinnä se raskausaika! Kun tuntuu, että joka toinen täällä jostain valittavista mainitsee olevansa raskaana, mistä syystä kaikki on niin vaikeeta ja raskasta, esikoinen tuntuu olevan varsinainen riesa, jos on 1-2v. Vai tuntuuko se vaan siltä...?

Kommentit (9)

Halusin olla rauhassa esikoisen kanssa, kasvattaa, tutustua yhdessä toisiimme ja muihin läheisiin, hän sai olla keskipiste! Halusin myös käydä kerhoissa ja jumpissa kaksistaan, olla ja elää rauhaisaa elämää. Kun tuli toinen, huomaa miten esikoinen jää väkisinkin vauvan varjoon. Yritän puuhata mahd.paljon kun vauva nukkuu, mutta monesti olen sitten niin väsynyt että ei jaksa.Uskokaa pois, se väymys todella yllättää! Nyt esikoinen pian 3,5v ja kuopus kävelemään oppinut 10kk, eikä yhtäkään heräämätöntä yötä takana. Esikoisella alkoi hirveä kiusaaminen kun kuopus lähti ryömimään, nyt vasta kiusaaminen rauhoittunut. Rasittavaa kiusantekoa, potkimista,lyömistä, tavaroiden repimistä...varautukaa. Musta kyllä tuntuu että jos esikoinen on poika, on vaikeempaa kuin jos esikoinen olisi tyttö. Tytöllä tulee niin luontaisesti tämä hoivavietti tms.

Kiteytän vain että se väsymys todella yllättää, vaikka ei olis kovin vanhakaan!

MINUSTA ON PAREMPI ETTÄ LAPSILLA ON MAHDOLLISIMMAN PIENI IKÄERO NIIN OVAT SAMALLA KASVAESSA TOISILLE LEIKKI KAVEREITA. MEILLA LAPSILLA PIENET IKÄEROT. LAPSET SYNTYNEET NÄIN 1. 3/02, 2. 4/O3, 3. 7/04 JA 4. 9/05.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

mutta kyllä tuo esikoinen (1,5v) tuntuu vaan rakkaammalta koko ajan, ei siis niin että olisi riesa vaikka oma olo onkin karmiva. Toki tulevaisuus jännittää, mutta sitten aion olla loppuelämän ilman raskauksia (vannomatta paras). Kun nyt tämän jaksaa (siis raskauspahoinvoinnin), niin jospa jossain on vielä ihanat päivät suunnilleen samanikäisten lasten kanssa. Lapset voi laittaa samaan hoitoon, ovat lomamatkoilla kiinnostuneita samoista paikoista ja toistensa seurana. Ja kasvattavat toisiaan arjessa. Näin ainakin nyt ajattelen.

len ehdottomasi sitä mieltä että kannattaa tehdä pienellä ikäerolla jos tuntee itse jaksavansa =) onhan se välillä ollut vähän rankkaa,mutta ei mulla ainakaan mitään valittzamista ole =) enkä koe että esikoinen olisi jäänyt jostain paitsi kuopumisen syntymän takia,päin vastoin, ovat nyt 1v1kk ja 2v1kk ja ihan parhaita kavereita (vaikka välillä nahistellaankin) saavat toisiltaan paljon sellaista mitä aikuinen ei koskaan lapselle pystyisi antamaan =)

ja itselläkin jo helpottaa kun lapset leikkivät keskenäänkin =)

eli itse kyllä suosin pientäikäeroa, mtta kukin tyylillään =)

hieman suuremmalla ikäerolla (esim.3-4v).Mun mielestä tärkeintä on OMA jaksaminen.Minä en olisi todellakaan jaksanut kolmatta heti perään.Mun mielestä on älytöntä " suositella" pientä ikäeroa,tai yleensäkin ikäeroa.Jaksamiseen vaikuttaa moni asia.

Meidän lapsilla ikäeroa on 1v 3viikkoa (nyt 6v ja 5v) ja rankkaa oli.

Kuopus on 8kk ja on ollut ihanaa hoitaa vain yhtä vauvaa.Toki 6v ja 5v leikkivät paljon keskenään,se on positiivista.Alku oli kuitenkin niin väsyttävää koliikkeineen jne että niitä hetkiä ei ole ikävä.Olin väsynyt enkä muista ekasta vuodesta paljoakaan.Surullista.Mutta tämä oli mun kokemus,joku muu jaksaa ehkä paremmin.

yrityksen esikoisen ollessa 10 kuukautta vanha. Nyt esikoinen täyttää kolme vuotta ja vielä ei ole yhtään kertaa raskaustestissä näkynyt positiivisia viivoja. Sitä kun ei koskaan myöskään tiedä, jos kärsii sekundäärisestä lapsettomuudesta!

itse mietin esittämiäsi syitä ja sitten minusta esikoisen kuuluu saada olla pienin pitkään! meillä ikäeroa 5 vuotta ja ihanaa on ollut!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat