Vierailija

että olin tyttöjen reissulla risteilemässä. Hauskaa oli ja tapasin siellä ihanan miehen. Vietimme illan yhdessä ja minä ihastuin kovasti, ja taisi ihastua se mieskin. Olen varattu ja perheellinen ja mieskin sanoi olevansa varattu, sänkyyn asti emme menneet kun jostain syystä minusta ei tuntunut siltä, aamulla toki harmitti, että hittoako sitä pitää pihdata, siinä suutelossa nyt yks yhdyntä olis asiaa enää pahentanut. No nyt asia on vaivannut mieltä siitä asti niin paljon, että kahlasin läpi internetin ihmeellistä maailmaa ja löysin tuon miehen yhteystiedot ja lähetin s-postia. Nyt vaan odottelen, että vastaako lainkaan. Tiedä sitten onko tuossa järjen hiventäkään, mutta tällanen oli nyt fiilis!

Kommentit (21)

Lainaus:

Ei hituakaan kunnioitusta teidän kummankaan kumppania kohtaan. Miksi olette parisuhteissa, jos ette voi olla ilman vierasta "lihaa"? Vai onko teillä molemmilla tahoillanne avoin parisuhde, jossa selkeästi on sovittu, että tällaiset asiat ovat ok? Jos ei ole, vaan olette perinteisissä parisuhteissa, olisiko vähän suoraselkäisempää ensin lopettaa tämä aiempi parisuhde, jos ei kertakaikkiaan pysty olla aloittamatta uutta? Mua ainakin etoo kaltaisesi "tällainen on nyt fiilis"-ihmiset, jotka ihan oman fiiliksen mukaan pyyhkivät perseensä muilla ihmisillä. Vieläpä omalla kumppanilla, jota olisi tarkoitus nimenomaan rakastaa ja kunnioittaa enemmän kuin ketään muuta.




En mä niitä tilanteita suunnittele, ne vaan tapahtuu. Ja mitä moraaliin tulee niin mä olen ajatellut, että toimin niin, että itselle tulee hyvä fiilis, eikä mulle tuosta tullut mitenkään huono fiilis. Mä olen läpikäynyt elämässäni masennuksenkin joten en halua itselleni tehdä enää pahaa ja läheisilleni olen jo tehnyt kaiken kamalan mitä vaan voi tehdä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

</p> <p>[quote kirjoitti:


En mä niitä tilanteita suunnittele, ne vaan tapahtuu. Ja mitä moraaliin tulee niin mä olen ajatellut, että toimin niin, että itselle tulee hyvä fiilis, eikä mulle tuosta tullut mitenkään huono fiilis. Mä olen läpikäynyt elämässäni masennuksenkin joten en halua itselleni tehdä enää pahaa ja läheisilleni olen jo tehnyt kaiken kamalan mitä vaan voi tehdä.






Jos tän kirjoittaja oli ap, niin tyhmyys tulee todistettua. "Läheisilleni olen jo tehnyt kaiken kamalan mitä vaan voi tehdä" Kyllä tää, mitä nyt suunnittelet on se kaikkein kamalin, mitä voit tehdä! Ajattele nyt edes lapsias, jos et miestäs yhtään kunnioita!

Kun oma suhde rehottaa ja miestä kiinnostaa enemmän kirjat/pelit/mikä tahansa muu kuin minä, en voi enää vannoa etten itse olisi toiminut samoin. Olen itkenyt päiväkausia, ero ei ole mahdollinen koska meillä on pieni lapsi. Täytyy vain purra hammasta ja kestää, ajatellen että ehkä sitä sielunkumppania ei olekaan tarkoitus tavata tässä elämssä.

Ei hituakaan kunnioitusta teidän kummankaan kumppania kohtaan. Miksi olette parisuhteissa, jos ette voi olla ilman vierasta "lihaa"? Vai onko teillä molemmilla tahoillanne avoin parisuhde, jossa selkeästi on sovittu, että tällaiset asiat ovat ok? Jos ei ole, vaan olette perinteisissä parisuhteissa, olisiko vähän suoraselkäisempää ensin lopettaa tämä aiempi parisuhde, jos ei kertakaikkiaan pysty olla aloittamatta uutta? Mua ainakin etoo kaltaisesi "tällainen on nyt fiilis"-ihmiset, jotka ihan oman fiiliksen mukaan pyyhkivät perseensä muilla ihmisillä. Vieläpä omalla kumppanilla, jota olisi tarkoitus nimenomaan rakastaa ja kunnioittaa enemmän kuin ketään muuta.

Lainaus:

että ihmiset osaa olla tyhmiä.




Mä en silti muuten usko hetkeäkään, että mun tai kenenkään teidänkään mies jättää tilaisuutta käyttämättä jos joutuu samanlaiseen tilanteeseen! Ihmisiä me kuitenkin olemme.

Eli kyllä sitä voi valita, että hymyileekö vain vai alkaako suudella... Tai unohtaako koko miehen vai laittaako sille sähköpostia...



No joo, aivan sama, mitä teette. Minulla on omani ja lähden nyt muksun kakkapyllyn pesuun...:)

että tuo mies on minua 8 vuotta nuorempi. Eikä ole siis eka kerta kun ihastun tuollaisella ikäerolla eli mun pitäis kai ehkä miettiä olenko tuhlannut elämäni ihan oikeasti väärien ihmisten kanssa? Jospa mun oikeani onkin vielä löytymättä?

Muutaman kuukauden päästä voi olla melkoinen krapula kun mietit tekojasi. Been there - done that.



Lainaus:




En mä niitä tilanteita suunnittele, ne vaan tapahtuu. Ja mitä moraaliin tulee niin mä olen ajatellut, että toimin niin, että itselle tulee hyvä fiilis, eikä mulle tuosta tullut mitenkään huono fiilis. Mä olen läpikäynyt elämässäni masennuksenkin joten en halua itselleni tehdä enää pahaa ja läheisilleni olen jo tehnyt kaiken kamalan mitä vaan voi tehdä.

Tavattiin yksissä juhlissa ja jotenkin tuntui, että tässä on hengenheimolainen. Molemmat naimisissa tahoillaan, mutta sitä vetovoimaa ei voinut kieltää. Se ilta vietettiin yhdessä, suudeltiinkin, mutta sänkyyn asti ei päädytty.



Mies asui ulkomailla ja jonkin aikaa kirjoiteltiin. Kun oli seuraavan kerran tulossa Suomeen, ehdotti tapaamista. Silloin minä otin järjen käteen ja lopetin kaiken yhteydenpidon.



Vieläkin välillä muistelen häntä (tästä on 4 vuotta aikaa) mutta olen varma siitä, että tein oikean päätöksen. Minulla on hyvä mies ja kolme ihanaa lasta enkä halua tätä perhettä rikkoa.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat