Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Meillä on kohta kolmen vanha poitsu, jolla vielä unitutti käytössä. Tiedän, että olisi ollut helpoin jättää se jo esim. vuosi sitten, mutta sairastelun ja osin oman saamattomuuden vuoksi se jäi.

Miten kauan sitä huutovaihetta kestää? Mites päiväkodissa, siellähän toiset herää, jos yksi huutaa tuttiaan. Kertokaahan kokemuksianne.

Kommentit (6)

kun tutti jätettiin pois. Meni vähän pitkäksi kun pikkusiskonsa syntyi ja oli koliikkia. Me vietiin tytön kanssa tutti takaovelle " oravavauvoille" ne kun tarvii enemmän tuttia. Tutti oli vain uni ja yötuttina. Helposti meni, pari viikkoa kyseli aina nukkumaan mennessä. Mutta kun huomasi ettei aamulla ikinä ovelta tuttia löytynyt niin kaks viikkoa meni eikä enää illallakaan kysellyt tutin perään.

itse pois. Ei halunut enää neuvolatädille kertoa, että vieläkin tuttia syö. Ei seuranut mitään itkua vaan poika oli varmaan meidän keskustelujen seurauksena kypsynnyt päätökseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Meillä tyttö oli tosi riippuvainen tutista ja mua vähän arvelutti sen pois ottaminen, kun meillä on vauvakin, joka jonkin verran tuttia syö , ja esikoisen syksy oli vauvan takia ollut muutenkin aika rankka. Olinpa sitten kiero ja joulun jälkeen leikkasin tuteista tuttiosat pois. Yllättäen tyttö ei huutanutkaan mitenkään kamalasti tutin perään. Ensimmäisenä iltana nukahtaminen oli tosi vaikeaa, ja parin viikon ajan nukahtamiseen kului tavallista enemmän aikaa. Selvästi huomasi, että olisi pitänyt olla jotain suussa, ja tuttipulloa tyttö pyysi monta kertaa sänkyyn (ei kylläkään saanut kuin parillä epätoivon hetkellä).

Nykyään nukahtaminen kuitenkin sujuu tosi mallikkaasti, oikeastaan paremmin kuin syksyllä, jolloin tutti oli välillä leluna, kun olisi pitänyt keskittyä nukkumiseen. Unilelu on tullut vähän tärkeämmäksi. Ja on meillä ne tutinkannat vieläkin olemassa, tyttö pyytää ne välillä itselleen, kun on tosi väsynyt. Meille sopi tämä ratkaisu: on hyvä, että niistä tuteista saa vieläkin turvaa, mutta vielä parempi, ettei niitä enää lussuteta koko ajan.

3 vuotiaalla tutista luopumista saattaisi helpottaa asian pohjustaminen saduilla, jotka käsittelevat tutista luopumista esim: Pirkko Koskimiehen, Pupu Tupunan tutti hukassa, Tony Rossin TAHDON TUTTINI jossa seikkailee sama prinsessa kuin TAHDON POTTANI kirjassa yms. Pääkaupunkiseudun kirjastojen HelMet sivuilta löytyy lisää jos laitaa haun aiheeksi tutti.

Toinen vauva ja koliikkia yms. Nyt vaan päätettiin kuukausi sitten luopua, kun hermostuin tutteihin lopullisesti. Olin valmistautunut vuosisadan tappeluun, kun aiemmin on yritetty myös tosissamme, mutta ei siitä mitään ole tullut, itkua ja unettomuutta vaan. Tyttöpä ei enää itkenyt yhtään. Muutamana päivänä puhuttiin ensin, että isot tytöt ei enää syö tuttia, vain vauvat syö. Ja kaikki vauvatkaan ei syö (kuten meillä). Mutta että ORAVAvauvatpa tarvii! Ja niin isin kanssa veivät tutit pihapuuhun oksille ripustaen. Sieltä ne katosivat oravavauvoille... Eikä tosiaan YHTÄÄN itkua tullut. Ja kaikille tutuille on tyttö selittänyt iloisesti että oravavauvat sai tutit. :)



Purulelu oli käytössä ehkä viikon tai kaksi pahimpaan, ja se täytyy myöntää, että yömaito (pullosta) tuli hetkeksi takaisin, mutta nyt sekin jäämässä taas itsestään. Ja tyttö sai oman uuden nallen unikaveriksi, se muodostui myös tärkeäksi, mutta ei sen kanssa silti nukuta... sekin lentää kyllä aina sängystä pois nukkumaan käydessä lopuksi, vaikka nukahtamiseen tarvitseekin alussa sitä.

Mutta ei sitä huutoa koskaan tullut. Ehkä tuon ikäinen on jo valmiimpi luopumaan tutista, kuin kova tuttisyömäri 1-vuotias tai alle sen.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat