Miksi 6v poikani on niin raivostuttava?

Vierailija

On kotihoidossa, mutta käy eskaria. Meillä on lisäksi 4v ja 2v lapset. Tässä lähellä ei asu muita lapsia, mutta käymme leikkipuistoissa, poika kyläilee kavereillaan ja hänen kaverit kyläilevät meillä pari kertaa viikossa.



Pojan käytös on välillä aivan sietämätöntä. Jostain syystä pahinta on sen jälkeen kun hän on saanut kaipaamaansa ja vinkumaansa kaveriseuraa tai päässyt kylään tai leikkipuistoon. Kaverin lähdettyä vingutaan ja mongutaan ja intetään kahta kauheammin kuin ennen tietoa kaverin tulosta. Isovanhempien luona poika märisee isovanhemmillekin. Kiehnää, kitisee, ulisee, pitää kummallisia ääniä, vääntelee naamaansa, tökkii pikkusisaruksiaan ja vie näiltä leluja ym.



Olen kysynyt syytä käytökseen. Vastaus on "emmä tiiä". Tai "äiti on vaan niin tyhmä". Sitten toisella hetkellä äiti onkin maailman ihanin äiti.



Mitä luulette tämän olevan? Pitäiskö hankkia joku kunnolla energiaa vievä liikuntaharrastus? Pitäisikö lisätä vai vähentää sosiaalista kanssakäymistä?

Kommentit (4)

Vierailija

Aiemmin niin fiksu poika on eskarilaisena muuttuunut juuri tuollaiseksi. Toisinaan on edelleen kuin enkeli, mutta etenkin silloin kun olemme kolmestaan pikkuveljen kanssa, esikoinen on hurjana. ISänsä kanssa on yleensä kuin enkeli, samoin minun kanssa kahden. Kai tämä liittyy ikään, kasvamiseen ja kouluun menoon. En tiedä, rauhoittuuko ensi vuonna...



Toinen juttu meillä on myösd sen, että tämä eskarilainen nukkuu aivan liian vähän. Illalla ei vain nukahda ennen yhdeksää, vaikka kuinka yrittäisi. Ja aamulla kukkuu ylhäällä jo ennen seiskaa.

Vierailija

Lohduttavaa lukea sinun viestiäsi...Välillä tuntuu, että olen jo täysin menettänyt "otteen" poikaani, kun ei kuuntele mitään, eikä osaa enää käyttäytyä edes vieraiden ihmisten parissa.



Kiinnostaisi kuulla muilta vanhemmilta, onko tämä vaihe ohimenevää, vai ollanko nyt jo menetetty peli?

Vierailija

Aika usein eskarilainen saattaa "taantua" kun eskari lähenee loppua ja koulumaailma odottaa. Muutos on lapselle valtava eikä ole välttämättä oikein käsitystä mihin syksyllä joutuu. Toisaalta haluaa olla iso ja osaava, toisaalta vielä äidin pieni lapsi... Jutelkaa tulevasta koulusta ja kerro että saa edelleen olla leikkivä lapsi ja olette hänen tukenaan. Joko olette käyneet tutustumassa kouluun? Usein sekin hieman helpottaa kun saa jonkinlaisen käsityksen tulevasta ja tapaa opettajan jne.

Alkusyksy voi vielä olla vaikeata mutta kyllä se ohi menee!!

Oma lapseni oli samanlainen ja nyt aivan ihana, reipas tuleva tokaluokkalainen!

Vierailija

Lapsi haluaa olla iso, mutta tietää vielä olevansa pieni. Tekisi mieli syliin, mutta kun on jo niin iso, ettei kehtaa.

Kyllä se ohi menee.

t: lastentarhanopettaja

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat