Vierailija

Hei te äidit, jotka huudatte pienille lapsillenne. Yrittäkää hillitä itseänne, koska huutamisesta ei ole mitään hyötyä. Lapset vain pelästyvät ja loppujen lopuksi huutamiselta menee teho.



Joskus tekisi mieli sanoa äidille, joka huutaa naama punaisena alle 2-vuotiaalle esim. ruoan kanssa sotkemisesta, että lopeta hyvä ihminen. Eikö hän tajua, että hän itse on kyvytön kasvattajana, jos hän ei ymmärrä, että alle 2-vuotiaan kuuluukin vielä harjoitella syömistä. Ainakaan huutaminen ja uhkailu ei ole oikea menetelmä saada lasta oppimaan ruokatapoja.



Toki komentaminen on ihan OK, mutta puhunkin nyt ihan todellisesta karjumisesta, joka kuullostaa aikuisenkin korvaan pelottavalta.

Sivut

Kommentit (39)

Täällä todettiin, ettei huutaminen auta. Mitä haluat? Sitä, että nyt sanotaan: " LAPSILLE PITÄÄ HUUTAA KOKO AJAN, VAIN HUUTAVA ÄITI ON HYVÄ ÄITI" .

SIis niille, jotka huutavat lapsilleen pää punaisena ja sitten valittavat, kun ei lapsi tottele mitään...Eikö siinä jo omat hälytyskellot soi: SE HUUTAMINEN EI TEHOA!



Kenenkään ei ole mikään pakko huutaa lapsilleen, eikä lapsille huutaminen ole mielestäni mitään tavoiteltavaa toimintaa. Kyllä mun mielestä jo silloin kannattaisi etsiä niitä muita keinoja kasvatukseen, jos edes suht usein joutuu huutamaan " kun mikään muu ei tehoa" . Koska kyllä tehoaa, jos konstit on.



Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

- mut en kyllä varsinaisesti siksi että ne kaatuivat vaan siksi että oli niin helkkarin itsepäisesti pitänyt itse saada kaataa. Ja muulloinkin jos tahallaan heittelee ruokaa/tavaroita ympäriinsä tai hakkaa sisaruksia tai ei suostu istumaan turvaistuimeen autossa niin kiehahtaa kyllä.



Samaa mieltä, ei siitä mitään hyvää seuraa mutta aina ei pinna yksinkertaisesti riitä.

a, niin väsyneenä tuli karjuttua lapsille. En tiedä, ovatko he nyt helpompia vai ovatko he kasvattaneet minusta paremman ihmisen, sillä pitkään aikaan en ole huutanut.

aina ulkopuolinen ei edes käsitä, miksi äiti alkaa huutaa. Hän vaatii tytöltä ihan mahdottomia, lapsiparka sopertaa kyyneleet silmissä ja hokee " anteeksi" . Välillä äiti passittaa lapsen ilman ruokaa nukkumaan. Haloo! 2-vuotiaan, tosi kiltin ja rauhallisen tytön!

Asiat pystyy hoitamaan muutenkin, ja yleensä lapsetkin rauhoittuu yleisesti, kun niille ei koko ajan huudeta, vaan meininki on rauhallinen.



Tarpeen vaatiessa voi sanoa napakasti, mutta se on eri asia kuin huutaminen.

Yleensä siinä vaiheessa nousee volyymit , kun olen asiasta sanonut nätisti monta kertaa eikä sillä ole ollut mitään vaikutusta. Sitten karjaisen kunnolla ja jo tehoaa. Olenkin lapselle sanonut, että olisi kiva kun uskoisit kerrasta ettei äidin tarvitsisi huutaa ja ettei äidistä ole kiva huutaa. :( Inhottaa itseäkin, mut minkäs teet kun hermot on välillä kuin pitsiä :(

lasta samasta asiasta kymmeniä kertoja ja mitkään puheet eivät enää auta, on pakko korottaa ääntänsä. Vaikka eihän se mikään pakko ole,

mutta kun vaan ottaa niin hermoihin, kun tuntuu, että mikään ei tehoa.

Yleensä siis sellaisissa asioissa, joita lapsi tekee ihan tahallaan (esim. kaivaa roskiksesta tavaraa), palaa välillä mamilla pinna.

Hyvä äiti ei koskaan korota ääntään.



En ole vielä koskaan tavannut kaikinpuolin hyvää äitiä, koska sellaista ei ole. Ihminen on puutteellinen olento. Teoria on täydellistä.

tiedän, ettei siitä ole toiminnan kannalta olennaista hyötyä, mutta näin vaan on. Sellainen joka tulee mulle selittämään itsehillinnästä, on todennäköisesti itse minua huomattavasti rauhallisempi, joten mikäs siinä. Hyvä hänelle.



Oletteko ajatelleet, että lapsillakin on erilaisia temperamentteja. Itse inhosin muuten jo pienenä lapsena äitini sovittelevaa (omissa silmissäni matelevaa) tapaa toimia isäni (jonka temperamentin olen perinytkin) kanssa.



Vierailija:

Lainaus:


pienille lapsille turhista asioista. Asioista, joita lapsi ei vielä handlaa, eikä sitä voi vielä vaatiakaan.

Itse valitettavasti huudan lapsilleni silloin tällöin (meillä leikki-ikäisestä murkkuikäiseen). Huudan herkemmin, kun olen väsynyt tai mikään puhuttu ei tehoa.

Jos jaksan olla fiksu, puhe menee paremmin perille. Puheenkin voi tehdä tehokkaasti ja määrätietoisesti. Räjähdysherkkänä vaan tulee tuuletettua silloin tällöin. Toisista lapsista se tuntuu pahemmalta kuin toisista (perheessä).

Jaksamista ja kasvamista toivon kaikille lasten kanssa tekemisissä oleville. Tarkkailkaa myös itseänne ja yrittäkää vaikuttaa jaksamiseenne. Ja oikeasti järkevä määrätietoinen puhe auttaa paremmin.




Itselläni on kolme lasta: 5v, 3v ja 2kk, joten kokemusta löytyy kyllä siitä pinnan palamisestakin. Olen vain huomannut tässä kotiäitivuosien varrella, että puhe ja houkuttelu tehoaa lapsiin paremmin kuin karjuminen. Huutava äiti rasittaa itsensä lisäksi myös muita ihmisiä. Jos on tarpeeksi väsynyt ei tietysti jaksa hillitä itseään. Mielestäni olisi vain hyvä edes pyrkiä siihen, että huutoa käyttäisi vain äärimmäisessä hädässä.

No voi vitun lehmä, kukaan ei täällä sanonut ettei ikinä saa hermostua tai että olisi huono äiti, jos joskus hermostuu

Täällä todettiin, ettei huutaminen auta. Mitä haluat? Sitä, että nyt sanotaan: " LAPSILLE PITÄÄ HUUTAA KOKO AJAN, VAIN HUUTAVA ÄITI ON HYVÄ ÄITI" .

Niin kuin joku totesikin, näkevät siinä ainakin ettei äitikään ole täydellinen. Joskus tuntuu, että oikein kerjäävät sitä että korottaa äänensä ja vasta sitten lopettavat sen mikä milloinkin aiheuttaa käämien palamisen. Meillä on 8-, 6- ja 1-vuotiaat ja menoa ja meininkiä riittää.



Olenpa kamala!



Mutta tulen tosi hirveästä suvusta; olen kuullut meidän suvussa muidenkin äitien huutavan lapsilleen. Ja kaveripiiri koostuu samanlaisista hirmuäideistä. Ja joo, olen yli 30-vuotias!



Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat