Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Uusimmassa Meidän Perhe -lehdessä on artikkeli vanhempien riitelyn vaikutuksista lapseen. Artikkelissa todetaan, että lapsi saa riitelyn mallin kotoaan ja toistaa sitä sitten usein automaattisesti aikuisena omassa parisuhteessaan.



Mutta mitäs jos vanhemmat eivät riitele? Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä nyt 8 vuotta, eikä kertaakaan olla riidelty. Toki olemme asioista silloin tällöin eri mieltä ja kinaamme niistä hetken aikaa, mutta ääntään ei ole koskaan kumpikaan korottanut saati sitten että olisi sylki alkanut lentää, ovet paukkua tai astiat lennellä..



Tiedän, että tämä on aika harvinaista ja ollaan miehenkin kanssa pohdittu että ei kai tässä nyt vain ole kyse siitä että pelkäisimme riitelemistä ja tahallaan välttelisimme sitä. Tai että jompi kumpi olisi tossun alla kun tunteet ei pääse valloilleen. Mutta mielestämme näin ei ole. Me vaan kai ollaan niin samalla tavalla ajattelevia, että kriiseistäkin (lasten koliikit, talon rakentaminen, kummankin työpaikan vaihdot, väliaikainen eri maanosissa asuminen..) on selvitty ilman eripuraa.



Hiihtolomalla esikoinen oli mummolassaan, jossa anoppi ja appi sitten ottivat yhteen oikeen railakkaasti. Poika meni ihan lukkoon ja halusi pian kotiin, ja on nyt vasta pari viikkoa tapahtuneen jälkeen pystynyt puhumaan asiasta ja käsittelemään sitä nähtyään ensin monena yönä painajaisia (heräsi aina itkien " Mummo!! Ei saa huutaa!" )



Tämä on herättänyt minut pohtimaan, että onko riitelemättömyys oikeastaan huono malli lapselle..? Pitäisikö meidän alkaa miehen kanssa kehittämään tappeluita tahallamme että lapsi tajuaisi etteivät ne ole maailmanloppuja vaan normaaleja, sosiaalisia tilanteita jotka on tarkotettu selvitettäviksi?



Mistäköhän sitä alkaisi tappelemaan? ;)

Kommentit (6)

hyvä nähdä se, että vaikka riitaa olisikin se voidaan ja pitää myös sopia. Eli riidan lisäksi pitäisi nähdä myös se, että vanhemmat pyytävät toisiltaan anteeksi.


Kun riitoja ei ole? Ei mökötystä eikä huutamista.



Ei ole muuta keinoa kuin keskustelemalla kertoa lapselle, että erimielisyyksiä on aikuisillakin.





2

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

jossa ei koskaan riidellä? Olen kuullut joidenkin sanovan, että sellaisessa suhteessa sitten lopulta pamahtaa oikein kunnolla, kun ei ole aikoinaan päästelty höyryjä ulos.

Ei meilläkään joka viikko riidellä, mutta joskus kuitenkin ja silloin sen todella riidaksi huomaa.

riitelemaan tai ei.

Mieheni vanhemmat eivat ikina riidelleet tai edes kinastelleet. Minun vanhemmat taas kinasivat ja riitelivat usein, mutta eivat sentaan huutaneet toisilleen.



Mina ja mieheni tapellaan kuin kissa ja koira valilla.

Kesti kauan ennen kuin opittiin riitelemaan " normaalisti"

Mieheni oli sita mielta etta ekasta riidasta olisi pitanyt jo ottaa ero. Han ei tiennyt ollankaan miten kayttaytya moisessa tilanteessa. Mina taas en nahnyt mitaan outoa riitelemisessa.

Ollaan oltu yli 20 vuotta naimisissa ja nyt jos tapellaan niin huudetaan ja rahistaan aikansa ja se menee ohi ihan yhta akkia kuin alkoikin.



Tajuan kuitenkin etta lapset eivat tykkaa kun riidellaan., mutta on parempi oppia etta riiteleminen voi olla normaaliakin avioliitossa.

Lapsien on hyva oppia miten kayttaytya ja suhtautua kun konflikti tilanteessa.


En kyllä ajattele, että riitelemättömyys olisi lapselle huono esimerkki, päinvastoin.



Puhumalla lapsen kanssa erilaisista tunteista ja erilaisista ihmisistä valottaa kyllä lapsen maailmaa riittävästi. Olen meidän 4-vuotiaalle kertonut esim. että aikuisekin ovat joskus kiukkusia ja saattavat riidellä (johon lapsi nauraa). Mutta hyväksyvästi nyökyttelee. Mysö olen kerotnut, että jokaisella on oikeus ilmaista tunteitaan voimakkaastikin, jos siltä tuntuu, mutta kunnioittaa pitää siitä huolimatta.

On vielä tänäpäivänäkin ihminen, joka ei osaa riidellä, tai suhtautua siihen, että ihmiset riitelevät, tai kinastelevat, tai ovat ylipäätänsä eri mieltä asioista. Tämä näkyy selvästi esimerkiksi siinä, kun hän on meidän kyydissä autossa ja mieheni ja minä olemme erimieltä siitä mihin pitää kääntyä... Hän alkaa heti sovittelemaan. Todella raivostuttavaa, kun ei ole edes mitään soviteltavaa.



Mieheni välillä suuttuu äidilleen tästä asiasta ja silloin koko ihminen menee aivan lukkoon ja tekee kaiken, ettei vain riideltäisi; siis hän pyrkii peittämään kaiken epämiellyttävän ja sitten pitäisi olla niinkuin mitään ei olisi koskaan ollutkaan. Ja hänellä todella on ONGELMA!



Älkää hyvät ihmiset kasvattako lapsistanne tällaisia. Eivät kestä, jos joutuvat joskus elämään voimakastahtoisen ihmisen kanssa. Joko heistä tulee tossukoita tai sitten patoutuneita.



Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat