Seuraa 

Viimeistä viedään ja kohta pääsen vapaalle. Juuri äsken yritin istua tuolilla kippurassa kun melkein tuntui liikkeitä.. hengitystäkin yritin pidättää jos liikkeet tuntuisivat uudelleen mutta ei niin ei. No jos ne tuntemukset olivat vauvasta aiheutuvia niin kyllä ne pian vahvistuvat..kai.



Pantoufle kyseli lomista ja esikoisen hoidosta. Itse jään ilmeisesti juhannukselta kesälomalle ja siitä sitten äippälomalle. Esikoinen jatkaa näillä näkymin päiväkodissa kesäkuun loppuun ja jää sitten pois. Ensin olin ajatellut että poika olisi vielä heinäkuun osittain hoidossa mutta oma tarha menee kiinni joten poika olisi joutunut aivan uuteen päiväkotiin. Töihin ajattelin palata syksyllä 2007. Toivottavasti lapset pääsevät samaan päiväkotiin jossa poika nyt on. Tietenkin suunnitelmat muuttuvat ja tilanne elää mutta näin olen ajatellut tällä hetkellä.



Niki meillä oli sama tilanne esikoista odottaessamme. Miestä jännitti synnytys kamalasti ja hän oli varma ettei pysty olemaan synnytyksessä. Veljeni sanoi hänelle, ettei siellä ole pakko olla " just sillä H-hetkellä" eli veljeni joka kammoaa verta ja jännitti myös synnytystä oli poistunut salista siksi aikaa kun vauva syntyi. Näin hän oli toiminut molempien lastensa kanssa. Veljeni oli tyytyväinen että hänellä oli mahdollisuus olla mukana niin pitkään kuin " kantti antoi myöden" . Tämän kuvion veli ja hänen vaimonsa olivat sopineet etukäteen eli tuleva isä ei vaan häipynyt salistayht äkkiä ;)

Meillä lopulta päädyttiin suunniteltuun sektioon vauvan suuren koon takia. Mies oli mukana leikkauksessa. kamalasti häntä tuntui jännittävän mutta sermin takaa ei tietenkään näkynyt mitään. Vauvan synnyttyä tuntui kaikki pelot unohtuvan.



Ja nyt pieni galluppi piristämään päivää eli KUINKA MONI PITÄÄ RASKAUSPÄIVÄKIRJAA?

Itse kirjoitin ensimmäisen raskauden aikana hyvinkin tunnollisesti ja olen päiväkirjaa jatkanut vielä nykyäänkin. Kaikki on kirjattuna ylös Plussa testistä esikoisen ensiaskeliin. Nykyään tulee harvemmin kirjoitettua. Uudelle tulokkaalle on myös päiväkirja mutta sitä ei ole tullut kirjoitettua kovin tunnollisesti. Kaikki tärkeä on kuitenkin laitettu ylös.



Nyt täytyy mennä palkkaansa ansaitsemaan. Ihanaa viikonloppua meille kaikille :)



pubu ja Unski rv17 tasan

Kommentit (17)

Mitenkähän minulla ei ole koskaan edes käynyt mielessä pitää raskauspäiväkirjaa?! Sehän olisi ollut kiva idea! Olen kuitenkin säästänyt nuo äitiyskortit yms. dokumentit, joten eiköhän sieltäkin jotain löydy jos esim mittoja tai muuta katsoo.



Pienemmällä lapsellamme pidin syntymästä saakka päiväkirjaa vauvakirjan lisäksi. Lapsillamme on ikäeroa vain 1v2kk, ja olen kirjoittanut kirjaan lähes kaikkina päivinä tapahtumat, kyläreissut, ulkoilut ym 1v ikään saakka. Lueskelin kirjaa muutama kuukausui sitten, ja täytyy kyllä sanoa että jos ei sitä olisi tullut tehtyä ei minulla olisi ollut minkäänlaisia muistikuvia koko ensimmäisestä vuodesta.. Taisin olla melko väsynyt ja kulkea ikään kuin sumussa, mutta kummasti vaan joka päivä selvittiin lasten kanssa ulkoilemaan ym. Nuo ajat palasi aika selvästi mieleen juttuja lukiessa, mutta ilman kirjaa tuskin muistaisin ensimmäisestä vuodesta yhtään mitään.



Nyt lähden laittamaan lapsille aamupalaa, tänään meillä on vapaapäivä niin lähdetään kohta puistoon jos ei kamalasti pakkasta.



Höh, 21.5 astetta joten sisällä taidetaan pysyä! Täytyypä ottaa imuri esiin aamupalan jälkeen ja jättää ulkoilut iltapäiväksi, jos pakkanen laskisi.



RTiina ja viuhti 15+2

Niin se viikko taas mennä hurahti mahaa kasvatellessa. Kuka se nyt mainitsikaan, että ruoka maistuu. Niin tekee täälläkin, olen siitä aiemminkin tainnut vähän jo huokailla täällä. Vihanneksia ja hedelmiä menee paljon mutta kun se ei oikein auta, kun ne syö kaiken muun päälle.

Seuraava neuvola-aika on 14. pvä mutta enpä taida kotipuntarilla käydä ennen sitä. Muuten odottelen kyllä malttamattomana neuvolaa, kun on niin ihanaa kuulla sydämen jumpsutus.



Tuossa aikaisemmin olen maininnut, että pinna on aikast tiukalla. Mites muilla, olenko ainoa " hermoheikko" ? Tässähän jo ihan huolestuu, että onko tämä normaaliakaan, kun ei ekassa raskaudessa ollut mitään tämmöstä.



Raskauspäiväkirjasta: Ei kyllä ole tullut pidettyä. Harmittaakin vähän oma aikaansaamattomuus. Esikoisen vauvakirjakin on tällä hetkellä pahasti retuperällä, kun alussa sinne tuli kirjattua kaikki. Alun alkaen aioin printtailla ulos nämä tänne kirjottamani tekstit ja laittaa ne päiväkirjaksi mutta niin sekin on jäänyt (kaks kärpästä jne.) Lokakuun mammojen -04 kanssa on pidetty tiiviisti yhtä ja tavattukin monia monia kertoja. Näitä itse kirjoittamiani sähköposteja olen kyllä välillä tulostanut itelle ja niin saanut kerättyä ihan mukiinmenevän vauvakirjan... Menipä taas omaksi navaksi.



No, jäänpäs taustalle tältä päivältä ja lueskelen taas myöhemmin, josko olisi vaikka uusia liikkeita tai neuvolakäyntejä tai ultria tai tai tai. Kaikki kiinnostaa...



Viikonloppuja! 16 + 3

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Jee, taas perjantai!



Mulla on nyt sitten alkanut se kammolla odottamani närästys! Ruisleipää pari palaa naamariin ja se on siinä! Voi rähmä! Laitoin eilen miehen hakemaan Rennietä. Se vielä toistaiseksi vähän auttaa.... Esikoista odottaessa närästys tuli vasta lopumetreillä ja oli silti aivan kamala vaiva. Mitähän tästä vielä seuraa....???



Raskauspäiväkirjaa en ole pitänyt. Ja harmittavan huonosti olen tuota vauvakirjaakin täyttänyt, kovasti harmittaa kun nyt on jo niin paljon unohtunut esim. sellaisia asioita kuin, että minkä ikäisenä tyttö alkoi pomppia tuolla tavoin kun pomppii (varsinainen pomppukone onkin!)...



Ruoka maistuu!!! Ja kaikki muukin. Tuntuu,että koko ajan on mielessä , että mitähän söisi seuraavaksi.... apuva, pakko kait vähän jarrutella...tai ei kohta mahdu synnärin ovista sisään...



Ja kiukkua on myös havaittavissa! Esikoista odottaessa en kans muista tämmöistä olleen. Nyt pinna palaa tuon tytön (kohta 2vee) kanssakin miltei jokapäivä jostain aiheesta. Ja tuo syömättömyys on yksi niistä. kun tiedän niiiiiin hyvin, että on turha lähteä aamup. ulos jos tyttö ei ole syönyt yhtään mitään. Se nälkäkiukku mikä hänelle tulee on jotain aivan kamalaa. siinä omat kiukut kyllä kalpenee hyvin pian.... Siksipä tänäänkin aamulla on aiheesta otettu pieni matsi neidin kanssa....



Oma mieheni oli mukana synnytyksessä esikoisen kohdalla ja niin tulee nytkin. Asia on meillä onneksi ihan itsestäänselvyys. Olisikin ikävää jos joutuisi toisen " pakottamaa" ,, sillä en kyllä sinne yksinkään menisi! Varsinkaan nyt, kun tietää mitä on tiedossa....



Rakenne ultra on ens viikolla. alkaa vähän jänskättään. Mulla kun oli np ultrassa turvotusta 2,3mm. Nyt sitten se asia taas on tullut mieleen ja alkanut pelottamaan...

Toivotan myös LEMille voimia uuteen ultraan ja toivotaan, että kaikki on hyvin, yleensähän niin kuitenkin on. Asioilla on taipumus kääntyä parhainpäin.



Ja kaikille oikein kivaa viikonloppua!!!!!!!!!!!!!!!



Katzu & asukki 19+1

Onneksi on taas perjantai!! Kyllä tämä on viikon paras päivä - viikonloppu vasta edessä. Tiedossa on hyvin perhekeskeinen viikonloppu. Tarkoitus olisi ulkoilla mahdollisimman paljon ja sunnuntaina menemme esikoisen kanssa Frönbelin palikoiden konserttiin. Poika on asiasta aivan intona :).



Pubu kyseli raskauspäiväkirjasta. Minä en ole pitänyt sellaista kummassakaan raskaudessa. Olen ollut aina tosi huono kirjoittamaan, en saanut nuorempana edes päiväkirjaa pidettyä ja esikoisen vauvakirjakin on jäänyt täyttämättä. Harmittaa kyllä, sillä nyt olisi mukava vertailla, millaisia tuntemuksia mulla oli edellisessä raskaudessa näillä viikoilla. Mutta laiska ja saamaton kun olen, niin ei sille voi mitään.



Mantse kyseli eilen säteilyporteista. Minulla ei ole käynyt mielessäkään, että niitä pitäisi vältellä :(. Tässä raskaudessa en ole vielä lentänytkään, mutta pari reissua olisi lähikuukausille tiedossa. Täytyykin miettiä, mitä teen. Voikohan niistä oikeasti olla jotain haittaa?



Karmiini: vaunuista sen verran, että itse tykästyin niin ikään saksalaisiin vaunuihin, kun esikoiselle menopelejä valitsimme. Me päädyimme Teutonian Mistraleihin, joissa pehmeä kantokoppa. Olivat kyllä loistohankinta ja käytimme niitä tosi pitkään. Näiden lisäksi meillä oli/on edelleen kevyemmät matkarattaat. Olin jossakin vaiheessa myymässä meidän Teutonioita pois, mutta onneksi mies sai silloin puhuttua järkeä päähäni. Nyt on kiva, kun on rattaat valmiina odottamassa tätä masupörrääjää.



Pepper (19+1)







Taas ihan mieletön ilma ulkona, mutta harmittavan paljon pakkasta. Toivottavasti edes vähän lauhtuu viikonlopuksi niin päästään tytön kanssa ulkoilemaan ja kävelylle. Tänään onkin perjantai ja jätskiautopäivä - ehkä paras päivä kuukaudesta:) Neiti tykkää kun autonkuljettaja vilkuttaa ja soittaa musiikkia ja mamma taas nauttii kaikista herkuista joita autolta kotiin kannetaan...



Raskauspäiväkirjasta: Esikoisen kanssa pidin tarkkaa kirjaa raskauden edistymisestä, otettiin masukuvia ja kirjoittelin mitä milläkin viikolla tapahtuu jne. Nyt en jostain kumman syystä ole vain saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään. Ehkä vieläkään ei olisi liian myöhäistä aloittaa, onhan tässä vielä monta kuukautta jäljellä. Tänään yritänkin illalla ryhdistäytyä ja kirjoittaa jotakin. Kiva että muistutitte!



Syömisestä: Ruoka maistuu hyvin, mutta masu täyttyy selkeästi nopeammin kuin normaalioloissa. Mitään jättiannoksia ei pysty enää syömään. Ihanaa kun se kamala pahoinvointikin loppui ja seesteinen olotila alkoi! Nyt vaivaa enää väsymys iltaisin, mutta se on ihan normaalia minulle muutenkin.



Miehistä: Meillä mies ei kamalasti hehkuttele toisen vauvan tuloa, mutta aina välillä intoutuu silittelemään kumpua ja kummastelemaan jo nyt ulos pullahtanutta napaa:) Alkuviikosta isi sai jo potkun poskeensa, kun kuunteli mitä masussa tapahtuu ja tuntui innostuvan vauvan odotuksesta taas vähän enemmän. Sitten kun vauva syntyy niin tulee koko juttu isillekin vähän konkreettisemmaksi ja pääsevät hekin ihan tosissaan mukaan vauvan hoitoon.



Synnytyksestä: Meillä mies on myös pahoinvoivaa sorttia, ei veren näkemisestä, vaan sairaalan hajuista, tautien kuvailemisesta, ym. En ollut ollenkaan varma, että hän pystyisi olemaan mukana synnytyksessä, joten äitini istui synnärin odotushuoneessa valmiina vahdinvaihtoon, jos tilanne kävisi miehelle liian kamalaksi. Kaikkien yllätykseksi mistään pahoinvoinnista ei tositoimissa ollut tietoakaan, vaan mies oli oikein urheasti mukana toiminnassa ja seuraili synnytystä ihan rauhallisena. Tosi tilanne oli sitten kuitenkin jotain ihan muuta kuin kaikki kuvitelmat eikä mukana olo ollut yhtään kamalaa, päinvastoin. Ensi kerralla lupasi jo ottaa videokameran mukaan ja taltioida kaikki " parhaat palat" .... :/



Pantoufle 19+4

Tulin pikaisesti lukaisemaan ja kiittämään Pepperiä ja muita Haikaranpesäkommenteista.



Mulle iski sitten se mahatauti ja eilen jouduin puolenpäivän maissa halailemaan pönttöä ensi kertaa töissä. Olo helpottui tuosta reissusta niin, että olin jo jäämässä töihin loppupäiväksi. Onneksi työkaveri oli fiksu ja lähetti mut kotiin, matkalla jo oksentelin ja kotiin päästyäni molemmista päistä tuli tavaraa koko illan! Edes vesi ei kestänyt sisällä. Yö meni pyöriessä: nukuin kolmen tunnin pätkissä. Menin jo yhdeksältä nukkumaan kun en pysynyt olemaan pystyasennossa. Nukuin myös koko aamupäivän kun aamulla raahauduin sohvalle peiton ja tyynyn kanssa katsomaan Ihanaa aamua ja nukahdin! Vuorokausi on siis vedelty sikeitä! Onneksi mies vei tytön hoitoon aamulla ja hakee nyt iltapäivällä pois. Nyt oon jo pystynyt syömäään jotain ja olemaan kauemmin kuin vajaan tunnin pystyasennosa, okkekaan ei ole tullut, vaikka vähän väliä yököttää. Kaiken kaikkiaan karmea kokemus tämä ensimmäinen mahatauti sitten lapsuusajan!



Hyviä viikonloppuja teille!



emali 16+2

Opemammako se juuri totesi, että viikot hurahtaa äkkiä. Mun mielestä tosin viikon aikana tuntuu siltä, että viikko kuluu hitaasti, mut sitten viikonloppuna taas tuntuu siltä, että viikko hurahti ihan yhtäkkiä.



Eilen kävin kirjastossa ja mukaan tarttui NIMIkirja. Sitten koko illan huvitin lapsia väittämällä, että vauvan nimeksi annetaan esim. Polykarpus tai Sippo tai Yrjö-Kaaleppi (Kaaleppi muuten tulee koiraa merkitsevästä sanasta, aina sitä oppii uutta). Vanhempi tyttö sanoi, että mitään " vanhojen limaisten ja partaisten miesten nimiä" ei saa vauvalle antaa. Sitten kun kýsyin, että millaista nimeä tarkoitat, niin hän mainitsi mm. Reino, Yrjö, Jouko ja Raimo. Enpähän kyllä ollut ihan noita nimiä ajatellutkaan...



MIEHISTÄ on ollut puhetta. Meillä ukko ei kyllä ole erityisen innostunut. Jos ehdottelen jotain nimiä, niin murisee vaan että JOOJOO. Jotenkin sille tuo vauva konkretisoituu vasta sen synnyttyä. Onneksi tiedän jo tämän, enkä stressaa. Ja osaahan se aina välillä yllättääkin niin positiivisesti tekemällä jotain mukavaa tai hellyyttävää. Eli ainakin meillä se miehen kiinnostumattomuus on vaan sitä epävarmuutta tilanteesta ja usein mies sanookin, että hänestä on kurjaa kun mä olen kipeä tai oksennan, eikä hän voi tehdä mitään. Sanoo tuntevansa syyllisyyttäkin.



SYÖMISESTÄ piti kysymäni. Mites muilla, miten maistuu ruuat? Mulle on alkanut ruoka maistua ihan älyttömän paljon. Eilen söin lounaalla 3 lautasellista!! risottoa ja sitten vielä iltapäivällä käytiin mäkkärissä syömässä. Nekin meni alas hujauttamalla ja vielä puolitoista pirtelöäkin päälle. Huh, tässähän pian alkaa kilot taas kertyä. Mulle on edellisillä kerroilla tullut siinä 20 kilon verran painoa.



Jamssa rv17+6



ps. nyt taas parina päivänä ollut ihan hyvä olo!!! Tervetuloa vaan kukoistava keskiraskaus tännekin. Paitsi että nyt kun hehkutan, niin...

Kiitos Karmiini vastauksesta. Olet varmaan oikeassa, ettei metallinpaljastimen läpi kulkemisesta lentokentällä ole haittaa. Täytyy yrittää katsoa, ettei ole päällä jotain sellaista, mikä alkaisi piippaamaan. Säteilyjuttu tuli mieleen, kun jouduin käden röntgeniin tässä raskausaikana kaatumisen takia. Jotenkin huono omatunto tuosta röntgenistä, vaikka vauva suojattiin todella hyvin. Mahan päälle laitettiin kaksi " lyijyesiliinaa" ja kättä pidettiin mahd. kaukana muusta vartalosta, kun se kuvattiin. Lisäksi otettiin vain 2 kuvaa, kun normaalisti kuulemma 5. Hoitaja sanoi vielä kuvauksen jälkeen, ettei huolta, kun riskit minimoitiin. Ja silti mietityttää...



Mä olen pitänyt raskauspäiväkirjaa, tosin olen kirjoitellut siihen tyyliin parin viikon välein. Tärkeimmät merkkipaalut kuten ultrat ja liikkeitten tuntemiset aion ainakin kirjata. Sitten joskus jos laittaisi tuon päiväkirjan, neuvolakortin ja raskaustestin (säästin senkin) johonkin nättiin laatikkoon.



Tänään iltavuoro kutsuu, tavoite on ainakin imurointi ja kävelylenkki sitä ennen. Mantse ja pikkuinen 17+5

ihme kyllä mulla ei ole vielä pinna kiristynyt liiaksi, ehkä sitä ehtii vielä tässä järjestää kunon zembalot miehen mieliksi. Välillä pientä harmitusta, juurikin noista arjen pakollisista toimista.. kuten se pyykinpesu (jota mieheni ei ole muuten IKINÄ tehnyt, kerran ehkä ripustanut pyykit käskystä), siivous ja tiskaaminen... Itse haluaisin kodin olevan aina perussiisti ja pyrin hoitamaan nuo ikävät rutiinit pois alta pian, mutta mies kestää katsella sitä sotkua kauemmin. mmrrr.



Vauva potkii, nyrkkeilee ja heittää kuperkeikkoja tuon tuosta. Ihana tuntea liikkeet. Mies ei ole vielä saanut kokea tuota potkuilua, vaikka välillä on yrittänytkin sitä pyydystää.



Miehen kasvusta isäksi. Meidän esikoinen on syntynyt meille täysin yllätyksenä. Alku järkytyksestä selvittyämme, aloimme molemmat totutella omilla tahoillamme vanhemmaksi tuloon. Minulla aikaa muutoksen hyväksymiseen kului vähemmän (kuten varmaan yleensä naisilla), kuin miehellä, joka on kokenut valtavan kehityksen viimeisen kolmen vuoden aikana. Vauvan tulo jänskätti meitä molempia ja pohdittiin miten selvitään jne. Mies oli hyvin ulkopuolella odotuksesta ekoihin selkeisiin potkuihin asti. Mutta se ensimmäinen esikoisen potku, jonka hän tunsi kädellään toi hymyn huulille kummasti. Ei hän kauheasti puhunut vauvajutuista koko odotusaikana, mutta oli mukana sitten loppu ajan ihan kivasti. Synnytykseen hän tuli mukaan mielellään. Se hetki, kun vauva vihdoin pitkän uurastuksen jälkeen syntyi ja kätilö nosti hänet näytille onnitellen terveen poikavauvan johdosta mies (joka ei itke ikinä.. ei ole ikinä muuten itkenyt!) vuodatti kyyneliä pitkin poskia. Mies oli ihan totaalisen myyty. Ja tänä päivänä hän on yksi niistä maailman parhaista isistä. Ja ylpeä isä onkin. Tätä toista lasta hän halusi jopa enemmän kuin minä alkuun.

Että miehen kasvu isäksi voi olla monivaiheinen, mutta uskon, että kylminkään mies ei voi olla rakastamatta omaa lastaan ja loppuen lopuksi on erityisen onnellinen perheen kasvusta. Se kasvu vaan tapahtuu eri tahtiin, kuin meillä naisilla. Miehelle on mun mielestä annettava aikaa siihen kasvuun ja ymmärrystä paljon. Se lapsihan kuitenkin konkretisoituu miehelle lopullisesti vasta syntymän yhteydessä, kun taas odottavalle äidille vauva on jo ollut kauan osa elämää. Ja onhan se vauvan (etenkin esikoisen) syntymä muutos elämään, joka voi pelottaa enemmän tai vähemmän, vaikka sitä haluaisikin itse alusta asti.



Tulipa turinoita... :)



Viikonlopun viettoon karkaan!



AuroraM 19+4

Mitenkäs tuntuu, että on koko ajan maanantai tai perjantai...Viikot menevät hurjaa vauhtia. Kesä on taas pian ja se pitää mielen virkeänä tässä pakkastenkin keskellä kärvistellessä.



HANNELI: Lasten korvetulehduskierre on inhottavaa. Minulla on neljä lasta, joista kahdella pienimmälä on ollut melkoiset korvatulehduskierteet. Molemmille syyksi paljastui maitoproteiiniallergia ja maitotuotteiden lopettamisen jälkeen korvatulehdukset vähitellen loppuivat kokonaan. Mitään operaatioita ei tarvittu. Maitohappobabteereja syötän molemmille edelleen, kun allergia ja antibiootit olivat saaneet pienet masut aivan sekaisin.



Pubu kyseli raskauspäiväkirjasta...Minä en ole saanut aikaiseksi pitää sellaista yhdelläkään kertaa...harmittaa...



Minulla on edelleen päänsärkyä ja hartiat on nyt niin jumissa ettei pää tahdo kääntyä ja selkä rutisee kuin kuivat laudat. Nyt tekisi kunnon venyttely ja jumppa sekä hieronta poikaa. Jumpat ovat kyllä tällä mammalla jääneet vähiin, kun en voi lähteä kotoa yksin oikein mihinkään. Niinpä entisestä himokuntosalikävijästä ja jumppaajasta on tullut kävelylenkkeihin tyytyvä suurperheen mamma. Miehen yksityisyrittäminen syö kaiken liikenevän ajan enkä ilkeä appivanhempia vaivata jumpan takia. Omat vanhempani ovat suurimman osan vuodesta pohjoisessa mökillä, joten se siitä. Nyt on pakkanen ollut siinä lukemissa ettei poikien kanssa ole ollut asiaa kävelylenkille aamuisin, iltapäivisin en enää ehdi isompien harrastusten takia. No kesä tulee pian ja ilmat lämpenevät...



Nyt ei polla säteile enää yhtään...Palailen päivän aikana, kun ehdin. Pirteää pakkas-perjantaita kaikille!



Opemamma ja vimpula rv 15+3



Tunnin päästä pitäis lähteä töihin ja ei yhtään nappais. Oon ollu alkuviikon vapaalla ja mieluusti oisin ollu vielä viikonlopunkin. Alkaa työmotivaatio hiipumaan jo tässä vaiheessa,vaikka pitäis vielä muutama kuukaus jaksaa :(.



Keskiviikkona oli rakenneultra. kaikki oli hyvin ja sattu vielä sama mukava kätilö,joka oli kuopuksen synnytyksessä. Harmi,että Lem sai huonoja uutisia. Voimia ootella tarkempia tietoja ja toivotaan,että ne on positiivisia.



Kovasti on ollu kirjotuksia jo synnytyssairaalasta. Meillä ei vaihtoehtoja oo,joten ei huoli paljon asiaa pohtia. Pääasiassa oon ollu hoitoon ja hoitajiin tyytyväinen, mutta toki sekaan on mahtunu pari hankalampaakin kätilöä. Eniten harmittaa se ettei Ekks:ssa ole mahdollisuutta vesisynnytykseen tai ylipäätään altaassa oleiluun. Siellä on vaan ahdas tavallinen kylpyamme,joka ei siinä tilanteessa oikein palvele. Perhehuonetta en oo ikinä ees kaivannu,mutta yhden tai kahden hengen huoneeseen ois kiva päästä. Esikoisen aikaan sairaalassa oli väljää ja olin välillä yksin kolmen hengen huoneessa. Kuopuksen aikaan oli ruuhka ja olin ekan yön toisen äidin kanssa osaston tv-aulassa! Seuraavat 2 yötä olin kolmen hengen huoneessa keskipaikalla, mutta vierustoverina oli onneks hyvä ystävä ja voitiin pitää verhoja auki. Saas nähdä onko elokuu ruuhkainen?



Raskauspäiväkirjaa mie oon pitäny joka raskaudessa ( myös viime vuonna kahdessa keskeytyneessä) ja oon aina ollu muutenkin innokas kirjottamaan kalenteriin kaikki tapahtumat ylös ja vauvakirjojakin on molemmilla muksuilla useita. Meillä myös luetaan niitä ahkerasti. Lapsista on kiva katsella omia vauvakuvia ja kuunnella esim. ekoja sanoja.



Nyt syömään ja vastentahtosesti töihin. Iloitkaa kellä on vapaa viikonloppu!

Hipsuhiiri ja Pipana 18+5

Yleensä en enää viikonloppuisin käy koneella, kun se on viikolla koko ajan auki ja nyt on niin ohjelmoitu viikonloppukin, että tulee samalla loppuviikon terveiset. Ei sillä, aika moni muukin taitaa kirjoitella pääsääntöisesti viikolla, ainakin pinojen koosta päätellen.



RASKAUSPÄIVÄKIRJA: pidin esikoisesta ihan kunnon päiväkirjaa Liberon sivuilla (helppo pohja käyttää ja annettiin mummoille ym. kaukana asuville ystäville tunnarit, niin pääsivät lukemaan kuulumisia ja katsomaan masu/ultrakuvia). Kun tyttö syntyi, tein uudet sivut samaan pohjaan ja sinne tuli kirjoitettua TOSI ahkeraan, miltei päivittäin. Nyt on sitten dokumentoitu tytön kaksi ekaa vuotta miltei päiväunien tarkkuudella =) Varmasti jää kivat muistot ja tehtiin itse asiassa isovanhemmille viime jouluksi cd:t, joissa oli paitsi digikameran videopätkät kootusti tarinana, myös valokuvia ja sitten sekä odotus- että vauvapäiväkirja. Nuo päiväkirjat oli yhteensä jotain 50-60 sivua, joten aikamoinen dokumentti on olemassa! Kiva antaa se joskus tytölle vaikka rippilahjaksi. No, nyt tästä kakkosesta olen kirjoitellut harvakseltaan jotain muistiinpanoja ja oikein harmittaa, ettei tule oltua yhtä aktiivinen, Pantoufleko se harmitteli samaa.



RUOKA: kyllä maistuu hyvin, tosin on maistunut koko ajan. Tuntuu, että ruokahalu on kasvanut ihan viime viikkoina ja pitää kohta alkaa tarkkailla painoakin. Mulla tuli esikoisesta vain 8 kiloa koko aikana ja olen muutenkin suht hoikka (lähtöpaino 53kg), joten ylimääräistä ei juuri ollut.



ESIKOISEN HOITO: tästä on kyllä ollut keskustelua aikaisemminkin, mutta kertauksen vuoksi. Me pidetään tyttö kotona: olisin jopa harkinnut osa-aikahoitoa, mutta perhepäivähoitajamme vaihtuu nyt kuun vaihteessa ja uusi hoitaja suostui hoitamaan tyttöä vain juhannukseen saakka. Olisi vähän turhan monta muutosta elokuussa, jos esikon pitäisi sopeutua vielä uuteen hoitopaikkaankin. Ei sillä, hän on aika ujo ja pp-hoito tekisi varmasti hyvää, mutta pitää alkaa sitäkin ahkerammin käymään perhekerhoissa ja tavata muita " lapsellisia" tuttuja.



Nyt kipin kapin töiden pariin, johan tää lounastunti tulikin käytettyä...Hyvät viikonloput kaikille! LEM:lle erityistsempit ja peukut on pystyssä, että teillä on maanantaina hyviä uutisia ultrassa.



Kerttukasperi ja Onnirv16+3

On täällä onneksi muillakin näin " keskiraskauden" aikaan vielä kaikenlaisia oireita eikä se ns. energinen keskiraskaus ole vielä iskenyt. Itse olen sitä kyllä tosiaan odottanut jo kovasti, kun nyt on tuota väsymystä ollut aikalailla. Neuvolassakin sanoivat että se raskauden aiheuttama väsymys olisi pitänyt jo mennä ohi ja tulee kuulemma takaisin sitten loppuajasta. Rupesivat jo varottelemaan että jos on kovin väsynyt niin täytys varoa ettei tulee mitään masennusta... no vähänpä piristi kun tuommosia alkovat puhumaan!! Mitä mieltä muilla on neuvolassa oltu näiden viikkojen väsymyksestä?



Närästystä minullakin on jos erehtyy syömään mitään rasvaista, mutta piimä tepsii ainakin minulla. Ja samoin jauhelihaa eikä kanaa tee oikein mieli vieläkään, joten välillä tuntuu että on keksiminen ruuan suhteen, kun on tottunut syömään aikalailla just kanasta tai jauhelihasta tehtyjä ruokia.



Synnytyksestä; kylläpä minäkin taidan sitten varalta kysyä jotain varahenkilöksi jos sitten sattuu ettei tuo mies yksinkertasesti kykene siihen. Se ois kyllä tosiaan harmi kun kyllä toivoisin että tulis mukaan.



Päiväkirjasta: Oon yrittänyt pitää jonkinlaista päiväkirjaa. Viikottain pyrin kirjoittelemaan mitkä on ollut tuntemukset ja onko tapahtunut mitään uutta. Oon kirjoittanut neuvolasta saatuun kirjaseen, mutta tuntuu että sitä tilaa sais olla kyllä enemmän.



Nyt ei muuta kuin kaupassa käymään ennen perjantain ruuhkia.



Niki 16 + 5

Nimittäin minä olen meidän perheessä se huithapeli, joka unohtaa kumpi pyyhe on kumman, jättää ne kahvikupit aamuisin mihin sattuu (yleensä lavuaarin päälle), unohtaa laittaa pyykit kuivumaan, vaikka on luvannut jne. Ja saan kyllä aina välillä kuullakin siitä. Nyt olen taas päättänyt tsempata, sillä perhesopu säilyy paremmin, jos yritän panostaa edes jotenkin kodin siisteyteen.



Ruokahalusta. Joo, on täälläkin ruokahalu kasvanut! On ihanaa, kun ruoka on vihdoin alkanut maistua pitkään kestäneen pahoinvoinnin jälkeen. Mutta on mulla vieläkin joitain ruokia, joita en voi kuvitellakaan syöväni. Yksi niistä on kana! Ajatuskin jostain hunajamarinoidusta rintaleikkeestä saa mut pahoinvoivaksi. Yksi työkaveri jo luuli, että kartan kanaa lintuinfluenssan pelossa, en voinut kertoa, että oikeastaan syy on jossain ihan muussa. Toinen asia, jota en voi sietää, on paistettu jauheliha!! Nämä mun inhokit ovat aiheuttaneet sen, että kotona on vaikea keksiä mitään ruokia, kun tuntuu, että kaikissa ruokaohjeissa on käytetty joko kanaa tai jauhelihaa...





mami-03ja-06:

Lainaus:


Samaten sellaiset pienet piirteet miehessä, niinkun että se unohtaa että kumpi on sen ja kumpi on mun pyyhe kylppärissä, tai että kahvikupin vois viedä tiskikoneeseen tai edes tiskipöydälle, tai että jos pyydän että pistätkö pyykit kuivumaan ja vastaa että " joo, mä laitan" niin saan ainakin pari tuntia muistuttaa että ne on vieläkin siellä koneessa, tai saan itse mennä ja pistää ne ennekun se hievahtaakaan tästä koneelta - se tekee siis töitä koneella iltaisin koulun jälkeen..

Synnytyksestä, kyllä mies oli mukana ensimmäisessä ja oli todella ylpeä siitä. Varsinaisen ponnistusvaiheen aikana piti ilokaasu maskia mun naamalla, enkä ois ilman sitä varmaan selvinnykään - en vois kuvitellakaan että jäisin yksin synnyttämään.

Tosin kukaan ei ollut muistanut hänelle kertoa että se istukkakin syntyy, ja säikähti ihan kamalasti että mikä kamala kammotus tuo on... näki siitä painajaisiakin myöhemmin. Sanonut jälkikäteen että siitä jäi kyllä traumoja, mutta että muuten oli kyllä ainutlaatuinen kokemus.

mami ja rv 19+1




tuleepas kirjoiteltua aktiivisemmin kun olokin on pirteämpi =)



Päiväkirjasta, pidin jonkinnäköistä raskauspäiväkirjaa viimeksi, en kovin tarkkaa. Vauva-ajasta kirjailin muutaman kerran nukkumisia ja syömisiä ja vauva-kirjan olen täyttänyt aika hyvin. Olisi kyllä tosi mukava pitää ihan kunnon päiväkirjaa, vaikka kerran viikossa tai edes kuukaudessa. Jospa löytyisi joku kiva päiväkirja ja pitäisi sitä koko ajan näkyvillä niin ehkä tulisi kirjoiteltua.



Ode71, minäkin kirjoittelin lokakuisten 04 -listalla silloin tällöin. Nyt yritän olla aktiivisempi.



Syömisestä, ruoka ei kunnolla maistu vieläkään. Pahoinvointia ei ole ollut, mutta ei erityinen nälkäkään. Iltaisin tulee sitten naposteltua leipää, muroja ja herkkuja.



Pinna on myös tiukemmalla kuin normaalisti, liittyy aika vahvasti väsymystilaan.



Nyt täytyisi tehdä vähän viikonloppusiivousta ja illaksi töihin. Rentouttavaa perjantaita elomasuille!



petraelena ja korppu 17

Heippa taas pitkästä aikaa!



Täälläkin pinna kireällä, mieletön määrä pieniä asioita osuu silmään, jotka ärsyttää. Asiaa ei yhtään auta se, että esikoinen on heittäytynyt aivan älyttömän rasittavaksi.



Tyttö kysyy joka ikisestä asiasta ja huolimatta siitä kuinka hyvin vastaat sille, että " mitä" tai minne tai missä....ja voi jatkaa sitä tunti tolkulla niinkauan kun sille jaksaa vastata. Eikä kysymyksissä ole tietoakaan mistään logiikasta.



Omien tavaroiden siivoaminen lattialta -mikä on ennen sujunu ilman mitään mukinoita, on monen tunnin taistelun tulos, ja pitää seistä vieressä ja vahtia että ne kans menee sinne paikalleen. En ihan periaatteesta tuon ikäisen (jonka tiedän hyvin osaavan sen itsekin) sotkuja rupea siivoamaan, kyllä se joka sotkee siivoaa ihan itse.



Syöminen, siis se että saa sen pirun lusikan suuhunasti lautaselta (tai sitten se on kaikki pitkin pöytiä ja paitoja ja lattioita..) on hirveen kiljumisen ja pyörimisen ja kiukuttelun takana. Jos koittaa syöttää niin silmät ja suu puristetaanyhteen ku ois suurempaakin yökötystä tarjolla - ihan se ja sama onko tarjolla lempiruokaa vai jotain tavallista.

Päiväunille meneminen sen sijaan että kiljuisi ja pomppisi sängyssään tuntuu olevan täysin vieras käsite. Ja se on veikeetä, miten tämä uhmailu on muuttanu aiemmin todellisen enkelin niin hermoja koettelevaksi kun vaan voin kuvitella. No ei ihan, mutta välillä kyllä ärsyttää.



Samaten sellaiset pienet piirteet miehessä, niinkun että se unohtaa että kumpi on sen ja kumpi on mun pyyhe kylppärissä, tai että kahvikupin vois viedä tiskikoneeseen tai edes tiskipöydälle, tai että jos pyydän että pistätkö pyykit kuivumaan ja vastaa että " joo, mä laitan" niin saan ainakin pari tuntia muistuttaa että ne on vieläkin siellä koneessa, tai saan itse mennä ja pistää ne ennekun se hievahtaakaan tästä koneelta - se tekee siis töitä koneella iltaisin koulun jälkeen..



Puuh.



Itselläkin on koulussa sellainen jakso menossa että lukemista ois enemmän kun pystyn millään sisäistämään, etenkään nyt kun tyttö ei suostu nukkumaan päiväunia. Sekin stressaa - ja varmasti myös kiristää pinnaa. Mutta silti väittäisin että on tässä hormoneillakin sormensa pelissä, niin paljon kaikki pikkujutut välillä ärsyttää.



Mutta muuten onkin sitten ihana olo, vauva potkii ja ruoka maistuu - tai ei kaikki ruoka, mutta syöminen. Aamusin hampaidenpesu on vieläkin yökkimisen takana, mutta kyllä se siitä.. Toinen ultrakin oli alkuviikosta, viikonverran oli pienempi kun viikkoja vastaavan tulisi, mutta ei kuulemma syytä huoleen, kun olen niin pieni itsekin. Aivoissa oli yksi sellainen nestekysta, joita he etsivät siinä rakenneultrassa, mutta riskiraja on vasta, kun kystan läpimitta on yli 8mm ja meillä oli 3-4mm joten siitäkään ei kuulemma tarvitse huolestua - vaikka vähän huolettaa silti. Muuten kaikki oli niinkun pitääkin. Sukupuolta vaan en saanut tietää...kyllä se kuvas sitä jalkoväliä hetkenaikaa, ja jotain siellä näytti olevan, mutta sanoi että usein näkyy istukka... joten ota nyt siitä sitten selvää. Oli ihanaa kun mies oli mukana molemmissa ultrissa, esikoista odottaessa oli niin eri tilanne kun hän oli toisella puolen suomea viikot töissä silloin.



Synnytyksestä, kyllä mies oli mukana ensimmäisessä ja oli todella ylpeä siitä. Varsinaisen ponnistusvaiheen aikana piti ilokaasu maskia mun naamalla, enkä ois ilman sitä varmaan selvinnykään - en vois kuvitellakaan että jäisin yksin synnyttämään.

Tosin kukaan ei ollut muistanut hänelle kertoa että se istukkakin syntyy, ja säikähti ihan kamalasti että mikä kamala kammotus tuo on... näki siitä painajaisiakin myöhemmin. Sanonut jälkikäteen että siitä jäi kyllä traumoja, mutta että muuten oli kyllä ainutlaatuinen kokemus.



Nyt pitää lähteä kauppaan että ehtii vielä imuroidakin ennekun täytyy taas yrittää saada esikoinen päiväunille.



mami ja rv 19+1

Täällä tekee flunssa tuloaan. Nokka vuotaa jatkuvasti ja on ihan tukossa..



Meillä oli vieraita tässä viikolla ja on jääny pinot lukematta joten nyt oon vähän pihalla... Tän päivästä pinoa lueskeli äsken ja koitan muistaa kommentoida kaikkeen mihin oli tarkoitus ;)



Synnytyksestä: Mies tulee mukaan, on meillä kans selviö. Kaks kertaa on mies meinannu pyörtyä, kakkosen sektiossa ja sit samaisen kakkosen kitarisaleikkauksen jälkeen kun odoteltiin hänen heräämistä. Ei oikein itsekään osaa sanoa mikä häntä noissa tilanteissa pistää pyörryttämään.



Meillä mies kans oli esikoisen odotuksen aikana ihan toisella tavalla mukana odotuksessa kun näissä seuraavissa. Oli jokaisessa neuvolassakin mukana. Kai se johtu siitä ettei niissä ollu enää mitään " uutta" ;) Oon nyt sanonu sille et koittaa sekin ottaa tästä raskaudesta kaikki irti kun tämän nyt pitäis olla se meidän vika raskaus.



Raskaupäiväkirjasta: Olen niin saamaton kaikessa höpöstelyssä et en mä ole kenenkään lapsen raskauden aikana saanu mitään aikaseksi. Kahdelle ekalle sentään oon tehny valkokuva-albumin parista ekasta vuodesta ja vauva-kirjoja oon kans sen pari vuotta jaksanu täytellä. Kolmosen kohdalla tääkin on sit jääny... Mitähän se ajattelee sit isona kun näkee et isosiskolla ja -veljellä on hienot albumit ja hänellä ei. Kuvia kyllä on mut ne on tässä koneella...



Ja muistakaa te jotka saatte tietää sukupuolen ja ette halua pitää sitä salaisuutena niin käydä lisäämässä se tuonne esittelypinoon! Ja jos jollain vahvasti äidinvaisto sanoo kumpi vauva on niin ilmoittakaa sekin :)!!



Peeveli rv 17+0

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat