Vierailija

Äitini on jo eläkeläinen ja ollut kotona muutaman vuoden ja tuntuu, että työelämästä poisjäänti on jotenkin tyhmistyttänyt häntä entisestään.....

Olen huomannut, että minua on ruvennut ärsyttämään jotkin pikku asiat mitä en ole aiemmin huomannut. Just tällaiset piirteet mitä vanhuksilla usein on eli turha itsepäisyys(pidetään väkisin kiinni turhista asioista), asioiden tekeminen vaikeammaksi kuin ne ovatkaan tyyliin " en voi lähteä kävelylle kanssasi nyt kun 3 h päästä tulee lempiohjelmani tv.stä) jne....



Kai nämä sitten kuuluvat siihen vanhuuteen, itseä vaan ärsyttää katsoa kun toinen " luovuttaa" jo ja linnoittautuu tv.n ääreen. Minä kuvittelin, että kun vihdoin jää eläkkeelle raskaasta työstä haluaisi tehdä sellaisia juttuja joista aina on puhunut...eikä vain antaa päivien kulua toisensa jälkeen tekemättä yhtään mitään...



Olen koittanut puuhata jotain kivoja menoja meille yhdessä ja kannustanut kaikenlaiseen, mutta on vain tullut sellainen olo, että äitiä se ärsyttää...joten taidan lopettaa moisen houkuttelun....

Kun nähdään tai soitellaan saa melkein itse hoitaa jutustelutkin kun tuntuu olevan muissa maailmoissa. Tuntuu, että ennen hän oli empaattinen ja kaikesta kiinnostunut ihminen, mutta nyt on vain kuuntelevinaan ja paljastaa usein itsensä vahingossa laukomalla jotain mistä huomaa ettei ole kuunnellut yhtään mitä on puhuttu. Se on loukkaavaa ja hämmentävää....kuin olisin joku vieras, kiinnostamaton ihminen äidilleni!

Onkos muilla ollut vastaavia tuntemuksia ja kokemuksia, olisi kiva kuulla. Ja kiitos, että sain purkautua!

Kommentit (21)

Eli tämä nyt ei ole mitään " normaalia" anopista kiukuttelua.;) Olemme aina tulleet tosi hyvin juttuun ja tykkään anopistani tosi paljon.:)



Nyt oikeastaan viimeisen puolen vuoden aikana olen huomannut sellaisia juttuja jotka ovat ruvenneet ärsyttämään.

Anopilla ikää 60v ja osa-aikaeläkkeellä.Leski, asuu omassa rivitalokaksiossa.

Jotenkin kuulosti tutulle tuo jonkun kirjoittama lause, " tekee asiat vaikeammiksi kuin ne on" . On myös välillä aivan äärimmäisen pessimistinen: sanon mitä tahansa, niin aina hän vastaa: " niin, mutta" ....

itse taas olen (raivostuttavan?) positiivinen joten ei ihme, että tuommoinen negatiivinen elämänasenne ärsyttää.



Olen myös huomannut, että hän väsyy lastemme kanssa tosi nopsaan. Ei tietty mikään ihme, 5 ja reilu 2 vuotiaat ovat kyllä aika vilkkaita..;) Mutta tosi vähän olemme pyytäneet häntä katsomaan lapsiamme, muutaman kerran ja aina se tuntuu olevan yhtä vaivalloista, joten enpä enää viitsi pyytää.

Muutama viikko sitten olimme hänen luonaan kylässä (asutaan samalla paikkakunnalla) ja lapset riehuivat. Anopilta tuli kommentti,että " mulla menee viikko kun mä siivoan täällä" . Olin että JUST! En sanonut mitään, mutta ajattelin, että kun rupeaa kyselemään, että miksi ette ole käyneet, niin muistutan tuosta siivoamisesta. Yleensä hän tulee meille kylään, koska tuo hänen asuntonsa ei ole mikään lapsiystävällinen, mutta hei oikeesti, sanoa nyt tollain!



Rahoista on jatkuvasti huolissaan, että miten tulee toimeen. No, nytkin lähtee toukokuussa 2 viikoksi etelään, asunto ja auto maksettu aikaa sitten, tilillä ei hurjia summia, mutta muutama tonni kuitenkin ja joka kuukausi tulee tietty eläkkeet ja palkat jne. joista aina jää säästöön.



Syksyllä kun ilmoitimme perheenlisäyksestä, anoppi kysyi, että onko se sitten viimeinen? No, eipä ole pelkoa, että pyytäisimme häntä katsomaan jälkikasvumme perään.



Onneksi oma äitini on vasta 47v ja jaksaa touhuta noitten mukuloitten kanssa. Vaikka en tietenkään tarkoita, että isovanhempien velvollisuus on lastenlasten vahtiminen, niin kyllä minusta on ihanaa, kun mummu jaksaa ja haluaa olla heidän kanssaan.



En koskaan tiedä, millä tuulella hän meille tulee ( kutsutusti tai kutsumatta ). Saattaa olla riehakas tai tosi hitaanoloinen. Jotkut asiat

tuntuvat häviävän hänen mielestään tosi nopeasti, mitään varsinaisia

isoja unohduksia ei kuitenkaan ole ollut tai en niistä ainakaan ole kuullut. Äitini voi myös suuttua käsittämättömistä asoista ja häipyä ovet paukkuen, kiukuttelee sitten kakaramaisesti, ei mm. vastaa puhelimeen tai vastatessaan kieltäytyy puhumasta ristiriidoista tai syyllistää niistä vain minua.



Tosin uskon, että äitini on kaappijuoppo vaikkei siitä saisi puhua. Voi

vastata puhelimeen täydessä kännissä ja silti inttää muuta. Olen tullut tässä asiassa ihan vainoharhaiseksi, mietin jokaista liikettä ja äänenpainoa : (

Kaiken lisäksi alkoholi meillä kotona pitää mummilta piilottaa. On jäänyt

kiinni siitä, että juo meilläkin salaa.



Hänellä on takanaan myös vaihtelevia masennuskausia ja lääkityskin

( mikä yhdessä alkoholin kanssa on mahdoton yhtälö... ). Mielialanvaihtelut voivat kuulua masennuksenkin oireisiin sekä vaihdevuosien, mistä niistäkin mummilla on vaikeita oireita.



Huoh. Tuntuu, että meillä on osat vaihtuneet: minä olen nyt se, joka

on huolissaan äitinsä pärjäämisestä elämässä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

seurakunnan hallinnossa. On ollut koko ikänsä hyvin aktiivinen ihminen, tunnen itseni välillä ihan luuseriksi hänen rinnallaan. Jaksaa auttaa muita. Isäni on fyysisesti sairas, mutta henkisesti hänkin on hyvässä kunnossa. Niin että saan ilmeisesti olla tosi onnellinen!

Voiko dementia alkaa sillä lailla, että muistaa kyllä ne omat tärkeät asiansa ja pakolliset menot, mutta omasta mielestä vähäpätöisemmät jutut menee ohi?



ap

Äitini halusi kovin jo työelämästä pois eikä ole omien sanojensa mukaan takaisin kaivannut, oli ollut jo ennen eläkettä vuorotteluvapaalla jne, että tiesi kyllä mitä on olla kotona vaan.

Vaikka ei se silti tietty sulje masennusta pois. Sillä on varmaan liikaa vaan aikaa funtsia omia asioitaan tai jotain....

ei tuonutkaan hyvänolon tunnetta elämään, vaan tyhjyyden, tarkoituksettomuuden ja tarpeettomuude tunteen. Minusta nuo kuulostavat masennuksen oireilta. Silloin ei jaksa välittää toisista, itsellä on niin hankala olla. Toiset ovat kuin muurin takana viettämässä dynaamista elämää, johon itsellä ei tunnu olevan pääsyä.

Äitini oli työelämässä teräväpäinen ja sanavalmis. Nyt kun ei ole töissä ja aiheet on vähissä niin hänestä on tullut kärkevä ja suorastaan rasistinen! Ahdistaa kuunnella sitä meuhkaamista turhista asioista!

Oma kokemukseni paljon eri ikäisten ihmisten kanssa aikaa viettäneenä on, että ihminen ei yleensä tule kivemmaksi tai helpommaksi iän karttuessa, päinvastoin käy niin että erityispiirteet voimistuvat. Lisäksi jää päälle yhä enemmän ja enemmän levyjä, ja jopa löytyy jotain vanhoja, jotka olivat jossain vaiheessa unohtuneet.



Itse ainoana lapsena tiedän olevani vanhempieni kanssa tekemisissä loppuun saakka, joten ihan hyvin voin koettaa järjestää yhteiselon mahdollisuuksien mukaan molempia kunnioittaen. On tavallaan aika vapauttavaakin ymmärtää, etten voi heitä muuttaa, enkä toisaalta ole vastuussa heidän toilailuistaan. Lapset saavat minun puolestani olla isovanhempiensa kanssa tekemisissä niin kauan kuin se ei ketään vahingoita ja kaikki sitä haluavat.





Nimittäin siitä että sai minut nuorena.

Hän on nyt 46-vuotias ja elämänsä parhaassa vaiheessa. En kestäisi jos minun pitäisi kahden pienen lapsen lisäksi vielä huolehtia hänestäkin!

Voimia teille muille!

äitini hösöttää myös, omia juttujaan, kaikkien meidän neljän lapsen juttuja. sotkeutuu joka asiaan. on vahingoniloinen ja arvosteleva.



haukkuu työtovereitaan jatkuvasti. (pari vuotta eläkkeelle vielä).ihmettelen miten kaikki vakkarit ja sijaiset sattuukin hänen kohdalleen niin paskoiksi?



on kiinnostunut vain yhdestä lapsenlapsestaan, niitä on 8. on yliherkkä eli jos sille vähänkään vihjaa että se on tehnyt jotain väärin, suuttuu niin ettei pidä mitään yhteyttä pariin kuukauteen.

haluaisi että hänelle pitäisi jatkuvasti soittaa ja kysyä kuulumisia, kun niin tekevät myös työkavereiden lapset.



on lyönyt mulle tosi syvälle tämän -huono tytär-syndrooman ettei kiinnosta koko emäntä kauheesti paljon enää.



aina kun tarttee tukee se kuuntelee mutta rupee sitten määräilemään. kaiken pitäisi aina mennä kuten hän sanoo.

Ennen meillä oli mukavaa yhdessä, nykyisin se on lähinnä sitä, että hän joko puhuu sairauksistaan tai mollaa miesystävänsä sukua. Tekemisissä ollaan lähes päivittäin, asutaan aika lähekkäin. Pari kertaa on ilmoittanut ' ottavansa etäisyyttä' meihin. Meillä on kaksi lasta, joista varsinkin vanhempi on kiintynyt mummoonsa kovasti. Yritän ymmärtää äitiäni, hänen pumppunsa tilttasi ilman ennakkovaroitteluja pari vuotta sitten ja vaikka on kuntoutunut, pelkää uutta jysäriä. Siksi ehkä niin pessimistinen jä ärtyisä.



Ei myöskään luota minuun. Meillä on siis kaksi pientä lasta, mutta ei usko minun pärjäävän sisareni 5-vuotiaan kanssa. Ikää mullakin on jo 35, että en ole mikään teini enää. Ehkä hän yrittää tehdä itseään tarpeelliseksi? Eläkkeestään hän säästää ' arkkurahastoa' ettei meille jää hänen hautajaisensa maksettavaksi. Tavaroitaan, lähinnä keräilyastioita hän vatvoo ja muistuttaa että pidätte huolenne, että saatte omanne kun hänestä aika jättää. Ei tuollaista ole kiva kuunnella, kun ihmisellä voi vielä olla kymmeniä vuosia elinaikaa. Hänellä on ilmiselvä kuolemanpelko. Jos tästä mainitsee, hän vain tokaisee, että näinhän tässä elämässä tulee käymään, ennemmin tai myöhemmin. Ja että pitää varautua.



Kiitos, että sain purkautua minäkin!



Puhelut ovat sitä, että kerrataan isän ja hänen itsensä sairauksia ja muita ikävämpiä asioita, aina. Kuitenkin ovat molemmat vielä ihan tolpillaan, eli positiivisempi asenne voisi tehdä asiat iloisemmiksi. Onhan niillä tosiaan yhtä ja toista vaivaa, mutta että niistä pitää aina jankuttaa... Aiemmin olin jatkuvasti tosi huolissani heistä, ja tuntui siltä, että aina sieltä pudotettiin joku " pommi" jota sitten vatvottiin ja vatvottiin. Kyllä mä ymmärrän, että haluavat puhua huolistaankin, toki, mutta liika on liikaa.



No nyt olen ottanut jonkin verran etäisyyttä, koska en jatkuvasti jaksa huolehtia oman elämäni lisäksi heidänkin huolistaan. No, äiti on sitten ihmetellyt kun soittelu on harventunut, eikä tunnu ymmärtävän miksi.

Miehelläni ajoittain masennusta ilman mitään syytä. On ns. pitkäaikaissairas sydämen toimintahäiriöistä johtuen. Todella vaikea ymmärtää välillä.

kuuluu vanhuuteen. Tottakai näkee myös omat virheet äidissä (yleensä vain lapsissa) jotka ärsyttävät mutta vanhoilla alkaa olla noi rutiinit niin ärsyttävän tärkeitä.



Samoin omaa äitiäni ei enää kiinnosta mitä meille kuuluu vaan hösöttää vain omia juttujaan.

Ja muorilla ikää vasta vähän päälle 50!



Ei liiku, tupakoi, syö epäterveellisesti jne. Mikäs siinä, mutta ois sitten valittamatta: Mutta kun ollaan jo niiiiin kamalan vanhoja ja väsyneitä ja raihnaisia että. Ei suostu vaakaan, ei kuuntele lääkäreitä, saati että söisi määrättyjä lääkkeitä.



Tosi kurjaa, mutta sen lisäksi että on asennoitunut siihen, että omat lapset ei mummoaan enää montaa vuotta näe, niin itseasiassa sitä sydänkohtausta on ruvennut jopa jo odottamaan, että pääsisi itsehankituista vaivoistaan...



Pelottaa ajatuskin, että mitä jos tuo elääkin niin vanhaksi, että alkaa se päänkin toiminta hiipua, sitä ei kestä kyllä kukaan! :(

Jos työ oli tärkeä osa hänen elämäänsä, hän voi olla nyt vähän hukassa eikä tiedä mihin ryhtyä. Voi tuntua, että elämältä katosi sisältö yhtäkkiä, eikä osaa nähdä ympärillään välttämättä mitä kaikkea vielä jäi jäljelle, mihin voisi nyt keskittyä. Ehkä suuri osa ihmissuhteistakin liittyi jotenkin työpaikkaan, ja hän on yksinäinen?



En tunne muita eläkeläisiä kuin jo vanhat isovanhempani enkä ole lukenut aiheesta, mutta onhan työelämästä poisjääminen väkisinkin suuri muutos eikä minusta olisi niin kummallista, jos siitä joku masentuisikin.

Siis että alkoi loukkaantua tosi pienistä ja kummallisista asioista ja itkeä ja käyttäytyä jotenkin marttyyrimäisesti jne. Muuta kummallista ei kuitenkaan ole ilmennyt ja tästäkin on muorin kanssa juteltu.



Aina silloin kun äidilläni ei ole " mitään tekemistä" (ei siis käy säännöllisesti töissä) hän käy rasittavammaksi. Sitten taas kun hänellä on jokin uusi projekti taikka harrastus taikka mielenkiintoinen freelancer-projekti, taikka nyt kun hoitaa siskoni lapsia, hän on heti jotenkin siedettävämpi ja rennompi ihminen.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat