Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Että tässä sitä nyt ollaan. Just kun on kolme lasta saatu vähän isommaksi, on taas vauvakuume.. ja kova!

Olen aina ollut sitä mieltä, että lapset tehdään putkeen, että niillä on toisistaan seuraa, ja mitäs nyt? Kaikki järjelliset selitykset, joita olen viljellyt, on nyt tuuleen heitetty. Tunteet puhuu, ja kovaa.. auts!

Kun se pikkuinen nyytti olisi niin ihana. isommat olis koulussa ja me vaan kyhnättäis vauvan kans päivät.



mutta olisko se sitten kuitenkin yksinäinen. oliskos tää nuorimmainen sitten kolmesta vanhemmasta erillään.

Ymmärrärtääkö kukaan tätä sepustusta? Onko kellään samanlaisia ajatuksia. Miehelle on " ihan sama!" ;)

Kommentit (4)

Lapsemme ovat 8-, 5- ja 4-vuotiaita. Suorastaan nautin nykyisestä elämästämme, kun lapsosemme ovat jo suht omatoimisia. Tykkään olla töissä ja nautin kahdenkeskisistä illoista mieheni kanssa, kun lapset ovat kiltisti nukkumassa. Ja nyt mieheni, haluaisi vauvan! Minä vain en lämpene ajatukselle:( Kaipa hänen kuumeensa haalenee ajan myötä..

Mieheni on myöntänyt, että hänellä ikävä vauva-aikaa, vauvan röyhtättämistä, vaipan vaihtoa ts. hoivaamista. Lapsemme kun ovat hänen mielestään jo niin isoja..! Siis hetkinen, pienimmät ovat vasta 4- ja 5-vuotiaita. Omatoimisia, mutta kuitenkin hirmu pieniä ja hellyyden kipeitä nassukoita. Eiköhän se kuume haalene, kun valaisen hieman tosiasioita mm. uuden, seitsemän paikkaisen auton tarvetta ja kaikkien vauvatarvikkeiden hankitaa jne.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla


paattymisesta. Meilla oli vahan sama tilanne, kun tossa jonkun kirjoittajan perheessa, eli kolme lasta ja toisella vauvakuume, toisella ei. Meidan lapset oli kanssa 7, 5 ja 4- vuotiaat, kun minulle tuli kova vauvakuume. Mies ei kuitenkaan lamminnyt ajatukselle ja talous ja mun tyokuviotkaan ei olleet kauhean otollisia vauvantulolle. Kului pari vuotta ja mun vauvakuume aaltoillen havisi. Olin valmis hyvaksymaan sen, etta meidan perheen pikkulapsiaika on ohi ja siirtymaan toisenlaiseen elamanvaiheeseen.



Nyt meilla onkin tosi mukavaa perhe-elamaa, harrastetaan kaikenmoista yhdessa lasten kanssa, reissataan ja mina aloitin opinnot toiden ohella. Uskon, etta meidan perheelle tama oli sitten kuitenkin parempi ratkaisu tassa tapauksessa, kun miehella ei aitoa vauvakuumetta ollut. Ei tullut viritettya elamaa ja parisuhdetta liian tiukalle. Ja olen itsekin tyytyvainen nyt, kun loysin muuta kiinnostavaa eli opintoni ja vapaaehtoistyon, etta mies jarrutteli.



Eipa naihin vauva-asioihin ole yhta oikeaa ratkaisua. Halusin vaan omalla tarinallani kertoa, etta vauvakuumesta voi paasta ilman, etta " tekee" uuden vauvan. Luulen, etta tuon yhden kirjoittajan miehelle voisi hyvinkin kayda nain.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat