Vierailija

Niin usein vedotaan siihen että pulloruokinta johtuu äidin osaamattomuudesta/itsekkyydestä/laisuudesta tms. Vain pari prosenttia naisita ei pysty imettämään. No, jaa joku lääkäri tuossa kyllä sanoi luvun olevan pikemminkin 10% ja mistä kukaan tietää jos tuo vastaantulija joslta maito loppui todella kuuluu tähän pieneen vähemmistöön? Sitä paitsi aina ei ongelma ole äidissä, joskus imetys jää pois koska lapsi ei pysty/osaa imeä.



Monet asiasta vouhottajat sanovat kyllä ymmärtävänsä todelliset syyt, mutta ei sitä että imetyksestä luovutaan mukavuussyistä. Mistä he oikeasti tiietävät ettei kysymys ole todellisista syistä? Tarvitseeko äidin ottaessaan tuttupullon esiin, heti pitää kaikille läsnäolijoille luento siitä miksi ei imetä? Voiko olla mahdollista että imettämättömyys on äidille kova paikka eikä hän halua sitä mainostaa sen enempää, ainoastaan ryokkia lapsensa rauhassa.



Itselläni imetys ei alkuun onnistunut lainkaan. Vaikka se kaiken muun keskellä oli pikku-juttu, lapsi sai kyllä ravintonsa muutenkin, silti asia vaivasi. Olin onneton erehtynyt jo raskausaikana eksymään imetystukilistan sivuille, mitän kaduin sittemmin syvästi. Kaipasin todella paljon normaalia arkea, ihmisten ilmoilla liikkumista ym.



Lapseen vammaisuuden hyväksyminen ei ollut suinkaan helppo paikka. Tietysti siitä kerrottiin läheisille, mutta koska asia niin helposti itketti itseäni, haluasin välillä vaan unohtaa tuon ja liikkua kaupungilla kuin muutkin ihmiset. Ruokin lapseni pullosta ja koska lapsen vamma ei vielä näkynyt päällepäin sain vierailta ja puolitutuilta kovin negatiivista palautetta asiasta. En halunnut ruveta lapseni terveydestä luentoa pitämään, joten en yleensä edes maininnut koko asiasta vaan lähinnä suutuin tyyliin " Eiköhän sovita että jokainen huolehtii itse lapsensa ruokinnan!" . Jälkikäteen sain kuulla mitä ihmeellisimpiä kertomuksia mitä puolitutut olivat levitelleet imettämättömyyteni syistä. voin sanoa että tuossa vaiheessa ne todella loukkasivat, vaikka tänään tiedänkin ongelman olevat näiden ihmisten korvioen välissä.



Eli onko naisen todella pakko kokoajan mainostaa pulloruokintansa syytä?

Kommentit (20)

Ihan sama kuin joku tyttöjen ympärileikkaus, joka on nimenomaan naisille olennainen perinne. Kun kyseisen kulttuurin miehiltä kysyy jommasta kummasta asiasta, useimmat sanovat että " mitä välii" .



Kyllä minulta meinasi pää haljeta, kun kuulin oman äitin levittävän kylillä selitystä siitä, miksei tytär imetä. Minulla on ollut rintasyöpä, ja säästävässä leikkauksessa jäi jonkunmoiset rinnat mutta ei kovin toimintakykyiset. Ihan olisin kyllä mielelläni pitänyt asian omana tietonani.





Vierailija:

Lainaus:


mutta jos jättää syyn kertomatta ja vaan ärisee kyselijöille, niin saa ihan itseään kiittää huonosta maineestaan.




En mä halua selostaa mun vauvan sairaskertomusta kaikille puolitutuille, joten siksi on mun vika että mulla on huono maine kun en imetä. Just niin..

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mutta jos sitä syytä ei kerrota ja käyttäydytään vaan ylimieliseti, kyllä minuakin rupeaa ihmetyttämään. Kysymys on sentään lapsen parhaasta.



Eräs kaverini ei imettänyt lastaan eikä kertonut syytä. Sanoi vaan lapsen saavan kyllä ruuan pullostakin ja että näin isäkin voi osallistua ruokkimiseen eikä äidin tavi aina heräillä yöllä. Niin, ja pääsee irrottautumaan hetkesi vauvasta kun voi jättää sen isän hoiviin.



Kyseklin onko edes yrittänyt imetystä ja hän vaan vastasi että hyvin pärjätään näinkin, niin miksi siitä stressata. Kieltämättä tulin siinä useaan otteeseen miettineeksi äidin asennetta ja joskus siitä kavereiden kanssa myös puhuttiin. Ei arvosteltu ja haukuttu, vaan ihan ihmeteltiin.



Sitten vasta lapsen ollessa isompi, saatiin kuulla että lapsella oli jokin " vamma" minkä takia ei oppinut imemään. Siinä rupesi jo suututtamaan koko äidin käytös. Jos olisi kertonut asiasta oltaisiin varmasti osattu tukea häntä, mutta nyt jätti meidät vaan ihmettelemään. Ehkä hänkin kuuli jossain vaiheessa että imettämättömyydestään oltiin puhuttu seläntakana.

Sillä jos kysytään, ja vastaa vain että ruokin lastani niin kuin ruokin, piste, on ylimielinen ja epäkohtelias, sillä " kyllähän sitä voi hyvän syyn kertoa" ... ja jos taas jättää kokonaan vastaamatta, on ilkeä tms kun ei viitsi vaivautua selittämään, vaikka eihän kenelläkään mitään selitysvelvollisuutta ole...

Mutta ongelma nimenomaan on siinä, että kun toinen rupeaa kyselemään, jotain on pakko vastata jollain tavalla!



Sama logiikka pätee myös fyysisiin vammoihin jollainen mullakin on. Virallisesti mulla ei ole mitään velvollisuutta selitellä kenellekään ulkonäköni poikkeavuuksia, mutta kenellä tahansa on oikeus udella ja jos en vastaa, olen töykeä tms. Se ihmisten utelu siis nimenomaan tekee siitä selittelystä sen pakon, eikä ole enää oma valinta mitä kertoo ja kenelle.

Varmasti osaan seuraavan lapsen kanssa suhtautua imetykseen kevyemmin. Teen parhaani ja jos ei riitä niin jätän turhan syyllisyyden ja selittelyt pois.



Esikoisen kanssa on kuitenkin niin epävarma ja herkkä, silloin toisten kommentit sattuu. Varsinkin kun on muutenkin vaikeaa. Tämän esikoisen kanssa vaan tunteet kulkivat laidasta laitaan, välillä syytin itseäni ja itkin, toisinaan suutuin kyselijöille.



Mutta ihan rehellisyyden nimissä, en vieläkään tajua miksi asiasta ylipäätänsä kysellään. Jos näkee äidin ruokkivan lasta pullosta, miksi puolitutun tavitsee tentata syytä toimintaan? Eiköhän se äiti itse kerro silloin kun haluaa ja kennelle haluaa.



ap

Uskomatonta miten ajattelemattomia ihmiset voivatkaan olla!!!!



Itse olen kiitollinen sillä lapseni on terve ja imetys on sujunut ilman suurempia ongelmia. Silti ei tulisi mieleenikään arvostella ketään jolla se ei onnistu. Kaikki kun eivät ole yhtä onnekkaita kuin minä...



Seuraavan lapseni kohdalla toivon taas imetyksen onnistunvat, mutta jos näin ei käy ruokin lapseni hyvällä omalla tunnolla pullosta. Enkä koe olevani kenellekään selitysvelvollinen asiasta. Kuten ap sainoikin, eiköhän huolehdita jokainen oman lapsemme ruokinnasta.

yksi superimettäjä joka on synnyttänyt suulakihalkioiset kaksoset viikolla 25 ja täysimettänyt heitä " kun ei se ole kuin viitsimisestä kiinni" ...

Mulla on lapsi joka lopetti syömisen kokonaan ja sain sitten kuulla kommenttia aiheesta loputtomiin. Vauva kuulemma syö kunhan sille tulee nälkä, eikä yksikään vauva halua lopettaa rinnan imemistä... Nyt kun se sama vauva on puolitoistavuotias ja saa edelleen kaiken ravintonsa nenämahaletkuun, saan kuulla olevani huono äiti koska lapsi ei syö. Mun pitäisi muka olla letkuttamatta lapselle ruokaa niin kyllä se rupeaa syömään jne...

Mutta syyn kertominen helpottaa tilannetta, silloin saa ymmärrystä oskseen. Mutta jos polttaa hihansa ja tiuskii kysyjille suurinpiirtein " pitäkää huoli omista asioistanne!!!" , niin ymmärrän kyllä ettei äiti silloin anna itsestään parasta mahdollista kuvaa.

Vierailija:

Lainaus:


Mutta jos sitä syytä ei kerrota ja käyttäydytään vaan ylimieliseti, kyllä minuakin rupeaa ihmetyttämään. Kysymys on sentään lapsen parhaasta.



Eräs kaverini ei imettänyt lastaan eikä kertonut syytä. Sanoi vaan lapsen saavan kyllä ruuan pullostakin ja että näin isäkin voi osallistua ruokkimiseen eikä äidin tavi aina heräillä yöllä. Niin, ja pääsee irrottautumaan hetkesi vauvasta kun voi jättää sen isän hoiviin.



Kyseklin onko edes yrittänyt imetystä ja hän vaan vastasi että hyvin pärjätään näinkin, niin miksi siitä stressata. Kieltämättä tulin siinä useaan otteeseen miettineeksi äidin asennetta ja joskus siitä kavereiden kanssa myös puhuttiin. Ei arvosteltu ja haukuttu, vaan ihan ihmeteltiin.



Sitten vasta lapsen ollessa isompi, saatiin kuulla että lapsella oli jokin " vamma" minkä takia ei oppinut imemään. Siinä rupesi jo suututtamaan koko äidin käytös. Jos olisi kertonut asiasta oltaisiin varmasti osattu tukea häntä, mutta nyt jätti meidät vaan ihmettelemään. Ehkä hänkin kuuli jossain vaiheessa että imettämättömyydestään oltiin puhuttu seläntakana.




Ja jos kukaan ei kysy mitään, niin itse ainakin kuvittelee, että nyt varmaan ajattelevat tästä jotakin. Sitten jossakin vaiheessa siihen vaan turtuu. Ajatelkoot muut mitä hyvänsä. Koska ihan puun takaa missä tahansa tilanteessa yks kaks joku mummomamma saattaa ihmetellä, onkos noin pienellä pojalla jo tikkari, noin isolla tytöllä vaippa jne. Lapset näyttävät oleva julkista omaisuutta tietyllä tavalla. Ei siinä auta muu kuin hymähtää takaisin, jos ei jaksa alkaa selitäämään että pieni poika on vähän kitukasvuinen viisivuotias ja iso tyttö on mustasukkainen isosisko. Selittämisellä näistä ei koskaan pääse. Mitä enemmän selität sen enemmän on ihmisillä ihmeteltävää. No herran jestas mitäs te tälle olette syöttäneet, kun ei paremmin ole kasvanut ja olettekos vähän unohtaneet tämän raasun kun housuihinsa pissiii.

Jos imetyksen päättyminen tai epäonnistuminen vauvan sairauden tai vamman vuoksi aiheuttaa surua, eikä siitä oikein voi puhua kenenkään kanssa, voi ottaa yhteyttä imetystukihenkilöön tai imetystukipuhelimeen. Ei imetystuki ole mitään onnistuneiden imetysten hehkuttamista vaan tosiasiassa imetystukihenkilöillä on paljon tietoa ja taitoa auttaa äitiä nimenomaan niissä tilanteissa, kun imetystä ei mitenkään voi jatkaa tai saada onnistumaan. Tietysti jos omassa lähipiirissä on ihmisiä, jotka ymmärtävät äidin surun myös imetyksen päättymisestä, ei tarvitse turvautua ulkopuoliseen apuun.



kaikenmaailman asioita. Mutta mitä kokeeneempi äiti ja mitä enemmän itseluottamusta itseen äitinä, sen vähemmän selittelee. Sitä vaan sanoo, että niin on tutti, pullo, ilman tissiä tai tissin kanssa, tämän lapsen kanssa meillä on nyt vaan näin. Että voisin ottaa toisen kupin kahvia kiitos.

toisaalta Suomessa imetetään hälyttävän vähän ja suurin osa näistä äideistä voisivat imettää. Kaikki tuttavani, jotka eivät ole juurikaan imettäneet ovat toimineet näin aivan omasta halustaan. Syitä ovat mm. se, että pääsee heti liikkumaan ilman vauvaa, voi käyttää alkoholia, vauva ei roiku koko ajan rinnalla, isäkin voi syöttää jne...



Ymmärrän, että sinunlaisesi kärsivät pahoin tilanteesta, kun korvikeäidit saavat osakseen halveksuntaa. Pitäisi antaa neuvoloiden huolehtia oikeanlaisen imetystuen antamisesta ja muiden äitien pitäisi pitää mielessä, että he eivät tosiaan voi tietää, miksi Stokkan lapsihuoneessa joku antaa lapselleen korviketta.

Ja sattuipa lastenhoitohuoneessa kerran yksi mamma kommentoimaankin kun sekoitin korviketta, että " eikös tonikäistä pitäisi imettää" . Kyllä tuntui pahalta, en mä halua selitellä mun lapsen sairauksia kenellekään ventovieraalle

Minullakin on kokemus epäonnistuneesta imetyksesta.

Lapseni syntyi pikkukeskosena ja maitoa alkoi kyllä nousemaan ihan kohtalaisesti mutta vauva oli liian pieni ja heikko jaksaakseen imeä rinnasta- jouduin siis pumppaamaan maidon hänelle pulloon josta se kaadettiin nenä-mahaletkuun.

Imetystä yritettiin kyllä aina kun vauvan vointi suinkin salli mutta ei se onnistunut kertaakaan kunnolla.

Sitten kun vaavini olisi ollut tarpeeksi vahvistunut alkaakseen syödä itse niin minun maitoni ehtyi eikä auttanut pumppaaminen, hierominen, lämmittäminen, Metopram- kuuri eikä rukoukset.

Päätin kuitenkin etten anna sen asian pilata äitiyden onneani- olihan vauvani kuitenkin selvinnyt hengissä!

MUTTA: mitä tekivät imetysvouhkaajat?! Heti alettiin pyöritellä silmiä ja ääneen hämmästellä että PULLOSTAKO SITÄ SYÖTÄT? Epäiltiin, että olin tottunut liian helppoon elämään vauvan sairaala-aikana, etten vaan enää viitsinyt imettää! Arvatkaa vaan mitä sanoja mielessäni liikkui- en kuitenkaan lausunut ääneen vaan annoin Hyvien Äitien Kerhon kokoontua keskenään siitä eteenpäin.

Hyvin oon pärjännyt ilman noita YSTÄVIÄNI, ja lapseni on iloinen, reipas ja terve 2-vuotias.

Kukaan ei ole velvollinen tilittämään kellekään yksityisasioitaan, eiköhän imettäminenkin niihin kuulu!

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat