Vierailija

Siis huolehditte siivoukset, kauppa-asiat, lääkkeet, ruuat jne? Onko muilla raskasta? Minua vaan välillä nyppyy oman mummin asenne kun hän ei olevinaan tarvitse mitään ruokaa esim viikonlopuksi, ja joskus olen suutuspäissäni jättänytkin, että ole sitten ilman, mutta heti maanantaina on kodinhoitajat syyttämässä kun ei olla hankittu ruokaa ja nälässä on joutunut olemaan koko viikonlopun (mikä ei todellisuudessa edes pidä paikkaa, koska kaapeissa on aina puurotarpeet, näkkileipää, lämminkuppikeittoja sekä pakastimessa valmiita ruokia). Hänellä tyyli esitellä tyhjää jääkaappia kaikille ohikulkijoille " katsokaa kuinka huonosti minusta omat sukulaiset huolehtivat" . Voi että se suututtaa, varsinkin kun asia ei todellisuudessa edes ole noin. Käyn mummin luona joka toinen päivä ja vies aina itsetehtyä ruokaa mukanani ja usein jään vielä hänen seurakseen syömään. Jos kyseleln häneltä mitä haluaisit syödä, hän yleensä sanoo " minä en tarvitse mitään" ja joskus saan ongittua jonkun ruuan mitä hänen todella tekisi mieli ja teen sitä. Lisäksi leivon hänelle usein ja teen niitä ruokia sinne pakastimeen. Nyt viimeksi mummi oli käskenyt kodinhoitajine tyhjenätmään pakastimen sisällön roskiin ja sulattamaan pakastimen.



Onko teillä vastaavia temppuilijoita hoidettavana? Onko mikään auttanut?

Kommentit (2)

Ota kaikki positiivinen palaute iloisena yllätyksenä. Jos naputusta tulee, anna sen mennä ohi korvien tai vaihda puheenaihetta. Pura pahantulisuus vaikka matontamppaukseen, ei se mummu siitä mihinkään muutu.



Jotkut ikäihmiset ovat perustyytymättömiä, mikä johtunee omasta voimattomuuden tunteesta ja avun tarpeeseen liittyvästä häpeästä. Silloin mielellään tekee itseään tärkeäksi etsimällä vikaa kaikesta toisen tekemästä. Osalla on myös jotenkin valikoiva muisti tai erilainen ajantaju - tyyliin valitellaan ettei koskaan kukaan soita, vaikka suku on organisoinut kaksi soittokertaa per päivä. Osan negatiivisuudesta lasken yksinäisyyden piikkiin. Untakin kertyy yleensä vanhuksilla tosi vähän, joten kehää kiertäville ajatuksille jää paljon aikaa.



Itse huolehdin aikoinaan toistakymmentä vuotta omista isovanhemmistani, ja sama ruljanssi on aluillaan nyt omien vanhempien kanssa.

Enemmänkin niin, että vaikka ostettiin ruokaa, ei mummu syönyt. Pitkään syötiin joka ikinen päivä yhdessä, koska meille lapsenlapsille mummu aina oli tarjoamassa ruokaa, ja söi silloin sitten itsekin, ja niin sitten ainakin tiedettiin, että oli syönyt.



Tosiaan, eipä siinä kai muuta voi tehdä, kun tehdä voitavansa ja koettaa kestää. Voihan olla että tuollainen käytös on oire ja seuraus jostakin sairaudesta, eikä isovanhempasi sitä siis tavallaan vain piruuttaan tee...?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat