Vierailija

Miten sujuu, kun kuitenkin pitäisi olla tekemisissä? Tämä on nyt mulle aika yllättävä ja uusi tilanne - tuli ilmi nyt seitsemän vuoden jälkeen, että anoppini inhoaa minua!



Ollaan tähän saakka tultu ihan hyvin toimeen ainakin mun mielestä. Olen kyllä itsekseni ajatellut, että on se anoppi joskus aika hölmö tms. ja että ollaan tosi erilaisia ihmisiä, mutta hyvin on aina voitu jutella ihan sivistyneesti, oltu toisillemme kohteliaita ja ystävällisiä. Anoppi asuu yksin (vaikka miehen sisaruksia asuukin ihan naapurissa) ja minä olen sitten kannustanut miestäkin, että muistaa soitella äidilleen ja pidetään yhteyttä. Minä olisin tähän asti sanonut aina, että meillä ei ole mitään ongelmia - mitä nyt joskus mies on itse hermostunut äitiinsä kun tämä on hössöttänyt hänen asioistaan, ja sitten sanonut siitä äidilleen.



Mitään kummempaa ei ole tapahtunut, mutta olen kuullut, että anoppini kuulemma on haukkunut minua seläntakana jopa mun omille sukulaisilleni. Selittänyt, että minä pakotan mieheni asumaan näin kaukana anopista (asutaan puolen tunnin ajomatkan päässä), että pakotan mieheni kaikkiin hulluihin asioihin (meidän yhteistä harrastusta tarkoittaen), että en anna mieheni käydä äitinsä luona, että tuhlaan miehen rahat kaikkeen turhaan (en tiedä mitä tällä oikein tarkoittaa, meillä on ihan normaali kahden aikuisen talous eikä anoppi meidän raha-asioista tiedä) jne. jne. Vielä inhottavammin on haukkunut myös vanhempani ja perheeni, olemme kaikki kuulemma tekopyhiä hienostelijoita tms.



No, minä en aio tällä nyt päätäni liikaa vaivata. Kyllä kaikki tutut tietävät, että ei tuollainen ole totta. Olen kuitenkin kiukuissani enkä ole puhunut anopin kanssa asian kuultuani (n. viikkoon). Mies on ollut aika vihainen ja sanoi, että sanoo suorat sanat äidilleen kun viikonloppuna tapaa. Olen sen verran koettanut toppuutella, että ei nyt sentään omia välejään pistä poikki äitiinsä suutuspäissään. Ei vaan yhtään huvittaisi nähdä anoppia enää KOSKAAN, eikä puhua sen kanssa! Taidan tulevaisuudessa jäädä itse nauttimaan hiljaisesta kodista muiden mennessä anoppilaan kyläilemään...

Kommentit (9)

just samanlainen anoppi minulla,haukkunut juuri samallalailla harrastusta myöten,minä kuulema pakotan miehen just moisiin " hulluuksiin" (juupa juu....) ja minä pakotan miehen asuun Helsingissä,kun mies haluais kotiseudulleen (100km päähän,missä anoppi,onneksi,asuu...) vaikka oikeasti mies haluaa asua täällä ja minä haluaisin pois.

Samaten minä kuulema " pakotin" mieheni eroamaan kirkosta,vaikka mies ihan itse sen teki (anoppi on siis harras uskova) jnejne



Minäkin olin kolme ekaa avioliitto vuotta siinä luulossa,et anopin kans tullaan toimeen ihan ok,vaikka minä olenkin " pakana" ja hän ihan hillu-hullu uskova,mutta sit aloin kuulla noita juttuja.



Meillä mies ei myöskään voi sietää äitinsä juttuja,joten eipä tuu pahemmin vierailtua.

Silti minä yritän ajatella myös anopin parasta ja käydäänkin pakolliset joulu ym vierailut ja lähetellään lasten kuvia ym,yritän siis olla parempi ihminen kuin anoppi.

Niin, toki anopinkin pitäisi olla vastuullinen teoistaan. Hän on kuitenkin jotenkin minusta sellainen " vanha höppänä" enkä jotenkin osaa pitää häntä kai ihan täysvastuullisena aikuisena, tai jotain. Tietenkin on sitten loppujen lopuksi ihan miehen oma asia, miten hän tuleekaan reagoimaan asiaan ja suhtautumaan äitiinsä. Kuitenkin jotenkin toivoisin, että ei välit menisi liian huonoiksi ainakaan heidän välillä, kun he ovat kuitenkin olleet tosi läheinen perhe ja anoppi on kasvattanut aivan upean ja mahtavan miehen minulle puolisoksi, ja nyt jo tarvitsee itse välillä apuakin. Vaikka tietenkin siksihän mies nytkin on vihainen, koska on suuttunut, että minusta sanotaan sellaisia asioita ja mieleni on pahoitettu.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Mitä teillä on tapahtunut, että välit menneet noin huonoksi?



Kiva kuulla, etten ole ainoa, 7. Minäkin ajattelen jotenkin, etten tahtoisi itse vajota samalle tasolle ja ainakin siis itse käyttäytyä ja jotenkin osoittaa anoppiakin kohtaan hyviä tapoja - jos en muuten niin osoittaakseni, etten todellakaan itse ole samanlainen. Tuntuu vaan niin vaikealta ajatukselta muka teeskennellä olevansa ok ja istua anopin luona tms. kun olen niin loukkaantunut. Ehkä sitten tulevaisuudessa joskus. Huoh.



ap

Eli ei anopeilla liene mitään oikeutta käyttäytyä loputtoman veemäisesti miniöitään jne. kohtaan, ilman seurauksia. Ja hyvänä seurauksena pidän sitä, että kaltoin kohdeltu osapuoli voi sitten viilentää ne välinsä tällaiseen ilkimykseen. Meidän tilanteessa ilkeästi käyttäytyvä anoppi on jollakin tavalla menettänyt oman poikansa, ihan omalla käytöksellään siis aiheuttanut sen.



Ei minun mieheni viitsi enää olla paljonkaan yhteyksissään äitiinsä, koska hän kerta toisensa jälkeen on pahoittanut minun / meidän mielemme. Mitä sitä päätään seinään hakkaamaan. Mieheni rakastaa minua ja haluaa minun olevan onnellinen ja sama toisin päin. Olisi tietysti kivaa, että anopin kanssa olisi lämpimät välit, mutta ei meidän onni ole sen naisen asenteista kiinni. On vaikeaa kuvitella, että itse olisi joskus niin hölmö oman poikansa perheen suhteen...

Niin, kyllähän sitä tosi pitkälle toivoo, että välit ovat hyvät. Ja se on tietysti kaikkien etu. Mutta mielestäni tässäkin asiassa tulee se raja vastaan jossakin vaiheessa. Omaa anoppiani en voi kyllä ollenkaan ajatella avuttomana tms. koska sitä hän ei ainakaan vielä ole. Ja kyllä mä olen tosi paljon niellyt, ja yrittänyt, mutta jokin aika sitten päätin, että en enää milloinkaan mielistele sitä naista. Mulla on oikeus omiin mielipiteisiini (jotka nyt kuitenkin useimmiten lienee ihan järkeviä) ja meillä on oikeus elää mieheni kanssa elämäämme niinkuin me yhdessä parhaaksi katsomme.



Anoppi on kyllä siitä hassu, että sille ei mikään mitä minä teen, ole ikinä mitään. En tarvitse mitään tunnustusta tai kehuja, mutta suorat arvostelut kun se nainen jättäisi laukomatta, niin auttaisi jo paljon asiaa. Mutta lopputulos on se, että ei vaan tee mieli nähdä häntä enää lainkaan.

Anoppilassa en oo käynyt yli vuoteen, mies voi vapaasti käydä siellä lasten kanssa mutta mä en lähde. Tosin miestäkin ottaa siinä määrin päähän äitinsä puolueellisuus ettei sitäkään enää juuri huvita kyläillä vanhemmillaan. Kaikki suvun kökkäjäiset mä laistan olemalla töissä tai " töissä" . Omien lasten synttäreillä on pakko olla tietysti mut oon aina anopille kohteliaan etäinen. Koskaan mulla ja anopilla ei oo ollut oikein mitään yhteistä joten mihinpä se tästä muuttuis. Oon ihan onnellinen kun ei tartte seurustella sen eikä koko miehen lähisuvun kanssa.

kun mennään anopin luo vierailulle niin siinä jutellaan ja anoppi halaa ym " voi kun ihanaa kun tulitte ja voi kun käytte niin harvoin" ym lööperiä ja siinä sitten yritän hymyillä (lue irvistelen) ja toivon,et pääsis äkkiä ulos täältä...



Anoppi siis käyttääntyy kuin ei olis mitään ikinä puhunut ja tiedän,että edelleen samat puheet jatkuu heti kun selän kääntää!!



Mut no,sivistyneesti yritän " leikkiä" mukana ja kun päästään ulos niin olen maailman helpottunein ja valaistunein ihminen ;) tulihan taas vuoden hyvä työ kärsittyä...



Minä ajattelen,et anoppi on niin höperö akka,et ainakaan en anna sille aihetta lisäjuttuihin,ne jotka minut tuntee tietää kyllä anopin keksivän ne ihan omasta päästään ne jutut.



nro7

Siellä ollaan sentään tekemisissä anopin kanssa. Meillä tilanne on niin tulehtunut ettei anoppi ole nähnyt esikoistamme sitten synnytyssairaalan (1.5v) eikä tulevaa vauvaa lähesty sataa metriä lähemmäs niin kauan, kun minussa henki pihisee. Että silleen..

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat