Vierailija

Mua on alkanut ärsytää kaikki mieheni piirteet. Mitähän tässä pitäisi tehdä? Meillä on kaksi pientä lasta ja siksi en halua erota. Jos heitä ei olisi luultavasti lähtisin.



Muita samassa tilanteessa?



tämä on varmaankin niitä " it' s not you, it' s me" tilanteita. ELi ongelma lienee mun korvien välissä. Mitenhän tämän suhteen saisi taas raiteelleen?

Kommentit (23)

Etsi elämääsi sisältöä, koska turhautuneisuutesi ei tod. näk. johdu miehestäsi vaan siitä että olet kylästynyt elämääsi. Varo haksahtamasta kuitenkin vieraisiin, koska tässä tilanteessa voit langeta siihen liian helposti - ja se ei ratkaise mitään. Korkeintaan tajuat miten hyvää elämäsi olikaan, ja sinä pilasit sen! Harrastuksia, ystäviä, kirjoja, kursseja kevättä tai mitä tahansa nyt etsimään!! Se auttaa!

Xandris:

Lainaus:




Miten elät: kotona, töissä (ja lapset hoidossa)? Minkä ikäiset lapset? Onko sinulla harrastuksia? Viihdytkö töissäsi?






Meillä lapset 2,5v ja 4v. eli ei edes ihan pieniä enää. Molemmat miehen kanssa töissä, oma työ mielenkiintoista joskin kiireistä. Omaa vapaa-aikaa tosin ei ole juurikaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Anna ajan kulua, ja yritä ajatella positiivisesti. Älä ala sättimään puolisoa joka asiasta, vaan laske aina välillä kymmeneen tms., sillä hän ei tosiaan ole tehnyt mitään ansaitakseen kiukkusi.



Mulla on kuusivuotiseen suhteeseen mahtunut muutama tuollainen inhokausi, mutta aina ne menee ohi, ja sitten kaveri on taas niin ihana. :) Olen muuten huomannut, että läheisissä ystävyyssuhteissakin tapahtuu ihan samaa!



Teillä on just tuo pahin pikkulapsikausi meneillään, niin kuin joku aiempi sanoikin, talkoohenki on lopussa, mutta rankka arki senkun jatkuu...

meilläkin pieni lapsi...

olen käynyt kerran perheneuvolassa yksin, oli hyvä että menin ja ensikerralla menemme molemmat koska todellakin miehen on mentävä sinne ja tajuttava asiat... toivon että auttaa. minusta tuntui hyvältä kun sain puhua ja joku oikeesti ajatteli mitä sanoin.

siellä tuskin mies kehtaa alkaa heti haukkumaan minua ja tajuaa et mäki oon ihminen ja nainen!

Vierailija:

Lainaus:




Meillä lapset 2,5v ja 4v. eli ei edes ihan pieniä enää. Molemmat miehen kanssa töissä, oma työ mielenkiintoista joskin kiireistä. Omaa vapaa-aikaa tosin ei ole juurikaan.




Yllättävän usein esim. avioero muuten iskee juuri tuossa vaiheessa.



Vauva-aika sinnitellään talkoohengessä, mutta sitten, kun lapset jo hiukan isompia ja elämä objektiivisesti katsoen alkaa olla jo helpompaa, iskee ahdistus. Minä kutsun sitä neljän seinän syndroomaksi, mikä viittaa siihen, että yhtäkkiä huomaa, että koko elämä junnaa kodin/työn väliä. Sitä alkaa miettiä, onko ko. elämä sitä, mitä haluaa jatkaa koko lopun ikänsä.



Sinulla on sikäli asiat hyvin, että olet mielenkiintoisessa duunissa. Mutta olisiko tuossa sitten haistettavissa lievää burn-outia. Pystytkö huolehtimaan itsestäsi, saatko mielihyvää tuottavia kokemuksia?



Joka tapauksessa: miehestä tuo tuskin oikeasti johtuu. Eihän hän ole MUUTTUNUT niin rajusti yhtäkkiä - sinä olet kuitenkin siihen samaan mieheen ollut aikoinasi rakastunut. Joten se, joka tuossa on muuttunut, olet sinä itse.



Mieti siis, miten voit vaikuttaa asiaan itsesi kautta.



Vierailija:

Lainaus:


Jotenkin tilannetta pitäisi pystyä katsomaan objektiivisesti. Eli onko omaan ketutukseen oikeasti aihetta vai pitäisikö katsoa peiliin.






Tuo on totta. Luulen että on sekä aihetta ketutukseen että myöskin syytä katsoa peiliin.



AP

eli tekee vaikka hampaat irvessä pieniä hellyyden tekoja toiselle. Enkä tarkoita nyt, että levitä jalkasi ja ajattele isänmaata, vaan kehut toista yms. Positiivinen ajattelu synnyttää aika usein positiivista ajattelua. Ja ota omaa aikaa!

Tai jos et viitsi liikoja paljastella, niin mieti edes itse.



Miten elät: kotona, töissä (ja lapset hoidossa)? Minkä ikäiset lapset? Onko sinulla harrastuksia? Viihdytkö töissäsi?



Oma villi arvaukseni lyhyen kuvauksesi perusteella on todellakin sama kuin omasi eli että olet nyt all-around tyytymätön elämääsi ja projisoit sen mieheesi.



Kun lapset ovat pieniä - ja varsinkin kun on lasten kanssa kotona - puolison persoona käy ylitärkeäksi. Elämänpiiri kaventuu aiemmasta ja siksikin siipan tekemiset ja ennen kaikkea tekemättä jättämiset alkavat ärsyttää.



Oikeastaan ainoa keino päästä siitä ylitse on etsiä itselle muutakin elämänsisältöä ja haastetta - ja antaa ajan kulua. Mies ei voi olla (eikä ole reilua vaatia häntä olemaan) vastuussa elämäsi sujumisesta ja mielenkiintoisuudesta.



Tällä hetkellä ärsyttää jos mies nukkuu kädet pään yläpuolella ja haistan sen dödön. En voi nukkua! Tai jos se maiskuttaa yöllä tao kuorsaa! Argh!!!

Kaikki pikku jutut tuntuu niiiiin ärsyttäviltä. Se sanoo ihan hölmöjä juttuja ja näyttää hölmöltä. En kehtaa liikkua sen kanssa, ja se ei taatusti saa koskea muhun. Yyhh, kun ärsyttää kaikki sen tyhmät jutut!!!





MUTTA tämä on ollut ennennkin, ja se on mennyt ohi! Sittene i taas huomaa pikkuvikoja/ei välitä niistä, ja sietääkin kummasti paremmin, ja onkin yhdessä oikein hauskaa!



Pitää vaan jotenkin muuttaa OMIA ajatuksiaa, muistamalla, että VAIHTAMALLA SE EI PARANE! Uudessa kumppanissa rupeasisi ärsyttämään ihan samallailla samat/toiset asiat! Tämän yritän aina pitää mielessä kun hermo menee ja ahdistaa!

...muistele, MIHIN miehessäsi alunperin rakastuit! Kyllä se sama ihanuus sieltä jostain löytyy, varmasti!



T: Kahden, alle 3-vuotiaan pojan äiti, joka välillä tuijottaa kaukaisuuteen miettien, miten minä tähän päädyin...

Vierailija:

Lainaus:


MUTTA tämä on ollut ennennkin, ja se on mennyt ohi! Sittene i taas huomaa pikkuvikoja/ei välitä niistä, ja sietääkin kummasti paremmin, ja onkin yhdessä oikein hauskaa!



Pitää vaan jotenkin muuttaa OMIA ajatuksiaa, muistamalla, että VAIHTAMALLA SE EI PARANE! Uudessa kumppanissa rupeasisi ärsyttämään ihan samallailla samat/toiset asiat! Tämän yritän aina pitää mielessä kun hermo menee ja ahdistaa!




Toivon todellakin että tämä on ohimenevää!



Tuo loppukin mitä sanoit on totta.Tiedän että ne on ne omat ajatukset,jotka pitää muuttaa. Olen myös yrittänyt olla kiinnittämättä huomiota niiihin ärsyttäviin piirteisiin.



Ja myös se on totta ettei se vaihtamalla parane. Enkä sitä edes halua. Haluanvaan että mua lakaa ärsyttämästä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat