Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Mm. yksi ostanut jo vaunut valmiiksi, toinen " en pelkää keskenmenoa, koska senhän huomaa itse" ja tuulimuna kuulema paljon pahempi juttu... Ei taida olla kuullut keskeytyneistä keskenmenoista...

Lisäksi joku ihmettelee miten on mahdollista, että joku VOI tehdä 8-tuntista päivää raskauden alussa... Jaa-a, aika monikin voi ja lisäksi vielä sen työpäivän jälkeen hoitaa jo olemassaolevat lapset jne... PAKKO tilittää. Haukkukaa vaan selkään puukottajaksi. Sorge.

Kommentit (20)

Näin jälkeenpäin ajatellen toki aivan hullua ja yltiöpositiivista, mutta eihän sitä sillon uskonut että vois mennä kesken. Onneksi ei sitten mennytkään. Että kyllä mä pikkusen ymmärrän niiden murusien hössötystä mikäli eka raskaus kyseessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kaipaan ainakin itse niitä aikoja kun hommailin tulevalle pikkuiselleni tarvikkeita!Annetaan tulevien mammojen nauttia siitä!kaikkea voi sattua, mutta yleensä kaikki menee ihan mukavasti...

Ensimmäisen lapsen odutus - varsinkin alkuvaiheessa on uusi ja mielenkiintoinen asia. Herättää paljon ajatuksia, kysymyksiä ja monenlaisia tunteita - niin henkisiä kuin fyysisiäkin. Odotuksen aikana myös kasvetaan ja kehitytään monella tapaa. On ihmisiä myös erilaisia, jotka reagoivat eri tavoin. Jokainen odottaja on ainutlaatuinen tapaus.

Esikoista kun odotin niin ei mitään yli-innokkasti oltu heti tilailemassa ja kaikki meni hyvin! En ollut enkä ollut olevinani yhtään sairas ja raukka, vauvaani osaan hoitaa ilman jotain ihme " iiiik kuoleekohan lapsi jos annoin nyt maitoa joka oli mikrossa 5 sekuntia kun yleensä on 7" -juttuja.

En tajua miten ihmisiltä ei löydu perusjärkeä lastenhoidossa, raskaudessa ja synnytyksessä yms....!

Mutta kyllähän ihan oikeasti odottajat joskus keskustelevat mm. vaunujen kuoseista, että kannattaako ostaa tämän vai ensi vuoden vaunut. Että ei se ikävä kyllä ole pelkkää sarkasmiakaan...

Itse kadehdin niitä, jotka saavat " turvallisin" mielin nauttia ja vähän vouhottaakkin onnestaan. Itse en enää uskalla sitä tehdä ja vaikka järki sanoo muuta, niin tunne ei vaan anna periksi. Haluaisin nauttia jne. tästä raskaudesta (joka oli ja on niin toivotta kuin vain voi olla), mutta kun tunnemuistiin on jäänut kipeä menettämisen pelko. Vaikka meillä lapsia onkin, niin silti pelottaa. Ja syy pelkoon on, että takana ainakin kaksi keskenmenoa ja rv39 kohtukuolema.

Eli nauttikaa siitä onnesta ja ostakaa tulevalle lapsellenne mikä kivalta tuntuu. Ja te muut kyyniset, kokeneet, antakaa muiden vielä nauttia kaikesta siitä. Jokainen voi joutua tilanteeseen, ettei enää uskalla edes toivoa.

Kunpa vielä itsekkin saisin sen luottamuksen takaisin, että kaikki menee hyvin, eikä koko ajan ajattelisi, että mikään ei enää voi mennä toivotulla tavalla.

Tsemppiä kaikille pienokaistaan odottava ja nauttikaa niin kauan kuin vain se on mahdollista.

Jos jotain menee pieleen, niin se sitten menee , mutta sitä on turha lähteä murehtimaan etukäteen. (Saisinpa itsenikin vielä tuo uskomaan)

Yrittäkää nyt tajuta, että eri ihmisillä raskaudet on erilaisia, ja jopa samalla ihmisellä voi raskaudet olla kaksi ihan äärilaitaa! Itselläni oli esikoisen odotus täyttä tuskaa alusta loppuun asti. Oli lähestulkoon kaikki mahdolliset ongelmat: erittäin rankka pahoinvointi puoliväliin asti, ennakoivia supistuksia pienimmästäkin rasituksesta rv 13 lähtien, selittämätöntä huimausta alusta viime kuukausiin asti (lääkäri kielsi mm. yksin liikkumisen missään, edes kaupassa tai lenkillä ei saanut käydä ilman kaveria), hirvittävä turvotus alusta asti (paino nousi yli 20kg ja kaikki jäi sairaalaan) ja lopuksi vielä toksemia. Toisen odottaminen oli paljon helpompaa, pahoinvointi oli kohtuullista ja muita ongelmia ei ollut. Ja tämän kolmosen odotus on edennyt nyt rv14 ja ei yhtään mitään oireita, paitsi että menkat puuttuu.


Oksetti, paskatti, juuri mitään ei voinut syödä eikä juoda, väsytti sairaalloisesti, oli vaikea kävellä kun sekin oksetti, pyörrytti, verenpaine laski helvetin matalaksi, oli sydämentykytystä... Olisin luullut olevani kuolemansairas, jos en olisi tiennyt olevani raskaana.

No eihän siinä ole muuta haitta jos vaunut valmiiksi ostettu että ovat vääränvuoden mallistoa jos sattuu kesken menemään raskaus.



Väärän vuoden mallistoa.... Voiko vaunujen vuosimalli olla oikeasti noin tärkeä asia? Meillä ostettiin vm.-98 vaunut, esikoinen syntyi -99 ja vielä kuopuskin (-03) käytti noin vanhoja vaunuja... ;) Ressukka...



Mutta siis oikeasti, hössöttäköön kukin miten haluaa, hössötin minäkin aikoinaan. Jokainen toimii tavallaan ja ei kai sitä keskenmenoa ole syytä turhaankaan pelätä.

kaikki raskauteni (yhteensä viisi: kaksi keskenmenoon päättynyttä ja kolme onnistunutta) ovat olleet rankkoja aluksi. Oksensin jokaisessa alkaen rv 6 noin rv 24 saakka. Joka kerta kävin sairaalassa tiputuksessa muutaman kerran kuivumisen takia ja painoni putosi joka raskaudessa noin 10 kg sen sijaan että olisi noussut...

Onneksi nyt en enää aijo saada lisää lapsia. Kyllä nämä kaikki ovat olleet vaivan arvoiset, mutta en enää jaksaisi seuraavaa pahoinvointiaikaa. Onneksi olin joka kerta joko hoitovapaalla tai työttömänä. En olisi pystynyt työhön menemään pahoinvoinnin takia. Loppuraskaus oli sitten ihan ok ja olisin jaksanut varmasti käydä työssäkin tuon rv 24 jälkeen. Joten voin ymmärtää ettei kaikki ehkä jaksaisi olla kokopäivätyössä edes alkuraskaudesta.

semmoinen, kun joku rv 5 ihmettelee, kun " maha on jo niin iso" , että varmaan on kaksoset tulossa.... niinpä... kyllähän se kaksi kertaa muutama milli sen mahan jo on kasvattanut..

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat