Vierailija

Joka paikassa haukutaan yh äitejä, mut esim kun mä olin yh niin se ei ollu mun valinta, vaan miehen.Nyt tosin takas kimpas. Mut mikä yh äideissä ärsyttää???

Sivut

Kommentit (34)

Yhteistä heille on tosiaan tuo huono miesmaku. Lapset on saatettu alulle aivan liian pian suhteen alussa. Siis näin minun ystävilläni ja tuttavillani, en yleistä!

Monesti miettinyt, että kuinka tuntuu kivalta kun mies tulee töistä kotiin jakamaan vastuuta reilun 1 vuotiaan pojan hoitamisessa.



Jos olis yh jaksaminen olis varmaan tiukilla.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

ex-mieheni oli (ja on) jollain tapaa sairas, voimakkaita minäkuvavaurio- ja/tai narsistin piirteitä. Lähdin siitä perhehelvetistä enkä ole päivääkään katunut. Jos olisin jäänyt, olisin ennen pitkää ollut henkisesti loppu. Samoin lapsissa on eron jälkeen tapahtunut uskomaton muutos.

Jostain kumman syystä säilytin mielenterveyteni ja eräs ammattilainen ihmettelikin, miten voin olla niin tasapainossa itseni kanssa vaikka rankka suhde takana.



Ärsyttää monet avioliitto rouvat jotka pitää kulisseja yllä ja eivät uskalla erota kun putoovat tyhjän päälle, se joskus vasta ärsyttääkin.

Mekin oltiin onnellisesti avoliitossa miehen kanssa ja meillä oli kaikki tosi hyvin. Puoltoista vuotias muksu ja toinen tulossa ja meidän rakkaus kukoisti. Sit vaan yhtenä kauniina päivänä kun mies tuli töistä kotiin niin ilmotti et lähtekää pois....Miten siinä olis voinu reagoida? Me vaan lähdettiin pois. Sit asuttiin puol vuotta eri osoitteissa ja sit muutettiin takas yhteen. Miehellä oli yks nainen siinä välissä ja se asu sen kans yhdessä. Mut ei kuulemma rakastanu muita ku meitä. En mä tiedä mut mä sain kamalaa paheksuntaa siitä että olen yksinhuoltaja....Ja sitä en ymmärrä. Enhän mä väärää tehny vaan mies. Sille iski paniikki vastuuusta sun muusta. Mikä musta teki luuserin??? Jos joku mulle sen selittää niin thanks!!!!



Ap

Todella mautonta sanon minä! Onko kenelläkään tullut mieleen että yh:lla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen ihminen itse on!?!

Yhtälailla myös " sinä" joka haukut ja aliarvioit yh:ita, voisit itse joutua yllättäin samaan asemaan; eli muodostat lapsesi/lastesi kanssa oman perheen ilman isää kotona. Eli ei sen kummempaa!!!



Yksihuoltajien aliarvioiminen osoittaa vain kypsymättömyyttä, joten kasvakaahan rauhassa ja keskustellaan sitten asiasta uudestaan kun elämä on hieman koulunut ja kasvattanut. :)



-avioliitossa, hyvässä sellaisessa elävä äiti, jonka oma äiti on ollut yh -hyvä ja rakastava äiti - lääkäri/uranainen-

Vierailija:

Lainaus:


he ovat tehneet päätöksen hankkia lapsia miehen kanssa, jonka he ovat tunteneet liian vähän aikaa tai jonka kanssa nyt ei kauhean hyvin mennyt ennen lastakaan ja tilannetta koitettiin paikata lapsia hankkimalla. Lapset on siis usein hankittu nuorena ja väärän miehen kanssa. Oltiin niin vauvakuumeisia ettei jaksettu odottaa että järkevä isäehdokas tulee kohdalle ja että tuntee puolison läpikotaisin ennen kuin lapsia hankkii.



En halua yleistää mutta tämä on tilanne tuntemieni yh-äitien kohdalla. Mukavia ihmisiä ovat.




Ensimmäinen vuosi meni vähän totutelessa meillä kaikilla, enkä varmasti ollut mikään huippuäiti joka päivä. Toisena vuotena kaikki parantui-mielialani, lasten koulumenestys ja nuorimmaisen kehitys ikätasolleen (oli aiemmin joissain asioissa hieman jälkessää). Kolmantena vuotena palasimme yhteen.



Summa summarum.jo olisimme jatkaneet eroamatta, olisin itse varmasti sairastunut henkisesti ja lapsista olisi myös tullut jollain lailla häiriintyneitä. Tämä eropäätös oli paras päättökseni ikinä ja kaikesta yh aikana tekemästäni " tuloksesta" olen ylpeä. Arvostan ja kannustan kaikkia yh äitejä ja isejä.

En omakohtaisesti, mutta monta yhstävää voi niin huonosti ja tiedän vian olevan heidän miehissä. Ero on kuitenkin liian vaativaa ilmeisesti ystävilleni, prosessi on mennyyt niin pitkälle. Lienevät pian sinun potilaitasi psykiatsi. Eivät avioerotuomareiden.

ja kysyn vaan, että miten niin " en tykkää" tai " yhteiskunnan elätti" tai mitä lie niitä kommentteja tulikaan?



Mun lapseni isä oli pahasti alkoholisoitumassa. Väkivaltainen mua kohtaan - ihan pimee suoraan sanottuna kun viinaa otti. Ei se selvin päinkään ollut enää pitkään aikaan ollut se johon mä rakastuin (tai luulin rakastuneeni) sillon joskus. 12 vuotta me oltiin yhdessä ja mä tunsin olevani sen äiti. Hoivavietti miestä kohtaan lopahti kun saatiin lapsi, en enää halunnut miehestä toista lasta.



Me erottiin ja mä kävin töissä enkä saanut tosiaankaan mitään sossusta edes silloin ku mulla ei aluks eron jälkeen ollut töitä eikä yhtään rahaa, kun mies vei kaikki rahat ja jätti meidät ilman mitään. Sossusta sanottiin vaan, et voi voi ja lämmin leipä. Onneks sain äkkiä töitä ja elämä jatkui.



Ja pian tapasin elämäni miehen, jonka kanssa mentiin sittemmin naimisiin ja saatiin lisää lapsia... ja tarina jatkuu...

Vierailija:

Lainaus:


ja vielä ihan omasta päätöksestä - ero oli minun aloitteeni ja päätökseni, ja eropäätös pohjautui painaviin syihin. Olen siis kahden lapsen yh-äiti.



Mikähän minusta tekee luuserin ;) Sekö, että olin tarpeeksi voimakas ja jätin parisuhdehelvetin ja siten loin lapsilleni tasapainoisen ja turvallisen kasvuympäristön. Vai olenko luuseri siksi, että minulla on akateeminen loppututkinto ja teen koulutusta vastaavaa, vaativaa työtä? Vai kenties sekö tekee minut luuseriksi, että ilmoitin pomolle, etten tee minuuttiakaan ylitöitä (lasten takia)? (ja pomo hyväksyi tämän mukisematta, koska ei halua minun lähtevän).



Vietän vapaa-ajan ja lomat lasten kanssa - olemme mökillä, matkustelemme, teemme retkiä ja puuhastelemme (ja laiskottelemme) kotona. Ja se koti muuten on velaton omistusasunto ;)



Väitän, että lapseni elävät turvallisempaa ja tasapainoisempaa elämää ja arkea kuin monissa ydinperheissä eletään.



Mutta ei tämä yh:n arki helppoa ole, luuseriksi en silti itseäni näe ;)




Eli mikä olet koulutukseltasi? Kiinnostaa aina kuulla näistä menestystarinoista, sillä nostan kyllä hattua äideille jotka kasvattavat ja hoitavat lapsensa yksin, ja omaavat vielä korkean koulutuksen. :)

Wau!!!



Mitä mieltä naisesta joka jatkaa yhteiseloa miehen kanssa joka heittänyt hänet ja lapsen pois kotoolta toisen naisen vuoksi ja muuttaa takaisin miehen luo kaiken tämän jälkeen?

Minun mielestäni tuo paljon typerämpää kuin olla YH.

Tyhmää tai ei, musta on ainakin tärkeintä se että mun lapsilla on nyt isi koko päiväisesti eikä vaan sillon tällön....Mitäpä sitä ei lastensa takia tekisi??



Ap

Ero on yleensä aina hyväksi, mieluummin ennen kuin myöhään. Kohtaan työssäni NIIN paljon ihmisiä, jotka sairastuvat " sairaan" puolison takia itse. Kun oma mieli on paha, vaikka ei ole väärin tehnyt, on asiaan saatava muuttos puolison kannalta tai erottava. Sairaassa suhtteessa sairastuu myös " terve" ja sairas ei parannu koskaan.

he ovat tehneet päätöksen hankkia lapsia miehen kanssa, jonka he ovat tunteneet liian vähän aikaa tai jonka kanssa nyt ei kauhean hyvin mennyt ennen lastakaan ja tilannetta koitettiin paikata lapsia hankkimalla. Lapset on siis usein hankittu nuorena ja väärän miehen kanssa. Oltiin niin vauvakuumeisia ettei jaksettu odottaa että järkevä isäehdokas tulee kohdalle ja että tuntee puolison läpikotaisin ennen kuin lapsia hankkii.



En halua yleistää mutta tämä on tilanne tuntemieni yh-äitien kohdalla. Mukavia ihmisiä ovat.

Eikö olekin yleisiä käsityksiä murskaavaa;

äitini siis on lääkäri ja kasvatti minut yh:na, ja minä taas olen ihan tavallinen duunari; sairaanhoitaja ja naimisissa. ;)



Eli kerrankin roolit näin päin, että yh on kunnon kansalainen ja avioliitossa elävä äiti yhteiskunnan " sosiaalipummi" , kuten yleensä yh:ita haukutaan.





:)

Pitäisikö olla joku stereotypia sinkuista, perheellisistä, äideistä, mummoista, mustista? Mä tutustun aina tyyppiin ja sitten sen mukaan muodostan mielipiteen.



Itse olen ollut yh, mut en kyllä ilmeisesti sopinut yhtään yh muottiin. Itsellä oli oma asunto ja auto ja kesämökki. Hyvät tulot hyvästä työpaikasta. Lapsestani maksoin täydet hoitomaksut. Ainut mitä sain avustusta oli se 36 euroa lapsilisään korotusta. Miehiä piisas ympärillä ja se jaksoi mua hämmentää. Akateemisia fiksuja miehiä oli ties kuinka monta, jotka olisivat halunneet minut ja lapseni elämäänsä. En tiennytkään miten hyvä markkina-arvo yh-äideillä on ;-)

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat