Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Seuraa 

Heissulivei!

Iloiset uutiset viime vuotiselta lokamammalta. Saamme uuden vauvan tänäkin vuonna lokakuussa. Esikoinen nukkunut jo tunnin omassa pinniksessään ja on niin rauhallinen nuppu. Iloisella mielellä odotellaan toista vauvelia.



Rentouttavaa viikonloppua lokamammat & pinoutukaa tänne niin nähdään ketä meitä on!



2xlokamamma

Sivut

Kommentit (22)

Mä päätin pinoutua piiitkästä aikaa. Mä en ole vieläkään ihan varma, että olenko syyskuun mamma vai lokamamma, kun laskettua aikaa ei ole vieläkään määritetty.. Ensi viikolla ultraan, jossa se lopullisesti määritellään. Raskausviikkoja nyt siis 10+6 tai 11+6 tao jotain.



Meillä iiihana esikoistyttö 01/05. Ikäeroa tulee siis noi 1v 9kk. Mies on juuri viemässä tyttöä mummolaan hoitoon täksi päiväksi kun me lähdemme vähän rentoutumaan Tampereelle täksi päiväksi. Alkuraskaus on ollut niin väsyttävää ja jatkuva etominen on vienyt niin voimat ettei oikein tuosta parisuhteesta ole pystynyt huolehtimaan. Olenko ainut??? Miten te muutte olette jaksaneet huolehtia parisuhteesta??



En ole tässä välissä mennyt ollenkaan töihin vaan jatkan hoitovapaata uuteen äippälomaan saakka. Odotan innolla kesää esikoisen ja kasvavan masun kanssa!! Ainutlaatuinen kesä tulossa, toivottavasti kaikki menee masuasukilla hyvin!



Nyt lähden matkaan, vähän evästä kaupasta mukaan ettei paha olo yllätä ja sitten joskus myöhemmin syömään Rossoon tai johonkin muualle - sehän on tietty parasta koko reissussa että pääsee syömään ja meinaan syödä pitkän kaavan mukaan vaikka rahaa ei siihen välttämättä olekaan!!!



Vointeja kaikille lokamassuille;)

Ja hereillä jo puoli kahdeksasta vaikka lapsi hoidossa, ei sitä näköjään osaa siltikään nukkua vaikka väsyttäis =o)

Heikunkeikun:

Myös minä jouduin(!) esikoisen odotuksesta sokerirasitukseen ja kuten jo aiempi kirjoittaja sanoi, se ei mikään mukava kokemus ole.

Itse kävin jyväskylässä ja täällä otetaan kyynärvarresta ja litkua joutui juomaan aina lasillisen pistosten välillä...Olen pistokammoinen ja multa ei noita verikokeita oikein helpolla saa kun suonet on niin piilossa niin siinä oli moninkertainen kammotus mukana...JOuduttiin pistämään monta kertaa ja eri kohdista ja ja meikä oli ihan pyörtymisen partaalla...Mutta onneks kaikilla ei näin ole...=)

Siitä kummiskin selvisin =o) Tässä raskaudessa kun siitä pystyis jotenkin luistamaan niin olis ihan jees homma ;o)



Uskomatonta mutta totta...farkut tuntuu jo ahdistavalta...En ikimaailmassa olis uskonut että vois jo tässä vaiheessa näin olla, mutta niin vaan eilen oli pakko laittaa mukavammat housut jalkaan vaikka farkkuja ajattelinkin...Näköjään toisessa raskaudessa mahan kasvu on nopeampaa kuin esikoisella...Muistelisin et esikoiselta alkoi maha näkymään vasta joskus vähän ennen 20 viikkoa...



Mutta nyt aamupalalle, lenkille ja sitten muksua kotiin hakemaan, ikävä jo on =o)



Mites teidän muiden parisuhdeiltaa viettävien ilta sujui? =o)





Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

täällä edelleen tallella pahaolo, mutta kai tässä nyt jo voitonpuolella ollaan;) ja kyllä sitä pahoinvointiakin kestän jos se vaan mytyllä kaikki kunnossa ja kasvaa hyvää tahtia:)



joku kyseli miehen kiinnostuksesta odotukseen, tai siis osallistumisesta..(anteeksi huono nimimuisti!)... meillä mies on kyllä innoissaan mukana ultrissa ja muissa,neuvolaan nyt ei tietty pääse mukaan kun päivällä on töissä, mutta kun toista tässä odotetaan niin eipä siellä niin hirmuna sitä uuttakaan varmaan tule.

muutenkin on ehkä enemmän mukana odotuksessa kun on jo se yksi lapsi niin tavallaan tietää jo mitä tulossa;) ja mitä odottaa.

tietty vielä vähän jännittää kun raskaus vielä niin alussa, varsinkin kun meillä on kaksi keskenmenoa takana..

mutta ihan ihanasti jo masua huomioi:)



nyt täytyy lähteä tuota poikaa kurkkimaan,kun nukahtamisesta ei meinaa tulla mitään nyt kun seisominen tukea vasten keksitty niin tietty pinnasängyssä pitää laitaa vasten nousta eikä uni tule millään..



hyviä vointeja..

fiikuna ja mytty rv 9+2(11+)

Meillä menny kans hyvin. Pahoinvointia ei oo ollu ollenkaan. Ja muutenkin olo ihan hyvä. Ehkä vähän väsyneempi kun normaalisti.

Torstaina oli eka ultra. Kyllä vähän jännitti näkyykö siellä mitään. Mutta siellähän se pikkunen heitti kuperkeikkaa ja liikku paljon. Neuvolantäti sanoi että harvoin näkee näin liikuskelevaa pikkusta. Mies oli ihan onnessaan ja hallus näytellä kaikille kuvia mitä saatiin mukaan. :)

Nyt sit oottelemaan ekaa lääkärissä käyntiä muutaman viikon päästä ja pakkaamaankin pitäs pikkuhiljaa alkaa, kun ois muutto omaan taloon tulossa.

Meillä menny kans hyvin. Pahoinvointia ei oo ollu ollenkaan. Ja muutenkin olo ihan hyvä. Ehkä vähän väsyneempi kun normaalisti.

Torstaina oli eka ultra. Kyllä vähän jännitti näkyykö siellä mitään. Mutta siellähän se pikkunen heitti kuperkeikkaa ja liikku paljon. Neuvolantäti sanoi että harvoin näkee näin liikuskelevaa pikkusta. Mies oli ihan onnessaan ja hallus näytellä kaikille kuvia mitä saatiin mukaan. :)

Nyt sit oottelemaan ekaa lääkärissä käyntiä muutaman viikon päästä ja pakkaamaankin pitäs pikkuhiljaa alkaa, kun ois muutto omaan taloon tulossa.



Rv 10+6

Meille tulossa toinen ja esikoinenkin syntyi lokakuussa 04. Tämä raskaus tuli meille aika yllätyksenä,kun en uskonut että ihan luomusti onnistuisii,mut toisin kävi. :)

Mulla siis pco-tyyppiset munasarjat ja eka raskaus alkoi clomifen ja terolut hoidoilla. Nyt kävi sitten niin hassusti,et vaikka kuukautisiakaan ei tullut kertaakaan esikoisen syntymän jälkeen, niin näin helposti onnistui kuitenkin tällä kertaa.. Viime viikolla käytiin ultrassa ja siellä se pieni palleroinen näkyi.. :) Ja oli vihdoin viimein kiva saada tietää,et millä viikoilla suunnilleen mennään..

Olo on ollut tosi väsynyt ja kuvotus päällä melkein aamusta iltaan.. Kaikki hajut etoo myös.. Miehen lähelläkään ei aina pysty olemaan.. :)



Ihanaa odotusta kaikille ja mukavaa viikonloppua! :)



Wilma 8+1

päätin minäkin pikaisesti pinoutua. Töihin palasin reilu viikko sitten ja aika on mennyt niin siivillä etten todellakaan ole koneelle jaksanut. mutta edelleen täällä ollaan kahtena kappaleena. Oireet ovat ainoa asia jotka muistuttavat raskaudesta, muuten ei olekkaan aika olla raskaana vaan päivät täyttävät tarhaan totuttelu (esikoinen) ja itsellä töihin..On se vaan raskasta mutta tosi ihanaa olla töissä kun nyt tuntuu että ns. omaa elämää on vähän enemmän. Jännä juttu kun päätin lopettaa hoitovapaan ja palata töihin (sitä ennen olimme yrittäneet toista lasta miehen kanssa pari vuotta eikä onnistunut ja päätimme ettemme teekkään toista) niin tulin heti raskaaksi..Saas nähdä miten työpaikalla suhtautuvat..en ainakaan vielä ole uskaltanut kertoa.No kylläpä ne sen kohta huomaavat itse.



Vähän huolestuttaa kun päivisin tulee ajettua pyörällä 7 km ja töissä tulee oltua jalkojen päällä 8t ja ruoka taukoihin ei ole aikaa (siis tosissaan ei ole aikaa kun juuri ja juuri vesilasin juoda) että miten tämä vauva jaksaa, itselläkin välillä tuntuu ettei jaksa. Illalla kun tulee kotiin on nälästä niin huono olo ettei enää mikään maistu kun haluttaa vaan nukkumaan..



Tälläsin ajatuksin opokas ja uppis 10 ja jottain jo :)

Toivotan kaikille lokakuisille oikein hyvää " loppumatkaa" ! Me jäämme kelkasta pois tässä kohtaa (rv7), mutta toivottavasti teillä muilla on parempi onni loppuun asti!

barratts: Tosi " hauska" sattuma! Minähän se täällä Kuusamossa seurailen suurella mielenkiinnolla synnärin kohtaloa. Mikähän lienee silloin sinun tapauksessa ollut se Oulussa synnyttämisen syy? Nykyisin täällä on se tilanne, että lääkäri on vaan ma-to käytettävissä ja viikonloppupäivystäjää ei kaupunki ota rahasyistä, joten pe-su synnytetään Oulussa. Matkaa tosiaan yli 200km että siinähän voi miettiä jokainen synnytyksen kokenut, miltä tuntuu.. Tosin, lapissa on ollut jo kauan sama juttu ja siellä on joillakin vielä pidemmät matkat. Nykyisin täällä on kuulemma menty niin pitkälle, että alkuviikosta käynnistellään sellaisten äitien synnytyksiä, joilla on ns. kypsät paikat, jotta ei tarvis lähtee Ouluun sittensynnyttämään. Tosi luonnonmukaista :D



Mahasta: Mulla piti eilen vetää ekaa kertaa mammahousut jalkaan! Kohtu on kyllä kasvanut, koska mahaa ei voi enää entiseen malliin vetää sisään. Mutta suurinosa lienee läskiä, paino noussut 3kg plussaamisesta!!! Mutta minkä sille tekee kun on koko ajan nälkä :P



Mianni 8+1

me ollaan sairasteltu oksennustautia koko konkkaronkka,eipä ollut hääviä.Kuume ja kauhea nuha vielä päälle..No nyt ollaan joten kuten elävien kirjoissa!

Tuntuu että olis vähintään kaksoset kun maha on jo niin iso,turvoksissa kauheasti eikä kaikki farkut mahdu enää jalkaan.Kuvotusta esiintyy lähinnä iltaisin,onneksi.



Meillä täällä on np-ultrassa myös seerumiseula,yhdessä ovat kuulemma aika varmoja.Itse halusin vain ultraan kun sekin on vielä uusi juttu siis tuo np =)Eiköhän riitä.



Rentouttavaa sunnuntaita mahan kasvattajille !



Wades & Natika 8+5

Meillä on myös miehen kanssa ihana parisuhde viikonloppu! Vihdoin viimein lähdemme viettämään hääyötämme! Pikku-ukko lähtee yöksi mummolaan ja me jo vuoden aviossa olleet, vietämme vihdoin sen hääyön. Meillä on ollut hurja remontti päällä koko viime syksyn ja ei vaan olla ehitty. Silloin kun naimisiin menimme niin esikoinen oli vielä niin kiinni äitin tisussa (totaali pullosta kieltäytyjä) etten raaskinut yökylättää silloin! Ihanaa kuitenkin. Syömään ja ihanaan hotellihuoneeeen Helsingin keskustaan. Oikein viimeisen päälle!! :)



Masulle kuuluu ihan hyvää, luulisin. Vielä viikko pitäisi jaksaa odottaa ultraa. Kyllä täytyy myöntää että jännittää. Turvotus on vähän laskenut ja masu ei ole ihan niin iso kuin oli vielä viikko sitten. Samalla tavoin kävi esikon kanssa, vaikka pienemmissä mittasuhteissa. Nyt vasta se varsinainen vauvamasu alkaa kasvaa, eikä ole sellanen kamala turvonnu löllö! Pahat olot on onneksi todella helpottaneet ja illan ruokailukin Sassossa maistunee!



Ihanaa viikoloppua kaikille lokamasuille ja tervetuloa uusille!



-Namaste rv 11 tasan


[b]Camelot[/b], täällä kohtalotoveri, on nimittäin yhdet farkut jo alkaneet puristaa! Toivon, että on vain tuota [b]Namastenkin[/b] mainitsemaa löllömaha-vaihetta ja varsinainen vauvamaha ei ihan vielä alkaisi kovasti kasvaa. Ehtiihän sen kanssa myöhemmin lyllertää ihan kyllästymiseen saakka...



[b]Töhnö[/b]: kun odotimme esikoista, miehellä meni tosi kauan ennen kuin osasi/uskalsi millään tavoin osallistua odotukseen. Ei juurikaan edes puhunut tulevasta vauvasta ja kävin aina yksin neuvolassa, kerran mies tuli mukaan, mutta oli sitä mieltä, ettei kuulu sinne. Ultrissa mies oli kuitenkin aina mukana ja niiden jälkeen oli havaittavissa pientä lämpenemistä aiheelle. Vauvan synnyttyä oli kyllä myytyä miestä kahdessa sekunnissa ja ollut melkein joka kerta mukana neuvolassakin. Nyt toisella kierroksella on ollut alusta alkaen osallistuvampi ja vaikuttaa innostuneemmalta, mutta nythän tuo tietää hyvin miten ihana lopputulos on odotettavissa:)



Silti olen viime päivinä kaivannut hieman enemmän ymmärrystä ja sympatiaa varsinkin edelleen vaivaavaa väsymystä kohtaan. Vaikka jo vähän helpottaa, niin väsyn tosi äkkiä ja usein on heikko ja vetämätön olo ja etoo aika usein edelleen ja se tuntuu jotenkin ärsyttävän miestä:( Olen kuulemma koko ajan pahalla tuulella (joka ei todellakaan pidä paikkaansa!) vaikka tosiasia on, etten yksinkertaisesti jaksa olla koko ajan iloinen ja täynnä energiaa. Silti yritän parhaani, etten olisi kiukkuinen tms. ja teen kaikkeni, että jaksaisin mahdollisimman paljon touhuilla esikoisen kanssa. Ehkä meilläkin kaivattaisiin pientä huoltoa parisuhteen osalta:/ Kahdenkeskeistä aikaa meillä ei viime aikoina ole ollut oikeastaan ollenkaan, iltaisin esikoisen mentyä nukkumaan olen aina niin väsynyt, etten jaksa muuta kuin korkeintaan tuijottaa telkkaria. Tai mieluiten nukkua. Ensi viikonloppuna esikoinen on menossa mummolaan yökylään ja pääsemme pitkästä aikaa kahdestaan tuulettumaan. Ja saamme aamulla nukkua pitkään, ihanaa.



Aurinkoista sunnuntaipäivää kaikille!



-L-





En olekaan vielä liittynyt lokamasuihin, niin ehkä nyt on sen aika jo=)



Heikunkeikun

Tuusula

minä 21v. ja mies 27v.

ensimmäinen lapsi

2.10.2006

KOS

Eli olen 31v

mies on 37v

3. lapsi tulossa (06/97 ja 11/01)

Englannissa odotellaan

LA 3.10



Tahan saakka olen ollut vaan kuuntelu oppilaana, kun on ollut niin epavarma olo. Kipuja on ollut jonkinverran eika taallapain maailmaa ultraan tunnu paasevan niin aikaisin kun Suomessa. Eli ensimmainen ultra on viikolla 12 eli viela pari viikkoa aikaa. Mutta tanaan aamulla oli jo varmempi olo kun ihan selvasti tunsin " mahakummun" eli ilm. virtsarakko oli niin taysi etta maha pompotti sillai ihan pikkuisen. Kun muuten ei ole mitaan nakynny eika tuntunnu, paitsi kipeesti. Jotenkin vaan olo vahan varmistu.



Pahaa oloa ei minulla ole ollut eika muuten muutakaan ellei vasymysta lasketa. Ja olen ehka enemman nalkainen ja syon asioita, joista en ennen valittanyt.



Millaan en jaksa odottaa etta paasen aitiyslomalle. Vaikka taalla se onkin vain korkeintaan kolmekuukautta, niin ajattelin pitaa vahan pidempaan. Saas nahda.



ps. Jostain aiemmasta viestiketjusta luin (nimea en enaa muista)kuinka joku, joka asuu Kuusamossa joutuu ehka menemaan synnyttamaan Ouluun. Hassua siina on se, etta kun itse olen syntynyt lokakuussa vuosia sitten olemme asuneet Kuusamossa ja aitini pohtinut samoja asioita kun viestin kirjoittaja nyt ja nain ollen olen mina syntynyt Oulussa.

Ihan kun alkais pahoinvointi hiukan helpottaa, tai siis kuvotus. Kovaa oksentelua mulla ei (luojan kiitos) ole ollutkaan. Kevyesti etoo vieläkin, mutta tuntuu, että sekin alkaa hiljalleen korvaantua aivan hillittömällä nälällä. Eli jos tähän mennessä ei ole kiloja tullut, niin tällä ruokahalulla varmasti tulee ;)

Viikkoja on nyt 10+1 ja kaks kertaa olen jo pienen tyypin nähnyt ultrassa. Torstaina katseltiin kätilön kanssa, kun pikkunen kelli mahassa selällään ja kun vähän tönittiin, niin heilutteli käsiään ja jalkojaan. Heräsi - sanoi kätilö. Käsittämättömältä tuntui, että jo niin paljon näytti ihan vauvalta, vaikka onkin ihan tirriäinen vielä. Nyt sitten seuraavaksi pitäis mennä niskapoimu-ultraan ja seerumiseulaan. Se jännittää ihan kamalasti, kun on suvussa ollut kaikenlaista ongelmaa.. :(



Miten teillä muilla, missä vaiheessa mies on innostunut vauvan odotuksesta? Tullut katsomaan ultria ja muutenkin lähtenyt touhuun mukaan? Oma mies on vielä sitä mieltä, että kun on niin aikaista vielä.. Onhan se, mutta kyllä ainakin itse jo yritän tästä uskaltaa innostua, kun viikkoja on jo tuon verran. Vai onko se tosiaan niin, että miehen on vaikea ymmärtää mitään, ennen kuin saa vauvan syliinsä?

Kai tässä on sekin, kun tämä on mulle ensimmäinen mutta hänelle ei, että ei mitään uutta auringon alla hälle. On vaan vähän sellainen olo, että melkein yksin odottelen.. :(



Töhnö + masuasukki 10+1

Ja onneksi olkoon uusimmalle lokamasulle & tervetuloa joukkoomme. Meitä on melkoinen liuta ja joka päivä täällä " pinoudutaan" .

Itselleni tulossa neljäs lapsi lokakuussa, ennestään helmipoika vm -99, heinätyttö-03 ja tammityttö-05. Melkoinen pesue siis ;)



Olo täällä ennallaan, aamuisin (ja joskus iltaisin) etoo. Koko ajan pitäs syödä puputtaa jotain ja siitä ei vaaka tykkää.

Oli jonain päivänä siitä painosta keskustelua. Minua ei haittaa, vaikka siitä puhutaan. Itselläni sitä on paljon liikaa ja lisää tulee nyt raskausaikana, mikäli vanhat merkit paikkansa pitää. Tavallaan arka aihe mulle, mutta täällä siitä voi reilusti kirjoittaa.



Mianni 8+0 (ou jee...)

täällä ja masu jo " pömpöttää" ...eli ei enää entiset housut oikein mahdu jalkaan, tai ainakin kiristää jo ikävästi..mä odotan oikein jo sitä että masu tulee kunnolla esiin, se on niin ihana! tai kyllä nyt jo silleen näkyy, että vois arvata, vaikkei välttämättä vielä vauvamasu ookkaan vaan turvotusta, mutta toisaalta välillä tuntuu että kyllä se on jo ihan oikeasti kasvanut:)



pahoitteluni, junemama... voimia jaksaa!



pahoinvointia edelleen...

en malttaisi millään oottaa sitä np-ultraa, tekisi mieli vielä sitä ennen käydä tarkistamassa että kaikki kunnossa. no saa nähdä jos vaikka varaankin vielä ajan ensiviikolle..



nyt masun viekkuun sohvalle:)

hyviä vointeja!!

fiikuna ja mytty rv9+3(11+)

voi, Toivotan mamajunelle minäkin voimia ja uutta plussaamisen onnea pian...



Palstalla on vkl pohdittu miheen osallistumista raskauteen. Meillä ekalla kerralla oli mukana muutaman kerran neuvolassa ja kaikki ultrat. Neuvolassa tosin jäi aika ulkopuoliseksi. ITsellekin tuli sellainen fiilis, että minut vain otettiin huomioon. Ultrista syntyykin se konkreettisempi tunne ja saa miehen tajuamaan, että sisällä on pikkuminiihminen.



LILLIS06: Täällä tällä hetkellä aika samanlaisia tuntemuksia jaksamisen ja miehen ymmärtämisen + sympatian antamisen suhteen. Minullakin kova väsy päällä, koitan leikkiä esikoisen kanss parhaani mukaan a ja mies ei vetämättömyyttä tunnu ihan ymmärtävän. Hormonit myös hyrräävät ja saavat itkemään herkästi. Tänään on pillitetty jo olan takaa ja sanallisia puukoniskuja heitelty puolin ja toisin. Sopu on kuitenkin jo tehty, mutta riidat aina raastavat voimia. Varsinkin kun niiden SYYT ovat aivan typerät meidän perheessä.

Luin muuten miehelleni eräästä kirjasta plussattuani kertauksen vuoksi, mitkä ovat naisen tyypilliset alkuraskausoireet ja painotin hormonimyrskyä. Ei sitä silti varmaan voi ymmärtää, ellei itse ole kokenut..



Näine ajatuksine uuteen viikkoon.



Jolla rv noin 8 tai 9

Kaikissa kolmessa edellisessä raskaudessa olen siihen ylipainon takia joutunut. Siinä mennään syömättä & juomatta labraan, jossa otetaan paastoarvo verestä. Täällä Kuusamossa otetaan sormenpäästä näytteet, mutta Kokkolassa otettiin käsivarresta, joten vaihtelee.. Sitten sinun pitää juoda limsapullollinen makeaa litkua ja sen jälkeen odotellaan eka tunti, jonka jälkeen otetaan uus verinäyte. Sitten odottelet toisen tunnin, ja taas kolmas näyte. Homma on siinä.

Mun mielestä tuo on tosi inhottava, siis mulla on ollu aina kauheita vaikeuksia saada se litku alas (nykyisin siinä on hiilihappoa, mikä helpottaa hiukan) ja sitten tullut huono olo. En halua pelotella, joidenkin mielestä se on ihan simppeli juttu.

Tällä kertaakin minut varmaan siihen laitetaan, mutta ajattelin kysellä lääkäriltä / terv.hoitajalta, että josko voitas lipsua ja unohtaa koko homma, koska aina on ollut arvot ok ja vauvat ihan kivan kokoisia (3kg-3410g) eli ei mitään jättiläis-sokerivauvoja todellakaan. Myöskään sokeria ei oo ollu virtsassa kertaakaan, joten en usko, että ois ongelmia nyt neljännelläkään kerralla!



Miehen mukana olosta: Meillä ei oo kovinkaan kiinnostunut koko odotuksesta. Esikoisen odotus meni niin, että mies oli armeejassa ja hän kiinnostui koko hommasta vasta, kun vauva syntyi. Toisessa raskaudessa oli mukana kivasti, ultrissa mukana ja huolehti mun jaksamista. Kolmas meni vähän siinä sivussa, kun oltiin molemmat töissä ja oli 2 muksua jo hoidettavana.. Ja nyt tämä on totaali yllätysraskaus ja ukolla näyttää olevan hieman hitaampaa asian sisäistäminen kuin mulla. Minä en edes kaipaa miestä neuvolaan, en oikeestaan ultraankaan. Mutta, se mitä toivon; Että mies ymmärtäs mun väsymyksen, huonon olon, seksihaluttomuuden yms yms normaalit raskauteen kuuluvat asiat. Mutta eipä tunnu paljoo myötätuntoa liikenevän :( No, toisaalta oon jo tottunut siihen ja tunnen sitä sen verran, että kyllä se oikeesti välittää, mutta ei vaan tajua miten sen parhaiten näyttäs...siis ei ne suuret sanat vaan ne pienet teot.

Mutta, nyt nukkumaan!!



Mianni 8+0

En olekaan taas vähään aikaan täällä pyörinyt kun on ollut koulukiireitä ja ukko vallannut koneen=) Kävin torstaina ensimmäsiessä neuvolass aja papereiden täyttelyähän se vain oli. kaikenlaisesta minut laittavat tarkkailuun, mm. verenpaineesta ja syömisestä ja muusta mutta hyvä että pitävät huolta sekä minusta että vaavista. Nyt sitten olisi parin viikon päästä eka ultra (NP) ja kovasti jännittää että onkohan siellä varmasti elämää....



Olisin kyellyt, että onkohan joko muukin joutunut tuohon sokerirasitustestiin kun minun pitää siihen mennä, eikä ole kyllä mitään tietoa mitä siinä tapahtuu? osaisikohan joku auttaa.



Massu välillä turvoksissa, mutta paha olo jo hellittää. Rinnat aristaa ja väsymys meinaa olla kova. Mies on ollut ihana ja tuntuu, että paasais jo nyt meidät piloille, kovadsti ollaan puhuttu siitä millaista elämä sitten on kun on meitä kahden tilalla kolme.



Hyviä viikonloppuja kaikille! 10+5

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat